Kauden avaus (29.9-3.10.2011) Lyngenissä vanhoilla lumilla.

Lähtöpäivä ja perjantai. Unettomuutta, hikeä ja ärtyneisyyttä...

29.9.2011 Edessä oli lähtö ensimmäistä kertaa Lyngeniin. Kaverini Ville ja Jani olivat jo kokeneita kävijöitä, joten randoilukeltanokan oli hyvä lähteä siivelle roikkumaan.

Lähtö oli torstai-iltana. Pojat koukkasivat Kuopiosta kyytiin ja siitä ajettiin sitten Norjaan. Lyngenissä olimme perjantaiaamuna noin yhdeksän aikaan.

Lunta ei ollut näkyvissä oikein missään, joten mielikuvat lumipöllyn sisällä laskemisesta hieman kariutuivat.

No, suunnittelemamme laskupaikan, Store Kjostindenin ylärinteellä näkyi valkoista, joten ei yli tuhannen kilometrin autossa istuminen ollutkaan turhaa.

 Ville nousun alkuvaiheessa

Autossa nukutut tunnit, joita oli jokaisella noin kaksi, antoivat sen verran virtaa, että majoittautumisen ja syömisen jälkeen lähdimme katselemaan, josko löytyisi kiva pätkä laskettavaksi Kjostindenin rinteiltä.

Ensikertalainen kun olin, kiipeämisen kesto, hitaus ja rankkuus tulivat jossain määrin yllätyksenä. Emme päässeet skinnaamaan, joten suksien kanto repussa antoi mukavasti painoa muutenkin väsyneelle kropalle.

Lumi, tai jäätikköähän se oli, löytyi noin 800 metristä, ja laskettava pätkä oli noin 1200 metrissä. Jään päällä oli hieman pehmeämpää lunta, joten hyvät laskut perjantaille sai.

Jani ja ville

Kun lumirajalla laitteli taa vaelluskenkiä kiinni, ei kyllä kiinnostanut senttiäkään lähteä laskeutumaan louhikkoa, jossa sai olla hereillä joka askeleella. Väsyneenä, voimat lopussa ja helvetin painava reppu selässä kirosin koko touhun alimpaan helvettiin ja olin aivan valmis lähtemään takaisin etelään.

No, suklaalla ja nikotiinituotteilla on ihmekyky nostattaa mielialaa, ja automatkalla kämpille fiilistelin jo kulunutta päivää.

Lauantai, kroppa täynnä intoa ja virtaa!

Toiselle laskupäivälle sattui sitten aurinko paistamaan kirkkaalta taivaalta, eikä edellisen päivän väsymys ja ärtymys painaneet missään. Upean ilman ansiosta pääsimme huiputtamaan Store Kjostindenin, ja fiilis oli kyllä sen mukainen! Jalat eivät painaneet, suklaata ja Ettania oli riittävästi ja touhu oli parasta ikinä.

Alkaen vasemmalta: Jani, Ville ja mie (Jussi) Huipulla, jiihaa!

Ketkä ovat käyneet mestoilla, tietävät huipun alkujyrkänteen. No, se peilijäässä ja sillä jyrkkyydellä ei ollut mitään herkkua. Itse en ole koskaan ennen pelännyt laskiessa, mutta tiedostettu pahan loukkaantumisen tai kuolemanvaaran uhka oli omiaan siivittämään pientä pelkoa vatsan pohjaan. No, jyrkänteestä selvittiin, mutta olipahan kokemus vain päättää, että en kaadu ja kyllä minä selviän. Tunne siitä, että oli voittanut kamppailun pelon ja paniikin kanssa oli uskomattoman hyvä! Tosin Jani ja Ville olivat pelänneet yhtä paljon jännittäessään, että kaadunko…

Yläjyrkänne ei tästä näytä edes pahalta, mutta ylhäällä se oli. jyrkkä. ja jäässä.

Sunnuntai ja reissun kertaamista.

Sunnuntai oli sateinen ja tuulinen, ja pidimme sitten patikkapäivän. Kävimme Lyngenin niemimaan kärjessä fiilistelemässä maisemia. Jäämeressä uiminen oli pakko toteuttaa, ja hyvän paikan löytäessäni kävin myös.

Niemimaan kärjestä löytyi myös hyvän näköistä, hieman matalampaa vuorta, joissa saisi varmasti upeat laskut. Huonolla kelillä, ja miksei muutenkin, kärki on loistava paikka jossa suosittelen käymään.

Jälkeenpäin mietittynä reissu oli aivan mahtava ja erittäin opettavainen. Vaikka lunta ei ollut paljoa, pääsi parit käännökset tekemään, ja ennen kaikkea sisään randoilutouhuun. Erityiskiitos Janille, joka kokeneena Lyngenin kävijänä veti porukkaa ja oli esimerkkinä siitä, kuinka vuorilla toimitaan. Kiitokset myös Villen seuralle, suklaapatukoille ja sokeritableteille. Ilman niitä perjantain laskeutuminen olisi ollut vielä enemmän helvettiä.

Vaikka on itse ollut paljon reissussa, tietää ravinnon, nesteen ja energian vaikutuksen mielialaan enemmän kuin hyvin, jotenkin vuorilla ollessa ei ollut kropan fiiliksestä täydellisesti kartalla. Eväiden mitoitus oli vaikeaa perjantaina, unen vähyyden huomioon ottaminen unohtui täysin, eikä nestettäkään muistanut tankata riittävästi. Lauantai oli jo parempi päivä kropan kannalta. Osasin jo mitoittaa eväät suunnilleen oikein ,suklaata oli riittävästi sekä nestettä kului kaksi litraa enemmän. Huomasi heti (totta kai), että fiilis  oli parempi,  ärtymystä ei ollu thavaittavissa laskeutumisessa, ja virtaa riittää autolle asti.

Kunnon puute tuli myös esiin. Jotenkin on jäänyt huomioimatta se kiipeämisosuus laskuvideoissa, joita olen katsellut. Hyvällä liikuntataustalla tuolla pärjää mutta tuo tasavauhtinen nouseminen 1500 metriin on vaan niin erinlaista rasitusta verrattuna vaikka tunnin sählyn peluuseen. Että lenkille vaan ja kotona 3x100 kyykkyä näin aluksi samalla kun katselee souhtparkkia tai simpsoneita. Luulisi sen sitten keväällä palkitsevan...

 

 

 

Päivämäärä: 
Torstai, 29. syyskuu 2011 - Maanantai, 3. lokakuu 2011
Paikka: