Antti Autti löysi vapaalaskusta taas kipinän lautailuun

Antti Autti, mitä kuuluu?

"Hyvää, hyvää. Ollaan nyt Tamokissa ja kyttäillään helikopterikelejä. Olen ollut reissussa tammikuun 8. päivästä asti siten, että olen ollut yhden kokonaisen päivän kotona. Mutta ei ole alkanut puuduttaa, laskeminen on kivaa. Ja kun tyttöystäväkin on Kanadassa, ei ole tarvetta käydä Suomessa niin paljon."

Olit aiemmin kisalaskija. Mistä syntyi alun perin kiinnostuksesi siirtyä vapaalaskun puolelle?

"Olin kilpaillut 17-vuotiaasta asti, kiertänyt kaikki kisat isoimmasta pienempiin ja jossakin vaiheessa se elämä ei tuntunut oikein enää miltään, tai kaikki tuntui ihan samalta. Piti löytää jostakin uusi kipinä laskemiseen. Olimme aina kisamatkoilla toki laskeneet puuteria, mutta ei niin täysipainoisesti.

Vuonna 2010 olimme Japanissa Ramin kanssa, ja...

Rami Hanafi (istuu vieressä): "Jos saa keskeyttää, niin siellä Japanissa se päätös taisi tulla. Olimme laskeneet koko päivän putikkaa ja olimme ajelemassa kämpille, kun lautamaajoukkueen päävalmentaja soittaa, että lähdetkö olympialaisiin. Mietit pari sekuntia ja sanoit, että ei, jään mieluummin tänne laskemaan kavereiden kanssa puuteria.”

Autti: "Joo, noinhan se taisi mennä kyllä. Laskin seuraavana talvena parit kisat, joista oli sponsorien kanssa sovittu, ja sitten keskityin vapaalaskuun.”

Miten kisatausta on auttanut vapaalaskussa, vai onko siitä ollut mitään hyötyä vuorilla?

"Kyllähän paipin laskeminen ja vastaava tukee vapaalaskemista samalla tavalla kuin rata- tai boardercrosstausta. Samalla tavalla pitää osata seisoa laudalla, laskea kantilla ja olla sähäkkänä. Mutta eniten olen saanut opetella maaston lukemista ja luontoa ylipäätään.

Muistan, kun tulin tänne Tamokiin ensimmäistä kertaa ja mentiin heti Sjufelletin päälle ja laskettiin sellaista aika jyrkkää kurua laas, niin olihan se jännää. Maaston lukeminen ja ymmärtäminen vie eniten aikaa kaikesta. Hyppyrinhän voi aina käydä rakentaa mettään, sen voi taputella kovaksi ja luultavasti jonkun hypyn pysyy pystyssäkin, jos on taitava laskija. Mutta jos haluaa laskea hyvin tuolla vuorilla, pitää siihen paneutua ihan eri tavalla."

 

Antti AUtti ja Ode Siivonen Tamokissa

Vuoristo-opas Ode Siivonen ja vapaalaskija Antti Autti Tamokdalenissa. Kuva: Arttu Muukkonen

 

Kaksivuotinen elokuvaprojekti antaa mahdollisuuden syventyä


Olette kuvanneet Teemu “Laama” Lahtisen kanssa kaksi elokuvaa, Antiout ja Relate To It. Nyt teette kolmatta projektia, Approach & Attackia. Sitä kuvataan kahden vuoden aikana. Miten tekeminen eroaa yhden vuoden vetäisyistä?

"Nyt on mahdollista viettää aikaa jossakin paikassa paljon pidempään. Tänä vuonna teemme vain kolme isoa reissua. Esimerkiksi Japanissa olimme kuusi viikkoa. Siitä ajasta käytimme aika paljon skouttaamiseen, eli valmistelimme tavallaan juttuja ensi vuotta varten. Lisäksi kävimme Kanadassa ja nyt Tamokissa olemme myös yhteensä muutaman viikon.

Täällä on ihan mielettömästi paikkoja, joihin haluaisin päästä laskemaan ja näyttämään, että millainen paikka tämä oikeasti on. Ensi talvena olisi siistiä tulla vielä pidemmäksi aikaa, että ehtisi oikeasti tehdä paljon hienoja laskuja.”

Mikä Approach & Attackissa on kantavana teemana?

"Yritämme olla enemmän aktiivisia paikallisten laskijoiden ja tyyppien kanssa. Esimerkiksi Japanissa teimme reissun Car Danchi -porukan kanssa. He asuvat autoissa ja laskevat vain mountain passeissa, eivät ollenkaan keskuksissa. Ruokaa teimme yleisissä vessoissa ja onsenissa käytiin kylpemässä ennen nukkumaan menemistä. Sellaista hyvän tahdon pummielämää, ainoa mihin kului rahaa oli oikeastaan bensa ja ruoka.

Toisekseen haluamme tehdä lumilautaelokuvaa, jonka pitää erota muista projekteista. Haluan laskea vuoria niin, että se näyttää helpolta ja helposti lähestyttävältä. Miikka (Hast) ja muut saavat laskea vielä hurjempia mäkiä, eli siitä tulee hyvä sekoitus. Se myös jeesaa kaksivuotisessa projektissa, että ensi vuonna voimme hakea sellaisia shotteja, joita emme tänä vuonna saa, mutta jotka haluamme leffaan mukaan. Siinä mielessä tämä on aika normaali kuvausvuosi.”

Mistäs nimi muuten tulee?

"Vähän se liittyy nimikirjaimiini, mutta Attack tulee siitä, kun japanilaiset näyttävät jotain laskualuetta tai mestaa ja sanovat, että “Attack that zone!” Kai nimet tuovat muutenkin elokuvaan teemaa. Olemme esimerkiksi pääasiassa haikanneet tänä talvena kuvausmestoille.”

Niin, haikkaaminen kuuluu elimellisesti kuvaushommiin?

"Liputan haikkaamisen puolesta, voi olla rauhassa eikä ole muuta porukkaa ihan kauheasti ympärillä. Kun on kuvaamassa, on hyvä että voi keskittyä pelkästään kuvaamiseen eikä tarvitse varoa, että tuleeko joku takaa ja vetäisee juuri suunnitellulle linjalle.

En pidä kiirehtimisestä, ja joku Niseko esimerkiksi on ihan turha paikka mennä kuvaamaan, siellä on niin paljon jengiä. On hienoa mennä paikallisten kanssa laskemaan, he vievät aina ihan uusiin paikkoihin."

Keleille ei oikein voi mitään. Teillä ei taitanut olla Kanadassa mitenkään paras mahdollinen tuuri sään kanssa?

"Joo, Pineapple Express tuli tutuksi. Se tarkoittaa siis vesisadeperiodia. Ilmeisesti Brittiläisessä Kolumbiassa tulee joka talvi viikon verran sadetta. Meille se osui kaksi kertaa päälle, mikä on aika harvinaista. Kun sataa vettä toppiin asti ja on sovittu reissuista ja muista paljon aiemmin, meinaa se vähän vetää miestä matalaksi.

Mutta toisaalta säälle ei hirveästi voi mitään, siksi en jaksa siitä enää niin stressata. Olimme Monashees´ssa lumikissalodgella ja siellä he peruivat laskupäivän vesisateen vuoksi ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen. Kertoo jotakin tilanteesta."

Ja sitten päähänkin tuli osumaa?

"Joo, reissu oli kaiken kaikkiaan kyllä vaikein pitkään aikaan. Valhalla Powdercatsien kanssa oli hyvä keli ja lumet, mutta kaaduin sellaisesta tatista ja löin pään polveen sen verran, että en voinut hyppiä loppureissusta. Kruisailin sitten ja katselin, kun Miikka laski kunnolla."

 

APPROACH & ATTACK : CAR DANCHI SNEAK PEEK from Anttisworld on Vimeo.

 

Sosiaalisessa mediassa näkyvyyttä ja tarrapyyntöjä


Elätät itsesi ja teet leffaprojektia muun muassa yhteistyökumppaneiden ansiosta. Sinulla on yli 12 000 fania Facebook-sivullasi. Miten hyödynnät tätä mahdollisuutta?

"Facebook ja Instagram ovat meikän kanavia kyllä, yritän tuoda sitä kautta esiin meidän laskemista ja missä aina mennään. Enää mielestäni ei riitä, että on jossain leffapartissa mukana ja näkyy jonkin lehden sivuilla. Nämä leffaprojektit ja Anttisworld.com ovat auttaneet sen jälkeen, kun hyppäsin kisahommista sivuun. Hyvän sosiaalisen median käytön ja työn kautta luulen, että tämäkin kaksivuotinen projekti on nyt mahdollista tehdä.

Mutta tämä kanava on myös hyvä siihen, että voi rohkaista jengiä lähtemään laskemaan. Facebookin kautta saavuttaa kuitenkin tosi ison yleisön, laajemmin ja tehokkaammin kuin vaikkapa lehden yhden artikkelin kautta.”

Mikä on yleisin kysymys sosiaalisessa mediassa?

"Varsinkin nuoremmat pyytävät tarroja koko ajan! On minulla kotona kaikenlaisia tarroja, joita lähettelen sitten. Osa on vähän kärsimättömiä, ja heille vastaan yleensä, että muista seuraavan kerran kysyä fiksusti tarrojen perään. Mutta olihan sitä itsekin nuorena vähän kärsimätön.

Vanhemmat kyselevät aika paljon vinkkejä mihin mennä ja lumitilanteesta siellä, missä olen. Vastaan kaikkiin kysymyksiin. Espanjalaiset ja italialaiset ovat vähän hankalia vastata pitkästi, kun en ihan ymmärrä mitä he kommentoivat, mutta aina siitä selviää jotenkin.”

Miten talvi jatkuu Tamokin jälkeen? Entä ensi talven suunnitelmat?

"Huhtikuun 19. päivä alkaa Anttisworldcup Ounasvaaralla, eli kotikeskuksessani Rovaniemellä. Sen jälkeen olisi tarkoitus vähän lomailla tyttöystävän kanssa ja toukokuussa ajattelin vielä tulla Lappiin laskemaan firnit pois.

Ensi talvena on tarkoitus käydä Japanissa ja mietimme vielä, menemmekö Kanadaan. Sitten kun päivä pitenee, haluaisin olla pitkään täällä pohjoisessa. Pohjoisessa ja Lapissa on sellainen hyvä villin lännen henki vielä päällä, pidän siitä. Ajatuksissa on käydä myös joku reissu eteläisellä pallonpuoliskolla ehkä jo ensi kesänä, katsotaan miten paljon budjettia on jäljellä.”


Kotisivut:
www.anttisworld.com

Foorumilinkki: 
http://www.relaa.com/keskustelu/index.php?topic=45247.0

Arttu Muukkonen