Tokion metrolla laskemaan

Tokio... ei paljon aikaa ennen kokouksia, mutta muutama tunti kuitenkin. Ehtisinkö laskemaan? En oikealle vuorelle, mutta pieneen sisähiihtokeskukseen kuitenkin. Todella pieneen!

Snova Mizonokuchiin oli myös hauska matkustaa, metrolla ja junalla. Suksien kanssa.
 
Tokion alueella on kolme sisähiihtokeskusta, Snova Shin-Yokohama Yokohamassa (jossa olen käynyt), tämän päivän kohde Snova Mizokuchi Kawasakissa, ja vielä Sayama Ski Resort johon en tällä kertaa ehtinyt.
 
Olisin tietysti mielummin ollut oikeilla vuorilla, mutta meidän työssäkäyvien on unohdettava kavereiden Hokkaidon puuterikuvat, ja etsittävä hiihtoa sieltä mihin itse ehdimme. Kokoukseni alkaisi heti maanantaina, ja kun pääsin sunnuntaina hotelliin asti vasta iltapäivällä, ei retkelle jäänyt paljon aikaa. Jos minulla olisi ollut kokonainen päivä, olisin varmasti lähtenyt käymään Fuji vuoren keskuksissa Yeti Resort tai Fujiten Resort.
 
Mutta silti käynti Mizonokuchissa oli hauska. Ehkä siellä oli vain se kymmenen metriä korkeuseroa, jos sitäkään. Mutta... ne viisivuotiaat muut laskijat tuntuivat kovasti nauttivan, joten miksi en minäkin? Jäällä laskeminen on sitäpaitsi hauskaa :-)
 

Lisää kuvia:

 

Kuvat, videot, ja teksti (c) 2019 Jari Arkko. Kaikki oikeudet pidetään. Planetskierin kaikki tarinathan löydät Relaan lisäksi myös planetskier.net:stä. This article has also been published in English at Blogspot and TGR.

jariarkko