Tosiaan. Viime viikonloppu tuli haisteltua puisia hirsiparruja mökillä Moelvissä eli lähellä Lillehammeria. No Nykäsen Mattia ei näkynyt vaikka lähellä oltiinkin hänen ikimuistoisiaan Olympialaisia vm -94. 

Kun aurinko paistaa koko viikonlopun niin ei siinä paljon muuta enään tarvikkaan onnistuneeseen reissuun. Ja kun kermana kakun päällä on huikeat ihmiset seuralaisena niin siinä sitä ollaan onnellisuuden suurilla lähteillä. Silloin on helppo olla ja iloita elämästä ja kaikesta mitä on saanut. 

Meille suomalaisille on tärkeää, että mökillä on sauna. Siitä ei tingitä. Eikä siitä pidäkään tinkiä. Nytkin tuli saunottua jokaisena päivänä. Ja tulihan käytyä jää lauttojen keskellä pulikoimassa. Olin unohtanut kuinka kylmää tuollainen keväisen järven vesi todella on. No pinta verenkierronhan siitä sai näppärästi käyntiin ja loppu ilta kihelmöi lähinnä naamaa kun punastuneella teinipojalla.

 

Kävimme retkeilemässä ja nautimme kauniista keväästä täysin rinnoin. Se tarjosikin meille parastaan ilmojen puolesta. Retkellä tuli maistettua myös viime syksyisiä puolukoita, jotka oli tulleet esiin lumen alta. Voin kertoa, että olihan niissä vähän käynyt maku. Mutta pienissä määrin ihan hyviltä ne maistui. 

 

Keväinen ilta/yö mökkilaiturilla kätkee sisälleen niin paljon ihmeellisen mystistä tunnelmaa, että ei sitä oikein sanoiksi tähän voi kertoa. Varsinkin kun päällämme loisti täydellinen tähtitaivas.

Kun makoilet laiturilla ja katsot tähtiin. Tulee väkisin mieleen, se että sieltä ne meidän esi-isämme meitä katsovat. Näkevät missä kuljemme ja mitä teemme. Mutta kyllä maailman kaikkeus on suuri. Sen tajuaa kun pysähtyy ajattelemaan hetkeksi. Olemme tässä ihmeellisessä avaruudessa vain pieni mitätön kärpäsen paska. Entäpä jos tuolla onkin muita samankaltaisia planeettoja, missä elää myös ihmisen kaltaisia tyyppejä. Entäpä jos ne ovatkin lähempänä kuin osaamme edes tajuta. Emme vain näe niitä, koska olemme niin tyhmiä. Ja mehän olemme tyhmiä, koska emme näe edes valon nopeutta. Tai se että sodimme toisiamme vastaan. Emme osaa elää sovussa ja rauhassa. Eikö nämä kerro nimen omaan meidän tyhmyydestämme. Me vain kuvittelemme olevamme fiksuja ja älykkäitä. Mutta loppu peleissä suurinkin ihminen tämän planeetan päällä joutuu tunnustamaan pienuutensa. 

 

Ei niitä ulko avaruuden esi-isiämme tullut vastaan vaikka niitä tähysteltiinkin. Takka tulen äärellä köllöttely ja jutustelu hyvässä seurassa on myös näitä elämän pieniä kohokohtia. Niistä saa tuleviin arkisiin tapahtumiin niin paljon, ettei sitä oikeen edes käsitä. Ne on tärkeitä hetkiä. Ihminen elää sosiaalisesta kanssakäymisestä. Sitä taitoa eivät tietokoneet saa meiltä viedä.

 

Kiitos mahtavasta viikonlopusta. 

http://www.rauhasiluonto.net

 

RauhasiLuonto