Bunkkerin syvyyksissä

 

Räjäytetty bunkkeri, pimeys ja lepakoita. Korkeuteen nouseva betoni ja väärässä paikassa roikkuva seinä. Tämä olisi hyvä kiipeilypaikka, ellei paikan synkkä historia häiritsisi.

Olen Berliinin Humboldthain Flaktürmessa, ilmatorjuntatornissa ja bunkkerissa toisen maailmansodan ajalta. Bunkkeri tuhottiin räjäyttämällä sodan jälkeen, mutta sen pohjoisosa on edelleen osittain pystyssä. Paikka on suosittu kiipeilykohde Berliinin muutoin tasaisessa ympäristössä.

Mutta en voi olla ajattelematta paikan synkkää historiaa. Se muistuttaa minua sodan uhreista ja järjestelmällisestä pahuudesta, miljoonien viattomien ihmisten tappamisesta. Toinen maalmansota tuntuu varmaan monesta meistä jo kaukaiselta tapahtumalta. Mutta siitä on kuitenkin vain 70 vuotta. Sodan ja pahuuden koneistoa miehittivät ihmiset. Miten heidät saatiin lähtemään tähän, ja voisiko se tapahtua uudestaan?

Sodan tapahtumat tekevät tästä paikasta kummitusmaisen, ja kiipeily täällä tuntuu oudolta. Bunkkerin jäännökset ovat suureksi osaksi peittyneet paikalle kasatun kukkulan alle, ja kiivettävää seinää varjostaa ympärillä kasvava metsä. Kukkula on kasattu bunkkerin ja ympäröivän kaupungin romahtaneiden rakennuksien jätteistä. Bunkkeri oli alunperin valtava, 70 metri kanttiinsa ja 42 metri korkea. Nyt vain pohjoispuoli on jäljellä, ja maa peittää puolet korkeudesta. Mutta bunkkerin sisällä voi edelleen päästä sen syvimpiin osiin. Bunkkerin räjäytys on tuhonnut sen säilyneestäkin osasta lähes kaiken sisältä, vain bunkkerin jopa 4 metriä paksut ulkoseinät, katot ja välipohjat ovat jäljellä. Lähes 40 metriä korkeasta porraskäytävästä on jäljellä enää yläosa. Tiilimurska tuhoutuneista väliseinistä täyttää useimmat tilat, ja romahtaneen eteläosan paksut betonikannet roikkuvat uhkaavasti bunkkerin keskiosissa.

Kiivettävät seinät ovat ulkona, ja kiipeily tapahtuu lähinnä halkeamien, pommien osumien ja luotien kolhujen avulla. Reitit ovat 15-20 metriä korkeita ja varmistettu pääosin pulteilla. Halkeamareitit vaikuttivat hyvin mielenkiintoisilta, mutta useimmat muut reitit tuntuivat ainakin minusta liian vaikeilta. Sileässä betonissa on liian vähän otteita. Eikä minulla ollut köyttä tai kaveria, joten päädyin boulderoimaan seinän reunaa pitkin.

Reittitopot löytävät täältä. Itse bunkkeri löytyy helposti Humboldthainin puistosta, läheltä Gesundbrunnenin metroasemaa.

Bunkkerin sisäpuoli ei ole avoinna yleisölle, paitsi Berliner Unterwelten E.V.:n järjestämien kierrosten kautta. Kierroksia järjestetään päivittäin huhtikuusta lokakuuhun. Talvella lepakot nukkuvat bunkkerissa talviunta, eikä niitä haluta häiritä.

Liput kierrokselle ovat 11€, ja tarjoavat paljon vastinetta tuolle rahalle. Lippuja ei voi ostaa etukäteen, vaan ne on ostettava metroaseman vieressä olevasta toimistosta ennen retkeä. Englanninkieliset kierrokset ovat yleensä kello 11, ja kierrokset myydään nopeasti loppuun. Itse olin toimistolla 45 minuuttia ennen sen avaamisaikaa (kello 10 arkisin) jolloin olin jonon ensimmäinen. Mutta jono perässäni oli vartin kuluttua varmaan ainakin sata ihmistä, joten paljon myöhempään ei saapumista voi jättää.

Ilmatorjuntatorni on kierros #2. Sama järjestäjä tarjoaa myös muita kierroksia. Voin suositella vaikkapa kierrosta #1, jossa käydään metroaseman alla olevassa siviilisuojassa ja kierroksellä selviää paljon sodanaikaisten siviilien elämästä, sotapropagandasta, jne.

Ja jos kiipeily bunkkerissa alkaa kyllästyttää, muutaman sadan metrin päässä sijaitsee Magic Mountain kiipeilykeskus. Keskus vaikuttaa erittäin hyvältä sisä- ja ulkokiipeilypaikalta. Keskuksen kahvilasta taas saa hyvät kasvisvälipalat. Olin bunkkerireissulle lähtiessäni unohtanut kiipeilykenkäni hotelliin toiselle puolelle kaupunkia, ja noissa kengissä oli muutenkin jo reiät kärjissä, joten sain Magic Mountainista ostettua samalla myös uudet kengät.

Kuvat ja videot (c) 2015 Jari Arkko. This blog is also available in English, and a version also appeared on Teton Gravity Research.

jariarkko