Jokainen haluaa tehdä karttoja!

 

Usein meillä on pelkät koordinaatit. Vaikka Suomen luolat ovat pieniä, ne ovat kuitenkin usein epäselvästi tunnistettavissa esimerkiksi lohkareluolissa. Kartta olisi kiva.

Karttoja ei tosin ole, mutta onneksi on Suomen Luolaseuran järjestämä kartoituskurssi!

Viime viikonloppuna osallistuimme kurssille, jossa opetellaan mittaamaan luolien sijaintia, kokoa ja muotoa, sekä piirtämään luolista karttoja. Kurssi alkoi teoriaosuudella, mutta jatkui sitten käytännön harjoituksilla Lohjan Torholan luolassa. Kurssia veti Johannes Lundberg Ruotsin luolaseurasta.

Aloitimme mittausten tekemisen perinteisellä mittanauha-kompassi-inklinometri menetelmällä, mutta jatkoimme sitten modernimpeihin laser-pohjaisiin mittalaitteisiin. Ihan luolien mittailuun soveltuvia laitteita ei kaupallisesti valmisteta, mutta lasermittarin hightech-versioon ovat luolaharrastajat kehittäneet omat laajennoksensa, itse asiassa melkoisen uudelleensuunnittelun, sillä laajennus korvaa laitteen emolevyn uudella ja lisää tarpeelliset elektroniset suuntima/kompassilaitteistot.

Opettelimme myös piirtämään karttoja. Mutta se on todella vaikeaa! Luolien vertikaalinen poikkileikkaus tuntuu kohtuullisen helpolta kuvata, mutta noin yleisesti ottaen luolien monimuotoisuus ja eräänlainen fraktaalinomainen tasoisuus on turhauttavan hankalaa kuvata yksittäiseen, yhteen tasoon piirrettyyn kuvaan. Karttoja voi olla myös erilaisia riippuen siitä, mitä pitää tärkeänä. Alempana esimerkki kartasta, jonka piirsin lähinnä lähinnä vitsinä, vaikkakin jossain määrin oikeilla mitoilla ja varsinkin painottaen asioita, jotka luolassa olivat minulle jääneet mieleen -- kuten vaikkapa se pudotus alemmalle tasolle, joka ensimmäistä kertaa sitä kokeiltaessa tuntui pelottavalta. Tuossa kartassa on myös luolan iso sali merkitty biletyspaikaksi, koska kurssiviikonlopun aikana sinne ilmestyi nuorisojoukko kello kolmelta aamyöstä, herättäen luolan vieressä yöpyneen osallistujan. Karttaan on myös merkitty olutpullon symboli, koska suomalainen luola ei ole luola, ellei sieltä löydy olutpulloa tai -tölkkiä. Niin valitettavaa kuin se ehkä onkin...

Mutta siis kaikenkaikkiaan varsin hyödyllinen ja hauska kurssi! Huomasimme myös, että pohjoismaalaistyyppisten lohkareikkoluolien kuvaaminen nykyisillä karttatyyleillä on vaikeaa. Tässä olisi mahdollinen projekti kehittää paremmat mittaus- ja kuvaustekniikat. Maailmalla luolat ovat lähinnä karstiluolia eli veden syövyttämiä kalkkikiviluolia. Näillä luolilla on yleensä perinteisempi muoto, kun taas meidän kiviröykkiömme ovat ... jotain muuta.

Toinen yllättävä asia oli, ettei luolia koskevia karttoja löydy mistään keskitetystä Internet-palvelusta. Jonkun pitäisi perustaa sellainen.

Oli myös hauskaa seurata Jannen innostusta luolailuun. Janne on 13-vuotiaana meitä aikuisia pienempi, ja se helpotti koloihin ahtautumista. Vaikkapa siihen Torholan luolan päässä olevaan poistumisrakoon. Siitä ei pääse luolaan peremmällä olevan kiven johdosta, mutta useimmat aikuiset juuttuvat kiinni ja rakoon yrittäessään. Janne on kokonsa lisäksi myös jotenkin luonnollisen taipuisa ja pääsi sisään helposti, vain Johannes pystyi toistamaan tämän tempun.

Paljon kiitoksia luolaseuralle ja Johannekselle kurssin järjestämisestä!

 

Kuvat ja videot (c) 2016 Jari Arkko ja Janne Arkko. This blog is also available in English at Blogspot and TGR.

 

 

jariarkko