Kesälomapaikkaa suunnitellessa toiveenani oli, että lomapaikassa voisi snorklata ja leijalautailla. Välimeren kohteista valitsimme lähinnä snorkalusvesien vuoksi Sisilian. Tukikohdaksemme tuli Palermo, koska se tuntui olevan lähellä kaikkea ja kaupunkiakin kehuttiin historialliseksi. Vahvan mafiaimagonsa kaupunki on saanut karistettua ainakin turistin näkökulmasta. Illalla liikkuminen ei tuntunut turvattomalle eikä oikeastaan eronnut muista etelän kaupungeista.

Yleensä olen raahannut omat leijat mukanani, mutta tällä kertaa ajattelin pärjätä vähemmillä matkatavaroilla ja jättää hyvin palvelleen "golf-bägini" Suomeen. Omien leijakamojen kuljettaminen ulkomaille on toki kustannustehokasta, erityisesti jos matkustaa reittilennoilla joilla golf-varusteet tulevat ilmaiseksi. Nyt kyseessä oli kuitenkin perheloma ja mukaan tulisi myös 3 -vuotias tyttäremme, joten päätin selvittää leijavarusteiden vuokramahdollisuudet. Googlettamalla löytyi paikka jos toinenkin ja vielä sopivalta puolelta saarta. Trapanin lentokentän ja Marsalan kaupungin välissä oleva Lo Stagnone -laguuni tuntui olevan "se" paikka, jonne mennä leijalautailemaan Sisiliassa. Alue on pari kilometriä leveä ja noin 6 km pitkä flättivesiallas, jossa vesi ulottuu nilkasta vyötärölle! Tilaa pitäisi siis olla reilusti vaikka seassa olisi paikallisia pommittajiakin. Mikä parasta: paikalla pitäisi olla ajokelejä lähes joka päivälle! Näin siis lupasivat paikan myyntipuheet. Matalan veden vuoksi tyttäremmekin voisi touhuta rannassa omiaan ilman huolta joten suuntaisisimme vuokra-auton nokan kohti Marsalaa.

Perille pääsy sujui helposti. Navigaattori on erinomainen väline jos haluaa päästä perille Sisiliassa. Laguunille ei ollut opasteita eikä mitään mainoksia alueen leijasurffimahdollisuuksista. Itseasiassa koko paikka näytti sille, ettei siellä ole edes rantaa lähellä. Alue oli suuren tasangon rannalla, jossa oli lähinnä peltoja ja suolankuivatusaltaita. Lopulta tie päättyi ja navigaattori kertoi meidän olevan perillä ja siinähän niitä Bestin beach-flageja sitten olikin rivissä liehumassa. Laguunin rannalla oli leijakoulua vieri vieressä ja opetuksen lisäksi ne tarjosivat myös varustevuokrausta.

Kysäisin vuokrausta ensimmäisestä leijakoulusta ja heti tärppäsi. Päivävuokra oli 70e ja siihen kuului leija, lauta ja valjaat. Laudat ja leijat olivat tässä koulussa Italian ylpeyden RRDn tuotantoa. Huonot uutiset olivat, että kelit olisivat tuona päivänä vaatimattomat. Kitekoulun kaverit kyllä ehdottivat reissua n. 40 km päässä olevalle saarelle, jossa olisi ollut hyvät kelit, mutta reissu olisi kestänyt koko päivän ja perhe olisi jäänyt ihmettelemään. Päätin siis testata paikan suurella laudalla ja suurella leijalla.

Valinnan varaa leijoissa oli kohtuullisesti. Valikoimassa oli kaikkea 6 - 18m2 väliltä. Valitsin 18m2 kaksinaruisen sijaan 15m2 leijan, joka oli selvästi suolavettä nähnyt hamppuisine naruineen. Laudaksi otin suurimman "doorin" mitä hyllystä löytyi. Kaverit lupasivat, että voin käydä vaihtamassa pienempiin jos kelit nousevat. Rannalla oli keinonurmesta tehty parkkialue, jossa oli vaatimattomat aurinkokatokset ja tuolit sivustakatsojille ja hangaroundeille. Yleellisyyksiin lukeutui myös kompressori, jolla leijan sai suhutella täyteen. Hyvä vaihtoehto 15m2 leijan pumppaamiselle 35 asteen lämmössä keskipäivän paahteessa!

Kun sain leijan täytettyä tuli koululta kaveri tikkana auttamaan leijan nostamisessa. Ystävällinen ele, mutta kaveri sotki narut vankalla ammattitaidolla kääntäessää leijan väärinpäin tuuleen ja sen jälkeen selviteltiinkin naruja tovi. Laguunin pohja oli paljaalle jalalle mielyttävä: jotain pehmeää mössöä mudan ja hiekan välimaastosta. Ainoastaan ihan rannan vieressä oli pohjassa pieniä jalkapohjille kivullisia kivia. Vesi oli kauttaaltaan erittäin kirkasta, pohja näkyi selvästi koko ajan. Veden syvyys oli tosiaan korkeintaan vyötärölle, täällä olisi ollut hyvä treenata unhookkia ilman pelkoa hukkumisesta tai pään iskemisestä kiveen. Aaltoa tai choppia ei ollut ollenkaan vaan koko laguuni oli tasainen flätti. Päälle roiskuva vesi tuntui lähdes kuumalle ja ohi vilistävää pohjaa oli kiva katsella.

Vaikka tuulet jättivät tällä kertaa toivomisen varaa, oli kokemus silti hieno ja paikka suosittelemisen arvoinen! Jopa näin Oulun kasvattina kun on tottunut jo kotirantojen takia vähän parempaan. Lo Stagnone on erityisesti aloittelijoille hyvä harjoittelupaikka tilan runsauden, matalan veden ja erityisesti alueelle asettuneiden leijakoulujen vuoksi. Kokeneemmille tilaa riittää ruhtinaallisesti hieman kauempana rannasta ja uusien temppujen opettelu on mielyttävää lämpimässä vedessä ilman hankalaa ristiaallokkoa. 

Käyttäjän plajunen kuva

plajunen

Petteri on innokas leijalautailija, maastopyöräilijä, softakehittäjä ja Relaan tekninen tonttu.