Pyongyoang... eiku Yongpyong

 
 
Sattuma suosii tietämätöntä! Ainakin, jos osaa valita oikean Korean. En tiennyt mihin olin menossa tai olisiko siellä lunta, mutta kun heräsin olin vuoden 2018 talviolympialaisten kylässä.
 
Olin tehnyt kuusitoistatuntisia päiviä puolitoista viikkoa putkeen ja ylikuormittanut aivoni, joten pyysin hotellin infotiskiä etsimään minulle kohteen, jossa olisi lunta. Infotiskin Chloe piirsi ensin minulle Korean kartan, ruksi pohjoisosan: "älä mene tänne". Viisas neuvo :-) Sitten hän piirsi vuoristoalueet ja soitti hiihtokeskuksia läpi, vaikka tänä vuonna oli liian lämmintä lumen löytämiseksi marraskuussa. Yllättäen yksi keskuksista olikin auennut viikko sitten, osittain.
 
Seuraavana aamuna heräsin kolmen tunnin nokosien jälkeen hotellin auton takapenkiltä. Olin Yong Pongissa Etelä-Korean itärannikon vuoristoalueella. Kysyin Paulilta, kuljettajalta, mitä "2018 Host" kyltit tarkoittivat. Onko täällä jotkin kisat? Kyllä, vuoden 2018 talviolympialaiset! Oho! En edes ollut tiennyt, että kisat olisivat tulossa Etelä-Koreaan. Tämä olisi varmaan minulle tänään paras paikka vierailla.
 
Ja olihan se. Vuorella ei ollut yhtään luonnonlunta, sää muistutti lähinnä Suomen kesää (mutta ilman sitä sadetta). Keskuksen yksi rinteistä oli kuitenkin auki, ilmeisesti jotkut yöt olivat olleet riittävän kylmiä lumitykkien käyttämiseen. Toinen rinne oli osittain lumetettu. Hiihtokauteni aukesi mukavissa aurinkoisissa merkeissä!
 
En päässyt kokeilemaan vuoren muuta osaa, jäin ehkä hieman ihmettelemään miltä kilparinteet näyttäisivät. Keskuksen huipulle on satojen metrien korkeusero, mutta lumetetut rinteet olivat loivia aloittelijoiden rinteitä. Mutta vuoren ympäri kulki lisää rinteitä, ja rinteiden väliin jäi laajoja pensaikko- ja metsäalueita, ehkä täällä voisi hiihtää myös off-pistettä talvella.
 
Paikallinen kulttuuri oli myös ihanan kiinnostavaa. Hissivalvojat kumarsivat korealaiseen tapaan tullessasi hissille, rinteessä oli enemmän nopeusvalvontaa kuin Kehä I:llä, ja kaikki ihmiset olivat varsin ystävällisiä. Täällä olisi mukava viettää enemmän aikaa...
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
NYT tiedän mitä olen aina tarvinnut: lumipallontekotyökalun. Miten muuten muka lumipalloja voisi tehdä? Ja se on vielä patentoitu keksintö.
 
 
Keskuksessa on monia ravintoloita, mutta ne olivat kaikki kiinni, ehkä ne avataan vain olympialaisiin :-) päädyin lounastamaan hodarikioskilla, ja ehkä hyvä niin, koska se maistui erinomaisesti. Mielenkiintoista on muuten se, että paikallinen tapa tuntuu olevan halpa ruoka ja juoma, alle euron per juomatölkki automaatista esimerkiksi. Vertailun vuoksi päivän hissilippu normaalikaudella maksaisi yli 70 kertaa enemmän. Keskuksessa oli myös ihan tavallinen ruokakauppa, hyvin kätevää!
 
 
 
Limusiinilla rinteille? Miksi ei?
 
 
Kuvat ja videot (c) 2016 Jari Arkko. This blog is also available in English from Blogspot and TGR.

 

jariarkko