Arjeplog - tunturiylänköä ja korkeita huippuja

Arjeplogin erämaa-alue sijaitsee Ruotsin puolella aivan Ruotsin ja Norjan rajan tuntumassa. Alueella on runsaasti yli 1000-metrisiä huippuja, joihin lukeutuvat muiden muassa 1473- ja 1515-metriset Ruonektjåhkån huiput ja 1605-metrinen Norra Fierras.

 

Taustaa reissulle: kaverini Anton kanssa jo viime kesästä asti suunnittelemamme reissu tuli ajankohtaisemmaksi, kun isänmaan palvelus vihdoin loppui 8. heinäkuuta. Antolla oli jo takana epäonnistunut reissu Arjeplogiin, joten hänelle kyse oli myös osaltaan revanssista.

 

Suunnistus reissulla hoitui perinteisesti kartan ja kompassin avulla eikä meillä ollut GPS-laitetta mukanakaan. Karttana toimi Lantmäteriet BD12 Arjeplog Fjällkartan 1:100000, jolla ainakin me pärjäsimme mainiosti.

 

Reissu alkoi Oulusta 15. heinäkuuta, kun lastasimme aamukymmeneltä kamppeet reissumobiili Poloseen ja suuntasimme kohti länsirajaa. Sään puolesta reissu alkoi hienosti, sillä aurinko soi meille säteitään siniseltä taivaalta. Pieni stoppi Haaparannassa ja matka jatkui kohti Arjeplogia, jossa yöpyisimme yhden yön ennen maastoon lähtöä.

 

Ensimmäinen päivä: Vuoggatjålme – Guijaure

 Kun kaikki oli vielä hyvin

Käväisimme ostamassa viimeiset välttämättömyystarvikkeet (pelikortit, karkkia...) Sädvajauren vieressä sijaitsevasta kaupasta, pakkasimme rinkat lopullisesti ja hyvästelimme sivistyksen. Ensimmäinen kilometri piti tepastella Luulajasta Bodöhön menevän 95-tien vartta, jonka jälkeen kirjoitimme pikaisesti nimet ja oletetun kulkureitin polun alussa sijainneeseen vihkoon (karttapaikka nro. 1). Matka saattoi kunnolla alkaa.

 

Ensimmäiset pari kilometriä polku kiemurteli lehtimetsässä nousten koko ajan pikkuhiljaa korkeammalle. Rankkasade yritti lannistaa meidät jo heti alkumetreillä, vaan mehän vedimme ASENTEELLA eteenpäin ja kyllä se aurinko sieltä rupesi paistelemaan. Eteenpäin mennessämme allekirjoittaneelta rupesi monttu olemaan hämmästyksestä aivan ammollaan, sen verran hienoja maisemat olivat aiempiin vaelluksiin verrattuna!

 Reissun alkupuolen maisemia

Siviilivaeltamisessa on se hieno puoli intin touhuihin verrattuna, että taukoja saa pitää niin paljon kuin haluaa, eikä kiire ole minnekään. Rehellisesti voin sanoa, että en ole koskaan keitellyt kahveja yhtä hienoissa paikoissa kuin tällä reissulla. Harvoin on ihminen näin onnellisessa mielentilassa!

 Kohti Guijaurea

Yöksi leiriydyttiin polun varteen reippaan kilometrin päähän Guijauresta (karttapaikka nro. 2).

 Ensimmäisen yön majapaikka - taustalla Norra Fierras

Toinen päivä: Guijaure – Fierrasin Massiivi

 

Toisen päivän tavoite oli ollut kohtuullisen selvä jo alusta asti; kohti Norra Fierrasia, joka on 1605 metrin korkeudellaan alueen korkein huippu. Ensiksi aamupuurot rauhassa ääntä kohti ja jälleen on pakko mainita, että harvoin sitä näin komealla paikalla syö aamupalaa! Vai alkaako sinun aamusi sillä, että istuskelet kalliolla, vieressä kohisee pieni koski ja eteenpäin katsoessasi näet kolme yli 1500-metristä huippua?

 

Yöpaikasta matka jatkui polkua pitkin Guijauren rantaan, jossa kävimme kastautumassa. Woi weljet kun oli kylmää vettä! Joku hollantilainen jamppa rupesi Guijauren vuokratuvalla varoittelemaan meitä ”beer familystä”, jonka on havaittu liikuskelevan seudulla. Mielessä rupesi liikkumaan kuvia kaljapullokostuumeihin pukeutuneista ihmisistä, kunnes tajusin mitä tuo heppu oikein meinaa. Vaan eipä näkynyt karhuja missään muodossa koko reissun aikana.

 Ruonekjåkkåa ylittämässä

Pian tuvalta lähdön jälkeen oli aika poistua polulta ja suunnata omia teitä kohti Norra Fierrasia. Välille osui heti Smuolejåhkkå, jonka ylittäminen sujui onneksi mallikkaasti. Muutaman suon ja lehtimetsän jälkeen eteemme avautui suunnattoman komea näky; rinteeseen kaiverretut, kiviset jättiläisen portaat, joita pitkin vesi solisi alas pieninä putouksina.

 Vesiputous

Illaksi perustimme leirin Norra Fierrasin juurella sijaitsevan kahden pienen järven väliseen maastoon (karttapaikka nro. 3) ja valmistauduimme valloittamaan huipun aamulla pikkureppujen kera.

 Aurinko laskee Fierrasin massiivillaIsompi kahdesta Norra Fierrasin juurella sijainneista kahdesta järvestäNorra Fierras toisen päivän iltana...

Kolmas päivä: Fierrasin massiivi - Tuntematon tupa Ruonekjåkkån varrella

 ...ja Norra Fierras kolmannen päivän aamuna

Kolmannen päivän aamu varmisti sen, mitä olimme jo illalla ilmestyneiden pilvien takia pelänneet; Norra Fierras oli peittynyt kokonaan sankkaan sumuun. Koska sumu ei rauhassa hoidettujen aamutoimienkaan jälkeen osoittanut mitenkään luovuttamisen merkkejä, päätimme jättää Norra Fierrasin huiputtamisen sikseen ja ottaa tavoitteeksi Ruonekjåkkån varrella sijaitsevan päivätuvan.

 

Koska Fierrasin jääminen väliin kirveli yhä mieltä, päätimme käydä matkan varrella lohdutukseksi Ruonektjåhkån matalammalla huipulla (korkeus vajaa 1500m). No, huipulle päästiin (ainakin luulemme käyneemme siellä) mutta eihän sieltä nähnyt paria kymmentä metriä nokkaansa pidemmälle sumun takia. Lisäksi jatkuvasti yltyvä tuuli ja vesisade nostivat mielialoja entisestään (NOT!).

 

Tarkasta paikasta ei tuossa vaiheessa ollut tietoakaan, mutta kun itään päin mentäisiin, pitäisi kartan mukaan eteen tulla järkyttävän jyrkkä kuru. Sieltähän se ilmestyi ja jäimme tuijottamaan puolittain kunnioituksesta, puolittain pelosta tuota äärettömän jyrkkää, miehen kokoisista kivistä koostuvaa rinnettä, joka alempana katosi sumuun. Tästä matka jatkui jyrkänteen reunaa seuraten hiljalleen alaspäin ja välillä saimme jopa harrastaa laskettelua pienellä jäätiköllä.

 

Alemmaksi päästyämme löysimme virran, jota seurattuamme löysimme päivätuvalle. Läpimärkien vaeltajien ilo meinasi aluksi vaihtua harmistukseksi, kun tupa olikin täynnä latvialaisia kalamiehiä. Onneksi he osoittautuivat erittäin reiluiksi kavereiksi, joilta liikesi meille asti jopa pari taimenfilettä. Yövyimme sääntöjen vastaisesti tuvassa, sillä olimme läpeensä märkiä (karttapaikka nro. 4).

 

Neljäs eli viimeinen päivä: Tuntematon tupa Ruonekjåkkån varrella – Vuoggatjålme

 Ruonekjåkkå laskee voimallisesti Sådvajaureen

Viimeisen päivän kävelimme armotonta munaravia tuvalta kohti autoa, jotta ehtisimme illaksi varaamaan mökin Vuoggatjålmesta. Polku kulki Ruonekjåkkån viertä ja poikkesimmekin ihailemaan Ruonekjåkkån komeita koskia, jotka lopulta päättyvät Sädvajaureen. Päästyämme autolle suuntasimme kohti Vuoggatjålmen leirintäaluetta. Perillä mökissä heitimme märät kamppeet kuivamaan ja suuntasimme suihkuun!

 

  • Sää voi muuttua tunturissa todella nopeasti - älä luota sääennusteisiin
  • Raikasta vettä on saatavilla joka paikassa lukuunottamatta korkeimpia huippuja
  • Alueelta ei löydy autiotupia kuten Suomesta, mutta esim. Guijauren vieressä on varaustupa ja alueella on myös monia päivätupia
  • Alueella on myös hyvät kalastusmahdollisuudet

 

Kun kaikki oli vielä hyvin
Reissun alkupuolen maisemia
Kohti Guijaurea
Ensimmäisen yön majapaikka - taustalla Norra Fierras
Guijaure idästä kuvattuna
Ruonekjåkkåa ylittämässä
Vesiputous
Norra Fierras toisen päivän iltana...
Aurinko laskee Fierrasin massiivilla
Isompi kahdesta Norra Fierrasin juurella sijainneista kahdesta järvestä
...ja Norra Fierras kolmannen päivän aamuna
Ruonekjåkkå laskee voimallisesti Sådvajaureen
Päivämäärä: 
Lauantai, 16. heinäkuu 2011 - Tiistai, 19. heinäkuu 2011
Paikka: