Brasilia

 

Kello on viisi aamulla ja olen juuri saapunut São Pauloon. Päivän lämpötila nousisi sinne johonkin 25-30 asteen tietämille. Muutamaa tuntia myöhemmin olen kuitenkin päässyt kokeilemaan paikallista hiihtokeskusta!

Brasilia on listallani maa #44. Etelä-Amerikasta on nyt Perua lukuunottamatta hiihdetty kaikki maat, jossa on kaupallisia hiihtokeskuksia. Jäljellä olevissa maissa on tosin vielä monta lumista vuorenhuippua, mutta niiden valloittaminen olisi huomattavasti vaativampaa. Ehkä joskus...

São Paulosta reilun tunnin matkan päässä sijaitseva Ski Mountain Park on ainoa paikka koko Brasiliassa, jossa laskettelu on mahdollista. Brasilian korkeimmilla alueilla huurre ja jopa lumi ei kuitenkaan ole täysin ennenkuulumatonta, joten ehkä myös luonnonlumella voisi hiihtää olemalla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Mutta sellaisen sääonnen odotteluun ei ole nyt aikaa. Olen käynyt Etelä-Amerikassa useamman kerran, ja jo muutaman vuoden toivonut pääseväni vierailemaan Ski Mountain Parkin hiihtokeskuksessa. Se onnistui nyt vihdoin, kun Brasilia järjesti suuren Internet-kokouksen, jossa minunkin piti olla mukana. Ja mikä onni, että paikaksi valikoitui juuri São Paulo! Olin aiemmin käynyt Brasiliassa vain lentokentillä, ja sekä São Paulon kaupunki että koko maa teki hyvin positiivisen vaikutelman. Suomesta katsottuna tarinat Rio de Janeiron slummeista ja rikollisuudesta ovat kuulostaneet pelottavilta, mutta ainakin São Paulo ja sen ympäristö olivat turvallisen ja modernin oloisia. Ja se kuuluisa rento brassimeininki oli hauskaa.

Mutta takaisin Ski Mountain Parkkiin. Tämä paikallisten lasten puuhamaalta vaikuttava kohde sijaitsee São Roquessa, vihreiden kukkuloiden ympäröimässä unisessa pikkukaupungissa. Kiinnostavin kohde alueella on muutaman kymmenen metrin mittainen muovinen laskettelurinne, mutta puistossa on myös muovinen luistinrata, ravintoloita, lasten kiipeilytelineitä, ratsastusta. Ja tietysti lumiukko. Ei tietenkään lumesta tehty, ollaanhan nyt Brasiliassa, höh!

Itse laskettelurinne on siis paitsi kovin lyhyt niin myös varsin loiva. Hauskuutta lisää kuitenkin lähes jatkuva sadetus - märkä muovi luistaa tietenkin paremmin, mutta lisäksi vesisuihkujen väistely toi lisäjännitystä.

Mutta ehkä se mielenkiintoisin juttu rinteessä olivat kuitenkin ne brasilialaiset laskettelunopettajat, jotka opettivat paikallisia hiihtämään kädestä pitäen. Kirjaimellisesti. Eli opettajat pitivät ensikertalaisia laskijoita käsistä kiinni, samalla kun kävelivät takaperin rinnettä alas. Hauskan näköistä, ja varmaan tarpeellista! Muovimäissähän on hieman vaikeampi hiihtää kuin oikeissa lumirinteissä. Ja varsinkin jarruttaa. Paikalliset vierailijat ovat tuskin hiihtäneet missään aiemmin, joten ymmärrän hyvin, jos muovimäki tuntuu hankalalta. Onneksi rinteen alaosaan on viritetty verkko, joka pysäyttää liiallista vauhtia menevät laskijat! Verkkoa piti tietysti kokeilla myös itse.

Tämän pömpelin ("vinhateria" - viininvihauspiste?) tarkoitus jäi hieman epäselväksi. Sisällä kuitenkin myytiin innolla viiniä.

Varsinainen muovirinne sijaitsee kukkulan päällä, ja paikalle pääsee yhden hengen tuolihissillä. Alas pääsee liukumäkeä pitkin. Jossain vaiheessa alas lienee päässyt myös rinnettä pitkin, mutta se näytti olevan korjauksen alla. En tosin ole varma, oliko tämä suurempi rinne tarkoitettu hiihtämiseen - jos oli, niin se olisi muuttanut kohdetta hiihtopaikkana merkittävästi. Mutta rinne saattoi olla myös mäkiautoja varten. Kukaan paikalla ollut ei osannut sanakaan englantia, joten on vaikea sanoa, mitä rinteessä oli aiemmin ollut.

Paikalla on myös valikoima hyppyreitä, jotka tosin olivat poissa käytöstä vierailupäivänä, ehkä samasta syystä kuin isompi mäkikin.

Blogiartikkeleissa on muuten nyt ollut hieman taukoa. Olen matkustanut niin paljon töissäni, etten ole ehtinyt edes kirjoittaa tarinoita. Ja monet reissuistani ovat olleet liian lämpimissä ja tasaisissa paikoissa, jotta olisin voinut löytyy laskettavaa. Poikkeuksena nyt siis Brasilia!

Kuvat ja videot (c) 2014 Jari Arkko. This blog is also available in English.

jariarkko