Sedälläkin on mielipide leijakursseista

Kalenteri oli juuri kääntymässä helmikuun puolelle, kun suuntasin Kempeleenlahdelle “iltamäkeen” pöllyyttämään lunta. Ainoastaan kymmenen minuutin ajomatka kotoa ja olin jo laittamassa kamoja niskaan – pian sen jälkeen lennättämässä leijaa. Siinä kävellessä jäälle tuli taas hämmästeltyä, miten suuren suosion laji on saanut yllättävän lyhyessä ajassa. Alkuillasta kohtalaisen pimeässä, paikallisen rekkaterminaalin valojen hohteessa lahdelta saattoi havainnoida pari kymmentä leijailijaa otsalamppuineen. Äkkiseltään voisi kuvitella, että hämärässä vedetään leijoja ristiin ja solmuun, mutta ei. Homma toimi. Olen jutellut useiden henkilöiden kanssa leijahiihdon aloittamisesta ja kaikki ovat olleet sitä mieltä, että ennen puomin varteen lähtemistä kurssit kannattaa olla käytynä. Juuri tämän asenteen ansiosta laji pysyy yhteisöllä hallinnassa.
 
Kävin kesällä Leijakoulun Lappiksen newbie-kurssilla. Kurssi jakaantui kahteen selkeään osaan; teoriaan ja käytännön harjoitukseen. Ajatus syntyi oikeastaan siitä, että vaikka minulla oli kurssille tullessa jo vajaat 1,5 vuotta leijakokemusta, kurssia oli suositeltu monesta näkökulmasta alusta asti. Lähdin kurssille avoimin mielin kertaamaan ja syventämään jo opittua. Kurssin tarkoituksena on antaa alkavalle harrastajalle valmiudet itsenäiseen harjoitteluun. Harrin mukaan tunteja ei lasketa “tarkasti” vaan pidetään huoli, että kurssin jälkeen tullaan toimeen lajin lainalaisuuksien kanssa.  
 
Teoriatunnilla käytiin hyvin perusteellisesti läpi oman ja muiden turvallisuuden huomioon ottamisesta paikan valitsemiseen, sekä käytännön kuivaharjoitteluun. Arvostan suuresti, miten vetäjä jakoi ajan perusasioiden takomiseen esimerkkien kautta, kuten:
 
  • Tuulen voimakkuudet
  • Tuulen suuntien vaikutus
  • Veden varaan joutuminen
  • Spotin valitseminen.
 
Harrilla oli myös hyvin näkemystä siitä, miten lajin suosion kasvaessa leijayhteisön tulee enenemissä määrin pitää huolta, ettei rakas harrastuksemme aiheuta mielipahaa muille rannan käyttäjille. Leijakieltomerkit ilmestyvät spoteille nopeasti, jos pommitamme rättejä muiden niskaan.  
 
 
Teoriatunnilla käytiin myös leijan pumppaukset, narujen asettelut ja leivonpäät. Harri korosti narujen vetämisen tärkeyttä huomattavasti. Tunnilla käytetyn leijan hätälaukaisusysteemi kiinnitti oman huomioni. Parin vuoden takaisessani F-onen puomissa, kun on Velcro-härdelli, mikä tuntui hieman vanhanaikaiselta ja hitaalta Harrin edustamien leijojen hätälaukaisujärjestelmiin verrattuna. Pari kertaa on tullut tuota omaa revittyä irti ja voin sanoa, että aloittelijan kannattaa antaa leijaa ostaessa turvaominaisuuksille painoarvoa. Hätälaukaisua testailtiin vetämällä kurssilaisille trapetsi päälle ja narut kiinni. Tämän jälkeen Harri repi naruista kurssilaisia simuloiden hätätilannetta ja heidän piti hätälaukaista narut irti.  
 
Käytännön treeni käytiin suorittamassa Hailuodossa saaren ja aallonmurtajien muodostamassa vyötärön syvyisessä poukamassa. Spotti oli täysin flätti mukavassa pikkutuulessa. Käytännön harjoittelussa painotettiin lennättämistä valvotussa tilanteessa, mutta myös turvallisuutta ja hätälaukaisun harjoittelua. 
 
Kun yleinen asenne on, että kurssit käydään ja kaveria autetaan, saadaan pidettyä tämä yhteinen harrastuksemme näyttäytymään suurelle yleisölle positiivisena. Kiitokset myös Kempeleenlahdella kohtaamille kanssaharrastajille, jotka tarjosivat apua ja käänsivät leijani parkkiin pyytämättä! 
 
P.S. Pallas Kiteweek on juuri käynnissä. Käykää tsekkaamaassa meininkiä: https://www.instagram.com/explore/tags/pallaskiteweek/
 
 
 
Käyttäjän Markku kuva

Markku