Seikkailupuisto Sisiliassa

Lomalla Palermossa, Sisiliassa ja tavoitteena keksiä mielekästä tekemistä koko perheelle, ei kaikkein helpoin tehtävä kun mukana on 4-vuotias muksu, jota kirkot ja palatsit eivät voisi vähempää kiinnostaa. Ratkaisu löytyi turisti-infon lehtisestä: visiitti seikkailupuistoon Parco Avventura Madonieen.

Puisto sijaitsee Parco delle Madonien suojelualueella, Palermon ”läheisessä” vuoristossa, joten sinne pääsemiseksi vuokra-auto oli välttämätön. Tähän väliin on hyvä kertoa, että Sisilian liikenne on kaoottista ja sen sekaan sukeltaminen vaatii rohkeutta ja autolle täydet vahinkovakuutukset. Niin, ja navigaattorin. Näillä varustettuina suuntasimme uudenkarhean ja, ihme kyllä, kolhuttoman Fiat 500:n nokan kohti vuoristoa. Meillä oli jonkin sortin käsitys suojelualueen sijainnista ja ajelimme sinnepäin moottoritietä (E90) pitkin, odottaen että tien varrella alkaisi piakkoin näkyä opasteita suojelualueelle ja seikkailupuistoon. Cefalùn kaupungin kohdalla totesimme että opasteita ei näy ja poikkesimme moottoritieltä kaupunkiin tuumaustauolle. Puiston esitelappunen oli perinteiseen tapaan jäänyt hotellille, eikä navigaattori tuntenut alueelta mitään seikkailupuiston tapaista, joten päätimme uhrata hieman arvokasta mobiilidataa seikkailupuiston webbisivujen selailuun. Englanninkielinen informaatio oli sivuilla aika vähissä mutta tulo-ohjeista löytyi tieto että täytyy ajaa Petralia Sottana nimisen kaupungin suuntaan. Laitoimme sen siis navigaattoriin kohteeksi ja sitten menoksi kikkuraisille vuoristoteille. Ajoreitti oli hidas mutta ehdottomasti kauneimpia mitä tällä viikon mittaisella Sisilian reissullamme näimme. Vuoristokylät vaikuttivat paremmin hoidetuilta ja viihtyisämmiltä kuin rannikon asutuskeskukset ja saivat meidät toivomaan että olisimme majoittuneet johonkin niistä. Päämäärämme, Petralia Sottana, oli yksi näistä sievemmistä kylistä ja  kylän perältä löytyi näköala-aukio, jonka viereen auton sai kätevästi parkkiin. Aukion infotaulun mukaan alueella sijaitsee useita lupaavan oloisia patikointireittejä, jotka eivät valitettavasti tulleet kyseeseen 4-vuotiaan kanssa. Seikkailupuistosta ei kuitenkaan ollut missään mitään mainintaa, joten poikkesimme aukion kahvilaan miettimään seuraavaa siirtoa. Siinä cappuccinojen ja jäätelön äärellä tajusimme viimein syöttää navigaattoriin puiston webbisivuilla mainitut koordinaatit (E 14,09788° - N. 37,84373°). Tämä päämäärä ei ollut kaukana kylästä ja epäusko puiston olemassaoloon oli suuri, kun navigaattori väitti sen sijaitsevan seuraavan mutkan takana, eikä ainoatakaan opastetta ollut vieläkään näkynyt. Mutkan takaa paljastui vain muutama tien varressa parkissa oleva auto ja ehdimme jo vitsailla että siellä on muitakin turisteja ihmettelemässä keskellä ei-mitään että missäs se seikkailupuisto on. Sitten, juuri koordinaattien kohdalla, tien vierellä näkyi pätkä puuaitaa, polkua, opaskyltti ja vaatimaton portti, jonka päällä kyltissä luki “Parco Avventura Madonie”!

 

Puisto osoittautui kaiken etsimisen ja vaivannäön arvoiseksi. Henkilökunta oli todella ystävällistä ja palvelu hyvää. Metrin pituinen muksumme oli sääntöjen mukaan liian lyhyt lasten radoille, joille minimipituus oli 110 cm, mutta sai silti luvan kokeilla onnistuisiko ratojen meno. Me vanhemmat katselimme ylpeydestä haljeten kun muksumme oppi klippaamaan (tai liklauttelemaan, kuten hän sanoo) karabiinit kiinni ja auki ja lopulta selvitti molemmat lastenradat kahteen kertaan. Lastenratoihin oli panostettu mukavasti, ne olivat melko pitkiä ja esteet olivat monipuolisia, koostuen erilaisista silloista, tunnelista ja vaijeriliu’uista. Oppaamme Dario oli koko ajan muksun lähistöllä tukena ja neuvomassa ja vanhemmat saivat auttaa maasta käsin. Ja muksuhan nautti! Puistossa on myös pienemmille tarkoitettu seikkailurata jossa ei tarvita valjaita, eli vielä hieman muksuamme pienemmillekin löytyy tekemistä. Lisäksi on omat radat koululaisikäisille ja aikuisille (pituuden mukaan). Me molemmat aikuiset ostimme myös itsellemme liput ja introvideon sekä harjoitteluradan jälkeen varsinaisia ratoja pääsi suorittamaan helpoimmasta alkaen. Oppaamme Dario tarjoutui jopa lastenvahdiksi, jotta olisimme voineet suorittaa ratoja yhtä aikaa, mutta hieman väsähtäneellä muksulla oli jo vauhti sitä luokkaa että katsoimme parhaaksi vuorotella radoilla. Myös aikuisten radat olivat hyvin tehtyjä, esteet olivat monipuolisia, sopivan haastavia ja haastavuus lisääntyi pikkuhiljaa. Omaa suosikkirataa on hankala valita mutta ehkä voiton vei violetti rata, joka koostui pelkistä vaijeriliu’uista. Loppujen lopuksi taisimme olla puistossa aika pitkään yli aukioloajan, mutta se ei kuulemma haitannut koska heillä oli sinä yönä yöpyviä asiakkaita, puisto nimittäin tarjoaa mahdollisuutta yöpyä puihin sijoitetuissa teltoissa! Majoitusmuoto näytti varsin hauskalta ja jos meillä ei olisi ollut hotelli maksettuna Palermossa, olisimme varmasti jääneet puistoon yöksi. Esitteen mukaan puisto tarjoaa lisäksi maastopyöräilyä, sauvakävelyä, jousiammuntaa ja muita aktiviteetteja, joita emme ehtineet testaamaan. Kaiken kaikkiaan puistoa voi kokemamme perusteella suositella lämpimästi kaikille vauhdikasta perhekohdetta kaipaaville. Plussaa puistolle tuli vielä ilmastosta, sillä isojen puiden varjossa sijaitsevan puiston noin +25 astetta oli suomalaiselle juuri sopiva.

 

Paluumatkalla hotellille Sisilia vielä iski, Palermoon menevä moottoritien kaista olikin suljettu ja jouduimme kiertelemään kymmeniä kilometrejä pimeää, mutkittelevaa pikkutietä ennen kuin pääsimme taas liittymään moottoritielle ja jatkamaan Palermoon, kohti parkkipaikan etsintää. Takapenkin muksu ei tästä kuitenkaan muista mitään, hän kun nukkui tyytyväisenä koko matkan puiston edestä hotellille ja seuraavaan aamuun asti.

 

Taina