Stockmannin rauniot

Syyskuu ja toipilas; ei hiihtoa. Sen sijaan olen tehnyt retkiä paikallisiin, unohdettuihin kohteisiin. Tänään Hesarissa oli artikkeli Stockmannin vaikeuksista. Lähes sata vuotta sitten Stockmannin perhe kohtasi vielä isomman katastrofin. Tuolta ajalta on Kauniaisten metsässä jäljellä Stockmannin talon rauniot, ja ajattelin että päivä olisi hyvä siellä käyntiin.

Franz Stockmann aloitti talon suunnittelun Kauniaisiin vuonna 1918, vaimonsa kanssa. Vuonna 1920 espanjantautiepidemia kuitenkin kohtasi perheen, ja he molemmat kuolivat. Talon rakennnus jäi kesken. Nyt, lähes sata vuotta myöhemmin, talon osittain rakennettujen osien rauniot ovat edelleen yllättävän hyvässä kunnossa.

Ja millainen talo se olisikaan mahtanut olla! Kellarikerroksen seinät ovat noin 20 metriä kertaa 33 metriä, joten pelkästään kellarissa olisi ollut tilaa 600-700 neliömetriä. Tuon ajan talot olisi todennäköisesti rakennutta kolmikerroksiseksi, joskin ehkä ylempien kerroksien pienentyessä alempiin verrattuna. Valtava rakennus joka tapauksessa.

Talosta ei ole jäljellä piirustuksia, eikä arkkitehtiäkään tiedetä varmasti. Mutta epäillään, että Sigurd Frosterius olisi ollut myös Stockmannin talon suunnittelija, olivathan Stockmannit hyvissä väleissä Frosteriuksen kanssa. Ja Helsingin tavaratalonkin on suunnitellut Frosterius. Samoin kuin Tamminiemen.

Mielikuvitus laukkaa mahdollisista talon muodoista. Pelkästään kellarin seinissä on lukemattomia holvikaarillisia ikkunoita ja isoja ovia. Mitä olisikaan ollut seuraavissa kerroksissa?

Torneja? Varmasti.

Ehkä mielikuvitusta vie eteenpäin myös yksityiskohta taloon johtavasta tiestä. Rakentaminen alkoi tien rakentamisella, mutta ei ihan millaisella tiellä tahansa. Kivilohkareista koottu, kohotettu ja kauniisti kaartuva tie vie kohti taloa, nousten pikkuhiljaa kukkulaa kohti. Vielä tänäkin päivänä se seisoo kauniisti vihreässä ympöristössä, lähes alkuperäisen oloisena.

Ja tiellä on kellari. Kellari! Tien noustessa ylemmäksi, on tien alle rakennettu kellari. Tässä kohtaa 97 vuotta on kuitenkin tehnyt tehtävänsä, ja kellarin katossa muutama iso graniittilohkare on sellaisessa roikkuvassa asennossa, etten itse asiassa suosittele kellarissa käymistä.

Mutta on kellarissa toki käyty, tietenkin me kävimme siellä :-) ja löysimme aiempien kävijöiden jäljiltä -- suomalaiskansalliseen tyyliin -- tyhjän viinapullon.

Lisää kuvia:

Kuvat (c) 2017 Jari Arkko ja Jarmo Ruuth. Kaikki oikeudet pidetään. This blog is also available in English at Blogspot.

 

jariarkko