Everestin ruuhkat kertovat vuorikiipeilyn alennustilasta, sanoo Veikka Gustafsson

Ammattimaisesta vuorikiipeilystä eläkkeelle siirtynyt Veikka Gustafsson on seurannut viime päivien Everestin uutisointia turhautuneena. Vuonna 1993 ensimmäisenä suomalaisena Everestin huipulle noussut ja vuonna 1997 ilman lisähappea saman tehnyt Gustafsson pitää viime aikaisia kuolemantapauksia merkkinä siitä, että ihmiset lähtevät kiipeämään Everestille ilman kunnon kiipeilytaustaa.

Vuorikiipeilyä intohimosta tekevät ja turistimatkana Everestiin suhtautuvat ovat kaksi eri asiaa, ja ruuhkat syntyvät juuri turisteista, joilla ei ole ymmärrystä luonnosta, Gustafsson sanoo.

 

Miten Everestin kiipeily on muuttunut viimeisen 20 vuoden aikana, kun olet seurannut Himalajan-kiipeilyä?
”Everestin kiipeilystä on tullut mittavaa teollisuutta. Kun itse nousin vuonna 1993 sinne, olin koko vuoren historian 455. huipulle kiivennyt kiipeilijä. Nyt saman verran taitaa tulla uusia kiipeilijöitä vuodessa.

Maailman korkeinta vuorta kohtaan on luonnollisesti valtava mielenkiinto, ja tällaiset onnettomuudet valitettavasti toimivat parhaana markkinointina. Sama näkyi vuoden 1996 katastrofin jälkeen, silloin alkoi kaupallinen kiipeilytoiminta kasvaa entisestään.

En halua kuulostaa Edmund Hillarylta ja muilta, joiden mielestä vuori pitäisi sulkea. Ei, kyllä Nepal ansaitsee ne rahat ja tulot, jotka kiipeily tuolla tuottaa. Mutta jollakin tavalla pitäisi kontrolloida, ketkä sinne menevät ja ketkä eivät. Eri reittejä yrittää nyt varmaankin vajaat tuhat ihmistä. Valtaosa on maksanut siitä noin 65 000 dollaria.

Mielestäni Everestillä nähdään tällä hetkellä vuorikiipeilyn alennustila. Milloin huipulle kiipeää jalaton, milloin päätön, ollaan viisi minuuttia alasti huipulla… Siitä on tullut ihan älytöntä. Toki jokainen pyrkii jollakin konstilla saamaan rahoituksen. Minulla oli vahva kiipeilijätausta, kun liityin silloin kaupalliseen retkikuntaan, ja minun reissuni mahdollisti se, että olin härmäläisistä ensimmäinen.

Ei suurimmalle osalle Everestille yrittävistä kyse ole lajista, vaan siitä, että kyseessä on huikea seikkailu, ja seuraavana vuonna tehdään jotain ihan muuta. Eikä tämä tietenkään poista sitä, etteikö se olisi niille kaikille, jotka huipulle pääsevät, tajuntaa laajentava juttu.”

 


Ruuhkaa matkalla kohti nelosleiriä, 18.5.2012. Kuva: Atte Miettinen

Miksi kaikki tähtäävät Everestille juuri nyt?
”Sen takia, että Everest on niitä harvoja vuoria koko maailmassa korkeutensa ansiosta, joka nousee suihkuvirtauskerroiksiin. Jet-virtaukset hakkaavat huippua yli 300 päivää vuodessa. Sääikkunalla, joka nyt on niin sanotusti auki, sanotaan aikaa, jolloin monsuuni työntää suihkuvirtaukset tieltään hetkeksi aikaa Tiibetin ylängöllä.

Se on muuten huima tunne, kun tämä tapahtuu. Olet teltassa, ja yhtäkkiä on aivan hiljaista. Huomaat, että jotain puuttuu, ei kuulu enää sitä junan jylinää, eli sitä 150 – 500 kilometrin tuntivauhdilla puhaltavaa tuulta siellä huipulla.

Näin tapahtuu yleensä toukokuun toisella viikolla, ja tätä hetkeä kaikki ovat odottaneet, osa jo viikkokaupalla. Voisi sanoa, että nyt siellä on wisdom of crowds, mutta käänteisesti. Kun paikalla on paljon kokemattomia, seurataan herkeämättä kokeneempien ja/tai kalliimpien sääennustepalveluiden ostaneiden kiipeilijöiden esimerkkiä. Kun joku liikahtaa, kaikki menevät perään.”

 

Mistä onnettomuudet sitten mahdollisesti johtuvat?
Viime päivien menehtymisten suurin syy lienee se, että jos olet 25-40 asteen pakkasessa, ja sitten joudut jonottamaan tuntikaupalla 8700 metrin korkeudessa, siis käytännössä seisomaan paikallasi, niin eihän se hyvää tee.

Jos menee lisähapella, on teknisen apuvälineen armoilla. Kun se jäätyy tai nousijalle on tukka niin sekaisin, ettei osaa enää käyttää sitä laitetta, puhutaan hengenvaarallisesta puuhasta. Koska jos et pääse ylöspäin jonossa, et pääse kyllä alaspäinkään. Esimerkiksi huippuharjanne on niin kapea, ettei siinä mene kuin yksi ihminen kerrallaan.”

 


Ruuhkaa. Kuva: Atte Miettinen

Mitä ajatuksia tuo ruuhkatouhu sinussa herättää?
”Minun vinkkelistäni ongelma on se, että Everestille mennään ilman kunnon kiipeilykokemusta. Yleensä on kaksi tapaa lähteä retkikuntaan mukaan. Professionally orgazined tarkoittaa tapaa, jossa joku järjestää perusasiat, kuten luvat, hapet ja pari, kolme kilometriä köyttä ja ehkä kiinnittäjät, mutta kannat itse kamasi ja kiipeät ylös. Se on tarkoitettu oikeille kiipeilijöille.

Sitten on erikseen nämä bisnesmatkat, joille voi osallistua kuka tahansa täydellinen uuvatti ilman mitään kiipeilykokemusta latomalla rahaa tiskiin. Silloin sinulla on käytännössä oma opas, joka shortropettaa sinua, katsoo että tyyny on hyvin ja valvoo, ettet satuta itseäsi tai muita. Silloin riittää, että raahaat itseäsi eteenpäin ja joku muu hoitaa aivan kaiken.

Sellaisia retkiä ei järjestetä oikein muualle kuin Everestille. Esimerkiksi Nanga Parbatin Kings Over –reitillä ei näy turistilaumoja, koska se on teknisesti jo niin vaativaa, puhumattakaan jostain Annapurnan eteläseinästä, joka on niin tiukkaa settiä, ettei minullakaan olisi sinne asiaa.”


Millaisia vinkkejä antaisit Everestin kiipeämisestä haaveilevalle?
”Neuvoni on, että ihan samalla tavalla kuin kiipeilijät yleensäkin, kannattaa edetä ja treenata greidi greidiltä haastavampaa ja vuori vuorelta eteenpäin. Ei se karkaa sieltä.

Ja vaikka näistä onnettomuuksista puhutaan ja heitetään kuolinlukuja kuin tilastoja, pitää muistaa, että siellä todella on päättynyt monen ihmisen elämä siihen paikkaan, kaikki loppui. Se vaikuttaa laajasti uhrin läheisiin ja ihmisiin ympärillä, eikä sillä ole leikkimistä. Ei pidä lähteä hiipparoimaan ilman kokemusta. Pitää osata itse arvioida, onko järkevää lähteä vai ei.

Minusta tuntuu, että länsimaissa on hukattu ymmärrys ihmisen ja luonnon suhteesta. Ei osata itse arvioida, että riittääkö tuo Espoonjärven jään paksuus kävelyä, vaan katsotaan jostain mobiilisovelluksesta, että riittääkö. Ja netistä pitää katsoa, onko ulkona kylmä – minä osaan arvioida sen ihan katsomalla ulos.

Kun talvella Suomessa oli kovat pakkaset, soiteltiin iltapäivälehdistä ja muualta minulle, että miten neuvon pukeutumaan. Olen alkanut antaa ohjeita, että soittakaa mummollenne. Vanhemmat sukupolvet ymmärtävät vielä, miten luonnon kanssa pelataan.

Olen sitä mieltä, että ihminen on yksilönä vuorilla tai kaupungissa yhtä vahva kuin hänen ymmärryksensä ympäristöstä ja luonnosta. Tuntuu, että olemme ulkoistaneet vastuun luonnosta bittiavaruuteen, mutta se avaruus ei vie Everestillä mihinkään muualle kuin hautaan.”


Fakta

Veikka Gustafsson
44-vuotias ex-ammattivuorikiipeilijä
Outdoormedia-kustannusyhtiön toimitusjohtaja
Kiivennyt ensimmäisenä suomalaisen Mount Everestille (1993)
Kiivennyt ilman lisähappea kaikille 14:sta maailman yli 8000 metriä korkealle vuorelle 9:ntenä ihmisenä maailmassa.

 

 

Artikkelin vuorikuvat on ottanut Mount Everestille noussut ja Seven Summits -projektinsa viimeiselle vuorelle pian lähtevä Atte Miettinen.
Lue Aten haastattelu täältä.

Foorumilinkki: 
http://www.relaa.com/keskustelu/index.php?topic=40796.0

Arttu Muukkonen