Firenze

Arno-joki

 

Olen saapunut Milanon kautta Firenzeen ja löytänyt majapaikkani vaatimattoman sisäänkäynnin. Raahaan vedettävää matkalaukkua rappu kerrallaan kapeassa ja jyrkässä portaikossa. Saan kiivetä kieli keskellä suuta, jotta emme molemmat löytyisi ala-aulasta sikin sokin lojumasta. Valitsin tavaroiden kuljettamiseen pehmeän, 70 litraa vetävän matkalaukun ja päivärepun. Painavan reissurepun kantaminen on vielä toistaiseksi aivan utopiaa ja onhan noissa pyörissä puolensa. On vain kiinnitettävä huomiota siihen, että pyörät ovat riittävän suuret ja lujarakenteiset. Aikalailla teknistä osaamista vaatii myös liukuportaissa kulkeminen. Opin Milanon rautatieasemalla, että liukuhihnalla on paras olla itse ylämäen puolella. 

 

Firenzeä ei ole turhaan ylistetty kauneudestaan. Heti ensimmäisiä askelia ottaessaan havahtuu kauniiden rakennusten ja patsaiden järjettömään määrään. Marraskuu on mainio matkustusajankohta, sillä muita turisteja ei ole kuin kourallinen ja sää Firenzessä on kuin syyskuun sää Helsingissä. Päivällä auringonpaisteessa lämpötila kipuaa jonnekin 16 asteen paikkeille ja yöllä mennään alle kymmeneen. Huoneessani ei ole lämmitystä, joten untuvatakki tulee olemaan aika mukava perusleirivaruste.

 

Varustelistani poikkeaa tällä matkalla aiemmista reissuista, mutta yhtäläisyyksiäkin löytyy. Mukana ovat untuvatakin lisäksi otsalamppu ja päivävaelluksiin sopivat tykötarpeet sekä matkakeittiöstä linkkuveitsi, lusikka ja mukikuppiyhdistelmä. Uusi tuttavuus minulle on matkamallinen vedenkeitin. Voi sitten omassa huoneessa keitellä teetä ja kokkailla iltapuuroa. Eihän retki ilman puuroa ole retki.  Pikakahvia en kyllä aio juoda, kun lähikahvilasta saa espresson eurolla.

 

 

 

 

 

http://www.relaa.com/keskustelu/index.php?topic=38114.0

Suski Kaisla