Lyngenin rento ja lyhyt tehokeikka

Kesäkuun alussa päätimme lähteä ystävieni Esan ja Janin pitkästä aikaa Lyngeniin ja Daltindenille laskemaan kauden viimeiset laskut pehmeälle alkukesän firnille. Samalla porukalla olemme olleet Lyngenissä muutamia kertoja, mutta edellisestäkin reissusta alkaa olla lähemmäs 10 vuotta. Reissuun liittyi siis aimo annos nostalgiaa ja vanhojen muistelua.

Magic Mountain Lodge Norway ja Daltindenin Suksisäilytys

Lähestyvän keski-iän kunniaksi päätimme kokeilla uudenlaista konseptia. Ideana oli nukkua yöt Lyngseidetissä uudessa laadukkaassa Magic Mountain Lodge Norway -majatalossa. Halusimme mielummin vaeltaa päivittäin edestakaisin autolta lumille, kuin viettää illat ja yöt vuorella telttaillessa. Vuorella telttailussa on oma viehätyksensä, mutta kaikki olivat meistä jo kokeneet sen riittävän monta kertaa. Yöllinen mukavuudenhalu vei voiton.

Konseptin perusajatus oli perustaa Daltindenille Suksisäilytys. Veisimme siis ensimmäisenä päivänä lumirajalle vedenpitävän kassin monoja ja muita laskukamoja varten ja jopa jonkinlaisen pikkulukon kassin ja suksien lukitsemista varten. Näin voisimme jättää laskukamat aina yöksi lumirajalla pelkäämättä, että lampaat tai ahmat varastavat niitä. Suksiparikkiin vietiin suksien, monojen ja laskukamojen lisäksi Trangia ja muita ruoanlaittovälineitä.

Hätäexit pohjoisesta etelään

Elämä yllättää silloin kun sitä vähiten odottaa. Valitettavan surullinen lähipiirin tragedia kohtasi Esaa juuri kun olimme lähdössä Helsingistä pohjoiseen. Epäselvässä tilanteessa Esa uskoi asioiden käääntyvän paremmiksi ja lähti matkaan. Jyväskylän pohjoispuolella meidän oli kuitenkin alettava jo selvittää mahdollisuutta palata nopeasti Helsinkiin.

Pohjois-Suomesta ei välttämättä tullakaan muutamissa tunneissa Helsinkiin. Jokin lento Oulusta olisi tullut myöhään illalla tai aikaisin aamulla, mutta Finnair olisi laskuttanut nopealla aikataululla varatusta reittilennosta lähes tähtitieteellisen summan. Päätimme kokeilla junaa, mutta olimme Oulussa liian myöhään järkeville junille. Epäselvässä tilanteessa Esa päätti istua vielä kyytiimme ja jatkaa pohjoiseen.

Miten Lapista sitten päästään takaisin Helsinkiin? No tietysti Lyngenin kautta. Esa tuli vastoinkäymisistä huolimatta Lyngseidetiin, kiipesi kanssamme Daltindenille ja varasi sitten kotijoukkojen avustuksella lennon Tromssasta Riikan kautta Helsinkiin. Lopputulos oli tilanteeseen nähden hyvä. Esa oli takaisin Helsingissä yhtä nopeasti kuin Oulun seuraavan päivän junia odottamalla ja halvemmalla kuin Oulusta Finnarilla lentämällä. Tromssan kautta kiertämisestä ei ollut juurikaan haittaa, mutta bonuksena pääsimme koko porukalla hautaamaan maallisia murheita upealle vuorelle ja lumille. Muistakaa siis Tromssan lentoyhteydet jos joudutte joskus etsimään pikaista paluuta Käsivarresta tai Pohjois-Norjasta. Pikkukaupungin lentoyhteydet ovat todella hyvät ja muuten kalliissa Norjassa lennetään edullisesti.

Lammasaidat ja turistit

Laakson eteläreunassa Daltindeninille menevä polku lähtee lampaiden laidunalueelta. Viimeisen talon pellonlaidassa on lammasaita, jonka takaa menee hyvä metsäautotie vielä reilun kilometrin. Ylimääräinen kilometri käveltävää ei yleensä innosta. Niinpä ajoimme taas lammasaidan portista eteenpäin. Tie on hyvä, mutta matalapohjaisilla autoilla tai märällä kelillä auton voisi suosiolla jättää lammasaidan paremmalle puolelle.


Autolle on hyvä paikka lammasaitauksen "kääntöpaikalla".

Lammasaitojen toiselle puolelle menemistä ei koskaan voi suositella. Paikallisten mielestä se on varmasti vähän röyhkeää ja turhamaista. Mutta turistina tulee käyttäydyttyä aika itsekkäästi.

Ensimmäisen laskupäivän lopuksi suksisäilytykseltä autolle palattuamme ja takaisin lammasaidalle ajettuamme meitä odotti yllätys. Ikävä yllätys. Lammasaidan eteen oli ajettu pieni kauhakuormaaja, joka aikaisemmin oli muutaman kymmenen metrin päässä parkissa. Kauhakuormaaja esti täydellisesti poispääsyn lammasaitauksesta. Olimme totaalisen jumissa!

Ensimmäiseksi mieleen heräsi epäilys maatalon isännän kostosta. Itsekäs lammasaitaukseen autoileva turisti jätetään tahallaan jumiin. Eipä ajelisi toista kertaa lammasaitaukseen muutaman kilometrin tähden.

Onneksi näimme vähän matkan päässä miesporukan, joka näytti siltä, että he olisivat voineet käyttää kauhakuormaajaa. Menimme  sekaruotsinorjalla selvittämään tilannetta. Meille vitsailtiin rahan maksamisesta, mutta lopulta portti avattiin ihan mielellään ja ilmaiseksi. Kukaan ei varmasti ollut halunnut tahallaan jättää meitä pulaan.

Meillä kävi säkä. Puoli tuntia myöhemmin työporukka olisi saattanut olla jo poissa. Iltapäivä oli kääntymässä illaksi ja raksaäijät suuntaamassa kotiin. Me olisimme saattaneet jäädä auton kanssa jumiin lammasaitaukseen. Edessä olisi ollut kävelyä, läheisten talojen ovikellojen soittelua ja taksikyydin järkkäämistä Lyngseidetiin.

Jos olisi sattunut vaikka perjantaipäivä ja kaivurikuski olisi ollut Tromssasta tai innokas mökkeilijä, niin olisimme odottaneet useita päiviä auton saamista pois lammasaituksesta. Tai huonnoimmassa tapuksessa viikkoja. Auton kanssa on aina syytä miettiä tarkkaan paluusuunnitelmakin, jos ajetaan erikoisiin ja vaikeakulkuisiin paikkoihin.


Lampaat tulevat Daltindenin laaksoa edestakas ravatessa tutuiksi

Magic Mountain Lodge

Magic Mountain Lodge on rennon tyylikäs ja selvästi vapaalaskuhenkinen majatalo. Paikasta huokuu ruotsalaisuus. Norjalaisiin (tai suomalaisiin) majataloihin verrattuna paikka on tyylikäs ja silti niin rento kuin vain ikitrenditietoiset ruotsalaiset voivat olla. Majatalon isäntä Patrik on siis ruotsalainen pitkän linjan hiihtopummi ja aktiiviretkeilijä. Emäntänä häärivän Henrikan juuret sen sijaan ovat Suomessa. Veri on kuitenkin vetänyt Henrikan heti koulujen jälkeen maailmalle ja laskettelukeskuksien ruotsalaisten kansoittamiin hiihtopummipiireihin. Magic Mountain Lodgessa siis kuitenkin palvellaan myös suomenkielellä. Paikan asiakkaissa ruotsalaisilla taitaa olla merkittävä rooli.


Isänä Patrikin emäntä Henrikasta ottama kuva

Magic Mountain Lodge on Tromssan ja Lyngenin alueella jopa melko tunnettu hyvänä ruokaravintolanakin. Patrik ja Henrika ottivat kuitenkin kesäkuun alussa rennosti talvisesongin päätyttyä ja kesäsesongin ollessa vielä kaukana edessä. Ravintola ei ollut iltaisin auki meidän siellä vieraillessa. Mutta meillä oli joka tapauksessa omat ruoat ja majatalon asiakaskeittiökin tuntui luksukselta kun vaihtoehtona näillä reissuilla on yleensä Trangia teltan edustalla.

Magic Mountain Lodgen aamiainen on hyvä. Ja se kuuluu hintaan.


Jani ja Markku nautiskelevat aamiaispöydässä


Magic Mountain Lodgella on ympärivuotinen suksiteline


Onko se ihanaa vai vaarallista? Yksityiskohtia majatalon sisustuksesta

Vaihtelevat hyvät säät

Lyngen oli taas säiden osalta oma itsensä. Ensimmäinen päivä oli pilvistä tihkusadetta. Sade oli jatkuvaa, mutta niin vähäistä, ettei se kastellut laskijoita. Kiipeämisen tuoma lämpö riitti haihduttamaan liiat kosteudet kuoritakkien päältä. Lämpötila oli niin vähän plussalla, että lumi säilyi hyvänä ja arvasimme ylhäällä satavan lunta.

Toinen päivä oli pelkkää auringonpaistetta. Tartuimme tilaisuuteen ja huiputimme Daltindenin. Upea päivä. Noin 1000 metristä ylöspäin edellisen yön sade oli tullut lumena ja tuoretta pakkaslunta oli edelleen suojapaikoissa noin 10-15 cm. Kesäkuu ja me laskimme auringonpaisteesssa koskematonta pakkaslunta. Lumi oli yllättävän kuivaa vaikka lämpötilan iltapäivän auringossa oli huipullakin varmasti muutaman asteen plussalla.


Jani ja Markku kiipeävät auringonpaisteessa.


Vuoden viimeiset pakkaslumen käännökset kesäkuun toisella viikolla.

Kolmas laskupäivä oli pilvinen. Kolmannen päivän väsymys iski kunnolla ja tyydyimme Janin kanssa kiipeämään lyhyempiä pätkiä. Tuulikin olisi varmasti ollut ylhäällä kova. Tekosyitä vähäiselle kiipeämiselle oli todella helppo keksiä kuten aina.

Toimiko suksisäilytyskonsepti?

Kävelimme siis joka aamu ensimmäisenä päivänä perustamallemme Daltindenin Suksisäilytyspaikalle. Se sijaitsi lumirajalla kohdassa, jonne juuri ja juuri pääsi laskemalla. Vaihdoimme siellä aina vaelluskengät laskumonoihin, kokkasimme jotain pientä siellä olevalla Trangialla ja pidimme pieniä kahvitaukoja. Suksisäilytykseltä lähdimme sitten haikkaamaan laskukamoissa ylemmäksi. Iltapäivän päätteeksi nousujen tai lähinnä laskujen jälkeen riensimme vauhdikkaasti alamäkeä kevyillä vaelluskengillä takaisin autolla ja ajoimme noin vartin majatalolle.


Ensimmäisenä päivänä suksisäilytyspaikalle tavaroita raahatessa painoa riittävästi, vaikkei majoitusvälineitä ja ruokia tarvinnutkaan kantaa.

 
Päivittäinen nousu- ja laskureitti suksisäilytykseltä alas laaksoon kulki paikoitellen vaihtelevassa ja haastavassa maastossa.

Joka aamuinen kiipeäminen oli melko raskasta. Autolta suksipaikalle kesti reipasta kävely- ja kiipeämisvauhtia aina reilusti yli puoli tuntia. Korkeuseroakin oli lähes 400 metriä. Joka aamu olimme suksisäilytykselle päästessämme niin väsyneitä, että tarvitsimme pienen lounastauon jo ennen varsinaisen kiipeämisen aloittamista. Kiipeäminen suksikamoilla pääsi siis aina alkamaan vasta puolen päivän aikaan. Heräämisestä oli siinä vaiheessa ehtinyt kulua lähes kolme tuntia. Onneksi päivä ja ilta on Lyngenin alkukesässä pitkä.

Iltapäivän paluut autolle olivat helppoja. Matka kesti ehkä 20 minuuttia eikä väsyttänyt lainkaan. Autolle palatessa ei ollut sen väsyneempi kuin oli ollut suksisäilytyksellä viimeisen laskun jälkeen. Majatalolla olimme kuitenkin aina vasta joskus klo 19 jälkeen. Illallisesta tulis siis aina samalla myös iltapala.

Majatalo oli kuitenkin aikaa vievistä kävelyistä ja kiipeämisistä huolimatta meille sopiva konsepti. Nautimme suuresti illallisen jälkeisistä tunneista sohvalla ja sängyllä löhöillen ja lehtiä lukien. Myös aamupalaa arvosti niin paljon, ettei aamiaispöydästä ollut koskaan kiirettä pois vaikka tiesi rennon ja perusteellisen aamiaistuokion lykkäävän päivän urakkaa pitkälle iltapäivään.

Tämä Lyngenin reissu oli siis lyhyt, mutta erikoisen majatalomatkan yhdistäminen laskuhaikkausreissuihin teki siitä monipuolisen. Kolmen pitkän laskupäivän ja tuskaisen pitkän etelään autoilun jälkeen tuntui kuin olisi ollut pitkälläkin lomalla.

Päivämäärä: 
Lauantai, 4. kesäkuu 2011 - Keskiviikko, 8. kesäkuu 2011
Paikka: