Soleil à Saint-Sauveur

Toukokuu, kauden loppu ja Saint-Sauveur on toinen kahdesta itärannikolla vielä auki olevasta hiihtokeskuksesta. Ja toisessa olin jo käynyt. Mutta mikä tärkeintä, täällä tuntuivat olevan kaikki mantereen hiihtohullut!
 
Kanadaan oli pitkä ajomatka Bostonista, viikonlopun aikana ajattavaksi. Mutta se oli sen arvoista! Aurinko paisto, ja laskettelu oli hyvää!
 
Avoinna oli vielä kaksi rinnettä. Päärinne oli täysin auki, ja sen loppuosa on hauska kumpareikko. Aamulla kumpareet olivat sen verran pehmeitä ja pieniä, että jopa minä onnistuin hiihtämään radan yhtä soittoa loppuun. Tämä ei minulta onnistu usein. Iltapäivällä kumpareet olivat kasvaneet sen kokoisiksi, ettei minulla ollut enää toivoakaan hiihtää paria kumparettä pidempää. Tai sitten jalkani olivat vain väsyneet.
 
Toinen avoinna ollut rinne oli "Nordic", yksi sivurinteistä. Pidin sen suorasta profiilista enemmän kuin päärinteestä, varsinkin loppurinteen osalta. Tuo osa oli tosin jo suljettu, mutta se ei tietenkään estänyt minua hiihtämästä sitä. Tarvittiin vain hieman hiihtoa nurmikolla. 
 
Mutta tärkeämpää kuin nuo tietyt rinteet olivat tietysti paikalla olleet ihmiset. Jo toisena viikonloppuna peräkkäin tapasin vanhan Internet-kaverini Patrick Corcoranin ("Mad Pat Ski") joka kuten minä hulluna hiihtoon. Hän hiihtää kesät talvet ja monessa eri paikassa ympäri maailmaa. Saint-Sauveurissa ei ollut kuin muutama tusina hiihtäjää, mutta he kaikki tuntuivat tuntevan toisensa.
 
Ja jokainen mukana ollut oli innokas hiihtäjä. Saint-Sauveur oli tämän viikonlopun jälkeen vielä auki, mutta emme voineet tietää kesän alun säätä, joten suhtauduimme hiihtopäiväämme kauden viimeisenä ehkä hieman haikeana päivänä. Vaikka sää muuttuu rankkasateeksi myöhemmin iltapäivällä, hiihtoporukka innostui vain menemään yhä innokkaammin rinteeseen!
 
Olin yötä Manoir Saint-Sauveurissa, lähellä olevassa hotellikompleksissa, jossa oli tietenkin myös sauna. Matkani oli jo ollut liian pitkä ilman saunaa...
 
Päivän päätteeksi Patrick vei minut Saint-Sauveurin hiihtomuseoon. Mielenkiintoista!
 
Odotan näiden ihmisten tapaamista uudelleen jollain vuorella...
 
 
Romanttisia flamingoja baarissa: 
 
 
Murmelit ihmettelevät nurmikkohiihtoani: 
 
 
Saint-Sauveurin hiihtokeskus järven toiselta puolelta (Patrick Corcoranin kuva): 
 
 
Taidetta hiihtomuseossa: 
 
 
Baari päivällä: 
 
 
Patrick ja Greg: 
 
 
Patrick ja minä (Patrickin kuva): 
 
 
Yksi hulluista hiihtäjistä ylittämässä lammikkoa: 
 
 
Kaupungin värikkäitä taloja: 
 
 
Näkymä rinteestä:
 

Kuvat ja videot (c) 2016 Jari Arkko ja Patrick Corcoran. This blog is also available in English at Blogspot and TGR.

jariarkko