Ei nyt ihan vielä surf mutta ensiaskeleet supilla aallossa kuitenkin.

Kuvat ja teksti: Tomi Tähti

Motivaattorina sup-surffauksen opetteluun oli Suomen usein melko pienet ja voimattomat aallot. Longboardin ollessa toinen vaihtoehto kun keli ei ole ihan optimi, sen kuitenkaan tarjoamatta mahdollisuutta käyttää lautaa silloin kun on täysin tyyntä, päädyin kokeilemaan mitä seisottava lankku voisi tarjota. Sup lautailua järviolosuhteissa on työnkin puolesta tullut harrastettua, sen ollessa erittäin toimiva alusta kuvata Wake Tour Finland osakilpailuja vedestä käsin. Isot ja erittäin vakaat lähinnä matkantaittamiseen tarkoitetut laudat ja tasainen vedenpinta eivät juuri haastetta tarjoa. Laudan koon pienentäminen reiluun kahdeksan jalkaiseen puhtaasti aaltoihin tarkoitettuun lautaan tuuli-chopissa ei vielä ylitsepääsemätön vaikeaa ole. Vaikeusaste tosin kasvaa sujuvasta sukelluskursiksi todella nopeasti, vaikka aallon korkeus muuttuisi vain parillakymmenellä sentillä. Jo Suomessa olin päässyt Hangon Tulliniemessä ja Yyterissä testaamaan lautaa ja todennut, että ei nyt ihan ilmaiseksi tule aallot tälläkään. Polviltaan oli nöyrryttävä aalto kiinni ottamaan ja siitä sitten pystyyn. Suurin tekijä on keulan terävämpi muoto, josta ei saa tasapainon horjahtaessa niin paljon tukea kuin mitä pyöreämmällä keulalla varustetusta laudasta saisi.

Eipä siinä, kamat pakettiin Portugalin Penicheen testaamaan miten kaverin käy. Spottina Peniche ja Baleal ovat aika ideaaleja lajin aloittamiseen, johtuen rantaviivan monimuotoisuudesta, joka tarjoaa suojaa tuulelta lähes jokaisella suunnalla. Optimi tilanne kun olisi se että tuuli tulisi maalta ja olisi erittäin kevyttä, jolloin vedenpinta on tasaisin ja melottaessa aaltoon ei tarvitse puskea tuulta päin, mikä hidastaa vauhtiin pääsemistä. Penichen alueen rannat ovat muutamia lukuunottamatta hiekkapohjaisia, eikä tilanteen sattuessa päälle tarvitse olla huolissaan kiville ajautumisesta, 140l laudan kanssa kun ei oikeen pääse sukeltamaan aallon ali karkuun, vaikka kuinka yrittäisi.

Epäilyksistä huolimatta lauta tuli yhtenä kappaleena perille asti, jopa siitä huolimatta että paineentasausventtiiliin ruuvi oli napakasti kiristettynä kiinni laudassa! Kun ei ikinä ennen moista kapistusta ole missään laudassa ollut, niin rutiini ruuvin poistamiseen puuttui. Tällä kertaa selvittiin säikähdyksellä, pohja oli edelleen kiinni ytimessä eikä muualtakaan löytynyt laminoinnin pettämisiä. Selvää kuitenkin on se, että kyseinen tapa kuljettaa lautaa lisää varmasti materiaaleihin kohdistuvaa stressikuormaa ja suosittelenkin ehdottamasti muistamaan ruuvin poiston. Itse totesin paineen lisääntymisen laudan sisällä siitä että Porin aalloilla hankitut jalkojen aiheuttamat painaumat olivat nousseet ylös lentokuljetuksen jäljiltä. Muutoinkin lämpimissä maissa on hyvä muistaa se, että kun lautaa kuljettaa vaikkapa auton katolla, varsinkin jos kyseessä tummalla värityksellä maalattu lauta, saattaa ilman lämpö kohota erittäin korkeaksi laudan sisällä ja helposti aiheuttaa ylimääräistä harmia jos ilmaruuvi jää kiinni.

Sunnuntaina saatiin sitten lopulta lankku suolaveteen ja testaamaan miten ukon käy. Olosuhteet olivat suht ok vaikka vesi ei nyt aivan tyyni ollutkaan. Parit seisaaltaan yritetyt aallot ei nyt vielä napsuneet päälle ja piti turvautua polviltaan melomaan. Maanantai ja tiistai olivatkin sitten vähän haastavampia päiviä. Aallon koko kasvoi, niin kuin myös tuulen voimakkuus, ja sen mukana veden pinnasta tuli myös rauhattomampi.

Käytökseltään aallossa iso ja leveä lauta on kuin yrittäisi surffata mattolaiturilla. Lauta on todella kankean oloinen verrattuna normi surffilautaan. Tosin eipä tuo oikeastaan ole yllätys. Tavallinen surffilauta kun on noin kolmekymmentä senttiä kapeampi kuin mukana ollut saunalautta. Vastapainona iso lauta kyllä lähtee vielä kevyemmin mukaan aaltoon kuin mihin lainelautojen kanssa olen tottunut. Lajina surffaus supilla on aivan eri verrattuna normaaliin surffaukseen enkä siitä syystä lähtisi liika niitä toisiinsa vertaamaankaan.


Hattua pitää nostaa kaverereille jotka saavat ison laudan taipumaan kuvan mukaisin käännöksiin.

Tällä reissulla ei kuitenkaan päästy ihan siihen lopputulokseen mitä olisin toivonut. Jos järvimelonta on kevyttä kelluntaa, niin sup surf on aivan saakelin raskasta. Siinä missä tavallisella surffilaudalla lineupissa saa istuskella ja odotella aaltojen tuloa joutuu supin kanssa tasapainoilemaan jatkuvasti, joka rasittaa lihaksia todella paljon. Se on asia, josta meikäläisen alaselkä ei oikein pitänyt ja jouduin toteamaan, että kovin montaa päivää putkeen ei tätä lajia ainakaan tässä vaiheessa pysty harjoittelemaan. Muutaman päivän lepuutuksen jälkeen pääsi onneksi vielä parille aallolle Kirsin vuokraamalla softtop laudalla. Hämmentävän hauska laite ja suurella todennäköisyydellä saattaa tuo pidempikin lauta tulla takasin seinäkoristeeksi jossain vaiheessa. Kun kerran ei aivan paikallaan malta pysyä niin bodysurf tarjosi lepopäivien aikana liikuntaterapiaa suolavesihuuhtelun kera. Lajina yllättävän hauska, tosin joka aallon lopussa saatuihin pesareihin lievä kyllästyminen kerkesi kyllä tulla. Ei meinaan vähään aikaan ole poskiontelot olleet näin puhtaat! Simppelit harrastusvälineet varmaan seuraavat mukana tulevillekin reissuille.

Mikäs näissä maisemissa on akkujaan ladata, saapa nähdä olisiko jo seuraavalla kerralla mahdollisuus hiukan nostaa rimaa ylöspäin liikunnallisella puolellakin.

Lue lisää reissusta täältä! http://huippufreeride.fi/2016/10/04/rantalomailua-aurinkotuolissa-surf-r...

Tomi.T