Kävelyllä Toscanan maaseudulla

Valitseeko kulkija reittinsä vai reitti kulkijansa? Ajatus vilahtaa mielessäni ensimmäisen kerran päivän aikana aamusta, kun seison toscanalaisen hunajantuottajan kellarissa ja valitsen hunajapurkkien merestä itselleni mieluisia. Päädyin tilanteeseen uteliaisuuttani ja kielitaidottomuuttani. Tien varressa oli kyltti, josta ymmärsin että jotain maatilatuotteita myydään ja kun yritin kysyä asiasta, ymmärrettiin se niin, että hunajan ostossa ollaan. 


 

Hämmentyneenä hunajanomistajana seurustelen hetken tien varressa laitumella olevien possujen kanssa, ja jatkan sitten matkaa Chiantin vaelluskartta kourassani. Mittakaava on hämäävä 1:50 000 ja huomaan parin tunnin kuluttua kävelleeni aikomaani pidemmän matkan. Kohtaan pieniä haasteita etsiessäni polun alkua, mutta sen jälkeen reittimerkinnät ovat aika hyvin nähtävillä. Tosin ne eivät ole yhtä hyviä kuin vaikkapa Pohjois-Italiassa. Olen valinnut helppokulkuisen reitin, joka kulkee pellon laidassa, oliivilehdossa ja parin kylän läpi. Polvenikaan ei valita, mutta huomaan kyllä että vielä minulla ei ole asiaa vaikeammille poluille. Se on sääli, mutta on vain maltettava mielensä ja haettava jalkaan toimintakykyä pitkän kaavan mukaan. Joissain asioissa ei taida olla oikoteitä. Seutu on kaunista, voisin kuvitella liikkuvani siellä lasten kanssa eväsreppu selässä tai maastopyörällä. Kavionjäljistä päätellen niillä main on liikuttu myös ratsain. Kävelyni maaseudulla päättyy valtatien varressa olevaan majataloon, il Ceppoon, missä syön aivan taivaallisen lounaan. Myöhemmin kuulen, kuinka paikalliset kehuvat sen keittiötä. 

 

 

 

 

Jos alkupäivän viettää aurinkoisella Toscanan maaseudulla, niin mikä on hyvä tapa viettää iltapäivä? Tietenkin toscanalaisen viinin kurssilla! Käy näet niin, että tulen hotellille palatessani kysyneeksi vastaanotosta, että miten niiden viinikurssien laita olikaan ja vastaanottovirkailija buukkaa minut tunnin päästä alkavalle kurssille. Pikainen vaatteiden vaihto ja matkaan. Tiesittekö, että San Gimignanossa tehdään loistavaa valkoviiniä vuosisatoja vanhalla reseptillä - Vernaccia di San Gimignano, mainittu muun muassa Danten Jumalaisessa näytelmässä - tai että toscanalaisen punaviinin perusta on hyvin tanniininen Sangiovese-rypäle?  

 

Uusia asioita tehdessä tutustuu myös uusiin ihmisiin. Tapaan kurssilla kolme amerikkalaisnaista, jotka kutsuvat minut seuraansa illalliselle. Otan kutsun vastaan ilahtuneena. Yksin reissaamisessa on hyvät puolensa, mutta yksin syöminen ei kuulu niihin. Naisille on suositelty hyvää ravintolaa, jota lähdemme kokeilemaan. Niin, on tosiaan vaikea sanoa valitsinko itse reittini vai valitsiko se minut, mutta päivä oli loistava.

 

Päivän yksityiskohtia:

  • Chianti, Carta Escursionistica, Hiking map, myytävänä mm. turisti-infossa Piazza del Campolla, hinta 7e
  • Maastopyörän saa vuokralle Perozzi Rentalista, Via dei Gazzani, 16-18 tai Via del Romitorio 5, päivävuokra on 10e ja kahdeksi päiväksi yht. 15e. Sama paikka vuokraa myös skoottereita.
  • Bussi (nro 11) San Martinoon ja il Ceppoon, Piazza Antonio Gramsci, vyöhyke B, 1,10e ja lähtöaika x.05, ostin menolipun lippumyymälästä, Billetteria, ja paluulipun il Ceppon majatalosta, koska kuljettajat eivät myy lippuja
  • Hunajapaikka, Apicoltura Franchi, San Martinosta Santa Colomban suuntaan, Str. Pian del Lago, tien alussa, vasemmalla puolen 
  • Tuscan Wine School, www.tuscanwineschool.com, toscanalaiset viinit (6 viiniä), kesto 2h,  hinta 40e, minimiosallistujat 2 hlöä
  • Ristorante Guido, Vicolo Pier Pettinaio 7, maistuva ruoka ja hyvä viinivalikoima, hinta oli yllättävän kohtuullinen  
 
 
http://www.relaa.com/keskustelu/index.php?topic=38156.0

Suski Kaisla