Camp 69 Lapland - 5 tähden vapaalaskua erämaassa

Perjantaiaamu valkenee utuisena Kilpisjärvellä. Katselen Hotelli Kilpiksen aamupalalla ikkunasta ulos. Edellisen illan kirkas taivas on mennyt pilveen ja Saana tuskin näkyy. Sääennuste lupasi aurinkoa, mutta kuten hyvin tiedämme, tunturissa sääennusteet eivät välttämättä pidä paikkaansa ja tilanne voi muuttua hetkessä.

Toivonkipinä elää, idässä päin aurinko pilkottaa pilvien välistä lupaavasti. Ensimmäistä kertaa järjestettävä vapaalaskutapahtuma Camp 69 Lapland on starttaamassa. Meidät ohjeistetaan olemaan pihalla valmiina tasan kello 9 laskukamat päällä. Autot kuljettavat meidät läheiselle lähtöpaikalle, jossa odottaa kaksi kelkkaa kuskeineen ja räyheä valkoinen lumikissa "Lapland Express". Lumikissa on tuotu tapahtumaa varten Leviltä ja sen sisälle astuminen on kuin astuisi aikakoneeseen. Kasettidekki soittaa Rod Stewartia ja kromi kiiltää. Kohteenamme on noin 15 kilometrin päässä sijaitseva Terbmisjärven varaustupa. Röykkyinen tampperikyyti kestää reilun tunnin ja nostaa mukavasti tunnelmaa lähestyessämme kohdetta. Terbmisvaaran laella roikkuu kuvauksellinen pilvi, mutta muuten aurinko paistaa siniseltä taivaalta. Vierellä ajavien kelkkoja jättämät jäljet paljastavat lumen olevan kevyttä ja kuivaa. Olisimmepa jo perillä! 

 
Tuvalla leiri pystytetään pikaisesti ja toiminta pääsee alkuun. Autiotuvan vierus muuttuu kuin hetkessä basecampiksi ja testikeskukseksi. Edustettuna ovat Black Crows, Head, Salomon, Nitro Snowboards ja käsintehdyt suomalaiset Ilahu ja Puuppolan suksi, eihän tänne olisi tarvinnut omia kamoja ollenkaan! Mikä olisikaan parempi paikka testata uusia kamoja kuin keskellä hienointa suomalaista erämaata, jossa on laskupaikkoja lähes rajattomasti? 
 
 
Vaihtoehtoja aktiviteetteihin on paljon ja ohjelma on jätetty mukavan väljäksi. Moottorikelkat vievät kolme tai neljä laskijaa kerrallaan halutulle laskupaikalle ja noutavat alhaalta takaisin leirille. Laskuja löytyy jokaiseen tasoon. On selkeitä ja pitkiä laskuja ja on jotain mitä vapaalaskulegenda Skipe Oivo kutsuu "Suomijyrkäksi". "Terbmisvaaran kurut on hyvällä lumella tosi nautinnollisia laskuja" Skipe kertoo. Kurut ovat kieltämättä upean näköisiä, mutta lähes 400 korkeusmetriä ja 40-50 astetta jyrkkyyttä ja vaaran päältä roikkuva pilvi saavat passaamaan tällä kertaa. Etupuolella on monta hyvää laskua, kaikkea noin 25 - 35 asteen väliltä. Basecampilta annetaan ohjeita laskijoilla radiopuhelimen välityksellä, Terbmisvaaran muoto kun on sellainen, että laskulinjat eivät aina näy ylhäältä katsottuna.
 
Kelkat katoavat toiselle puolelle Terbmisjärveä ja osa porukasta lähtee skinnaamaan viereiselle tunturille. Itse laitan leijan valmiiksi ja PuSun testisukset jalkaan. En malta odottaa, että pääsen ajamaan kevyessä lumessa. Kotona Oulussa kausi on jo tälle keväälle ohi. Kilpisjärven maastot ovat kuin tehty leijahiihtoa ajatellen. Tuntureiden rinteet ovat enimmäkseen melko loivia ja sopivan korkuisia. Leijalla täällä ei ole juuri rajoituksia minne on mahdollista mennä. Tiellä ei ole puita, sähkölinjoja tai rakennuksia, ainoastaan paljasta baanaa. Nousen vieressä olevan tunturin päälle. Laelta avautuva näky saa sisäisen pikkupojan nauramaan ääneen. Silmänkantamattomiin avointa tunturia ja paikkoja tutkittavaksi. Lumi pöllyää ja sukset uivat kevyesti, piirrän tunturin rinteeseen jäljet ja toistan kunnes en enää jaksa.
Lounasta klo 13. Grillimakkaraa, kahvia, limpparia ja muita virvokkeita on odottamassa nälkäistä ja janoista leijahiihtäjää. Laskujengi vaihtaa kuulumisia ja tsemppaa toisiaan. Lisää tätä. Välipalan jälkeen porukka jälleen hajantuu pitkin laaksoa nauttimaan laskemisesta ja ulkonaolosta. Viiden aikaan on aika palata takaisin Kilpisjärvelle, jossa odottaa sauna. Tampperi täyttyy tyytyväisistä ja väsyneistä ihmisistä. Paluumatkalla kuuntelemme Rauli Badding Somerjoen hittejä. "Tähdet tähdet", "Liikaa viinaa, ja taju pois". Perillä saunalla odottaa jo kuvakooste päivän tapahtumista. 5 tähden meininkiä ja parasta on, että seuraavana päivänä pääsemme tekemään tätä lisää! Illallinen maistuu ulkoilun jälkeen ja ainakin herra leijahiihtäjällä uni tulee helposti. 
Toisena päivänä aurinko paistaa edelleen, mutta tuuli on heikompi. Päätän jättää leijahiihdot vähemmälle ja keskittyä laskemiseen. Pääsen kuitenkin toteuttamaan yhden mielessä olleen hulluttelun ja käyn kokeilemassa monoskitä leijalla. Etureisiä polttelee, kun monoski pakottaa jalat tiukkaan asentoon, mutta onnistun jopa tekemään pari kasariuskottavaa käännöstä. PuSun Jani antaa ajon jälkeen rakentaavaa palautetta "Ekat käännökset oli aika kauheita, mutta sittenhän se alkoi sujua". Kiitos vain, nyt voin jättää monoskit muiden vaivaksi. Hyppään moottorikelkan narun jatkeeksi ja suuntaamme kohti Terbmisvaaran lakea. Kyyti sujuu kevyemmin kuin olisin uskonut. Sauvat pujotetaan kahvaksi vetoköyden lenkkiin ja pidetään kiinni kuten wakeboardin puomista. Pian olemmekin tunturin laella hikoilematta ja tuoreilla reisillä. Tämä on niin lähellä henkilökohtaista hiihtohissiä kuin näin etäisessä paikassa on mahdollista. Lumi on erinomaista ja stabiilia. Kurvailemme alas vuorotellen ryhmänä. Lasken ryhmän viimeisenä ja alhaalla odottaa hymyileviä naamoja. Tässä porukassa ei turhia murjoteta! Ei muuta kuin uudestaan.
 
 
Valitettavasti kaikki kiva loppuu aikanaan. Kissa ryskyttää kaikkensa antaneen laskusakin hotellille ja lauantaisaunan jälkeen meitä hemmotellaan vielä viiden ruokalajin illallisella. Illan päätteeksi Rovaniemeläinen bilebändi Reindeer Kalashnikov vetää kovan keikan hotellin alakerrassa. Tapahtuman erityisyys alkaa avautua minulle kokonaisuudessa vasta kotona, kun katselen kuvia ja mietin mitä tuli tehtyä. Helikopteri, lumikissa, kelkkoja, hyviä kavereita, hyvää ruokaa, parhaat maastot ja kelit. Ei ihme ettei uni meinannut heti tulla kun ajatukset pyörivät vielä 69. leveyspiirillä. Ensi vuodelle tapahtuma on saamassa jatkoa ja tarkoituksena on saada lisäpaikkoja. Tapahtuman järjestää Kide Adventure / Lapland Copters Oy . 
 
    
 
 
Teksti: Petteri Lajunen
Kuvat: Teemu Moisio, Matti Kovanen
 
Geolocation
Käyttäjän plajunen kuva

plajunen

Petteri on innokas leijalautailija, maastopyöräilijä, softakehittäjä ja Relaan tekninen tonttu.