Liechtensteinin mustat

Auton odottelu

Idea. Tarvitaan vain ongelma ja sen ratkaisu. Yleensä riittää, kun on oikeasssa paikassa oikeaan aikaan. Ja sitten tarvitaan jotain katalyytiksi. Tällä kertaa ongelma oli polttava tarve hiihtää uusissa paikoissa. Ja paikkana oli Itävalta, josta olimme palaamassa takaisin Suomeen seuraavana päivänä. Ja katalyyttinä toimi kämppään kerääntyneen ylimääräisen punaviinin tyhjennys. Tuijotan Google Mapsin sivua tietokoneeltani. Paluu Liechtensteinin kautta olisi vain hiukan pidempi kuin meno suoraan Münchenin kentälle.

Mikä ettei. Kymmenen minuutin päästä olimme muuttaneet paluupäivän suunnitelman. Olin alunperin ajatellut jäädä vielä hiihtämään Itävaltaan, kun kavareideni ensimmäiset autot jo palaisivat kohti lentokenttää. Itävallan vuoret ovat erittäin mielenkiintoisia, mutta Liechtenstein olisi uusi paikka. Myös kaverini Teemu päätti liittyä seuraan, voisihan Liechtensteinista löytyä jokin sopiva geokätkö. Seuraavana aamulla automme suuntasi kohti Liechtensteinia. Mukaan tuli vielä samalla lennolla palaava Patrik, joka yritti selvitä flunssastaan takapenkillä.

Malbun

Päivä oli kuitenkin sumuinen. Navigaattori ohjasi meitä yhä pienemmille vuoristoteille, näkyvyyden ja tien kunnon jatkaessa huonontumistaan. Olimme huolissamme siitä, että selviäisimmekö Malbunin hiihtokeskukseen asti. Malbun on Liechtensteinin ainoa hiihtokeskus, pikkuruinen kylä 1600 metrin korkeudessa. Kylän hissit vievät korkeimmillaan 2000 metrin korkeuteen.

Minulla olisi vain noin tunti aikaa, pitkän loppuajomatkan vuoksi. Mutta se oli kuitenkin riittävästi keskuksen haastavimpien rinteiden laskemiseksi. Hiihdin itse asiassa koko maan kaikki mustat rinteet - ne molemmat. Rinteet olivat hyviä. Tosin ensimmäisellä laskulla ajauduin vahingossa rinteen ulkopuolelle, kun en tajunnut, että viereinen hyvin ylläpidetty tasainen rinne olikin se musta rinne. Lisäksi unohdin mononi auki. (Ehkä tämä kertoo hieman rinteiden ja off-pisteiden vaikeustasosta.) Hieman pidemmällä vaikutti olevan mielenkiintoisia off-piste reittejä. Mutta niihin ei kannanut tällä kertaa lähteä, olin mäessä yksin ja näkyvyys oli huono.

Malbunin parhaat laskut löytyivät mielestäni Hochegg-tuolihissin luota. Täällä ovat ne mustat rinteet, ja muutenkin rinteet tuntuivat jyrkemmiltä kuin mitä löytyisi pidemmän Täli-hissin luota. Minulla ei kuitenkaan ollut aikaa kokeilla kolmatta ja korkeinta Sareis-hissiä. Rinnekartan mukaan alue on kuitenkin mielenkiintoinen, ja tarjoaisi todennaköisesti myös haastavampia off-pisteitä.

Teemu ei löytänyt hiihtokeskuksen luona olevaa geokätköä, mutta löysimme kuitenkin toisen lyhyen matkan päästä paluumatkalla. Totesimme, että "tää maa on nyt niin nähty". Täällä ei ole enää mitään tekemistä...

Autohiihto

Mutta onneksi laskut eivät siihen loppuneet. Matkamme jatkui ja kun ylitimme Saksan rajan, maassa oli vielä lunta. Olin toki hiihtänyt Saksassa aiemminkin, mutta vain sisällä, sisähiihtokeskuksissa. Päätimme poistua moottoritieltä ensimmäisessä liittymässä. Muutaman minuutin etsiskelyn jälkeen löysimme pienen kukkulan, jonka päällä olevien antennien luokse johti tie. Ajoimme ylös, laitoin sukset takaisin jalkaan ja hiihdin kukkulan alas. Teemu noukki minut takaisin mukaan autoon, ja jatkoimme kohti lentokenttää. Saksa. Sekin on nyt niin nähty.

Lisätietoja

Ajoimme Itävallan Ischglistä suoraan Liechtensteiniin, ja sieltä sitten Sveitsin ja Itävallan kautta Saksaan. Tämä oli selvästi hauskempi reitti kuin se normaali Innsbruck - München moottoritie. Ehkä tätä reittiä voisi kokeilla jatkossakin.

Malbun on 14 kilometrin päässä Liechtensteinin isoimmasta kaupungista, Vaduzista. Navigaattorin valinta Bergstrasse on kuitenkin hankala reitti Malbuniin. Suosittelen Landstrassea, hieman isompaa tietä, ainakin talviaikaan.

Päivälippu Malbunissa maksaa 45 Sveitsin Frangia. Kolmen tuolihissin lisäksi keskuksessa on myös hyvin toimivat lasten ja aloittelijoiden alueet. Ja jäädytetty jäätorni kiipeilyä varten!

Projektin tilanneraportti

Miten pitkällä olen yrityksessäni hiihtää mahdollisimman monessa maassa? Olen nyt käynyt 34 maassa (Etelä-Afrikka, Lesotho, Alankomaat, Andorra, Belgia, Espanja, Iso-Britannia, Italia, Itävalta, Latvia, Liechtenstein, Norja, Puola, Ranksa, Ruotsi, Saksa, Slovakia, Slovenia, Suomi, Sveitsi, Tsekki, Viro, USA, Kanada, Argentiina, Bolivia, Chile, Uusi Seelanti, Indonesia, Intia, Japani, Kiina, Yhdistyneet Arabiemiirikunnat ja Hong Kong).

Vertailun vuoksi ruotsalainen laskettelija Jimmy Petterson kuvaa kirjassaan "Skiing Around the World" käyntiään 47 maaassa. Kirja on muuten loistava, laskettelua aidosti rakastavan miehen kirjoittama teos. Suosittelen! Kirjan painos on lopussa, mutta itse onnistuin ostaamaan käytetyn kappaleen. (Relaan palstalta, tietysti!) Minulla on monta "helppoa" maata vielä jäljellä - vaikkapa Bulgaria, Kroatia, Islanti, Venäjä. Vasta kun nuo maat on käyty läpi, joudun hankalampiin kohteisiin kuten vaikkapa Iraniin tai Kazahkstaniin. Pitäisi vain löytää aikaa näille retkille! Viimeisen vuoden aikana olen käynyt seitsemässä uudessa maassa.

Seuraavassa kuvassa innovaatioprosessi on käynnissä. Viinipullo on kuitenkin kuvan ulkopuolella.

Seuraavassa kuvassa olemme vihdoinkin lentokentällä:

Ja tässä aloituskuva vielä hieman isompana:

Kuvat ja videot (c) 2013 Jari Arkko ja Teemu Rinta-aho. This blog is also available in English.

http://www.relaa.com/keskustelu/index.php?topic=44197.0

jariarkko