Ateena

Ohikulkijat luulivat jonkun liikkuvan kainalosauvoilla ja raahaavan jalkojaan. Ei, äänet tulevat suksistani ja sauvoistani. Hiihdän nimittäin betonilla. Edessäni avautuu näkymä Akropoliksen valaistulle kukkulalle. Olen Ateenassa!  Betonipinta on itse asiassa yllättävän hyvä hiihtää. Odotuksien vastaisesti se on liukas, ehkä liiankin liukas. Olen betonipäällysteisellä kävelypolulla, tulossa alas 277-metriseltä Mount Lycabettukselta, Ateenan korkeimmalta vuorelta. Muoviset minisukseni luistavat sileällä betonilla hyvin, ja riittävällä vauhdilla lasku olisi hauska. Matkan varrella on kuitenkin portaita, enkä uskalla hiihtää niitä vauhdilla. Ainakaan näin keskiyön pimeydessä. 

Niin, ne minisukset. Tämä onkin hyvä tilaisuus kertoa tärkeä uutinen. Ammattilaisillahan on ammattilaisten työkalut, joten olen ylpeä siitä, että suksien valmistaja Orthex on ryhtynyt Planetskierin sponsoriksi! Betonilla laskettaessahan suksia kuluu melko nopeaan tahtiin, joten valmistajan tuki on tärkeä niin tässä kuin muussakin huippu-urheilussa :-) 

Olenkin hiihtänyt minisuksillä viime aikoina paljon. Hiihtäisin mieluusti isoilla vuorilla, oikealla lumella ja pitkillä suksilla. Mutta siihen ei nyt ole ollut mahdollisuutta. Työ ja muut jutut ovat vieneet minut niihin paikkoihin, joissa olen käynyt, kuten nyt vaikka tänne Ateenaan. Mutta se, että olen paikassa jossa ei normaalia hiihtoa voi harrastaa ei tietysti ole este hiihtämiselle. Olen yleensä keksinyt kuitenkin jotain hiihdettävää, ja minisukset ovat olleet kätevä vaihto moneen tällaiseen tilanteeseen. Motto: otetaan kaikki irti siitä paikasta missä satutaan olemaan. Tälle matkalle lähtiessäni en tiennyt, mitä eteen tulisi, mutta otin kuitenkin minisukset mukaan. Lycabettuksen retken tullessa esiin pakkasin sukset sitten myös reppuuni, ja kuinka ollakaan, mahdollisuus laskuun löytyi yön keskeltä!

Juttuja on myös tulossa lisää, kunhan vain ehdin niistä kirjoittaa, mm. ensilasku eräältä isolta mutta lumettomalta vuorelta. Ja talvella on taas sitten toivottavasti tulossa muunkintyyppisiä juttuja! 

Olin Lycabettuksella illallisella ystäväni Markin kanssa. Työjuttuja, mutta oli myös hauska nähdä Markkia pitkästä aikaa. Ja hän onnistuu aina löytämään ne parhaat ravintolat ja baarit - kuten nyt tälläkin kertaa. 

Ateenassa on syksy, mutta vielä varsin lämmintä. Yöllä kuitenkin jo sen verran viileätä, että takki oli syytä laittaa päälle. Mutta Ateenassa voi olla talvisin lunta. Ja Kreikassa on ainakin itselle yllätyksenä myös oikeita hiihtokeskuksia. Tänne pitää tulla takaisin talvella!

Lycabettus on näköala- ja ravintola/teatteripaikka, ja ylös pääsee junahissillä:

Lycabettuksen huipulla oleva ravintola oli loistava (suosittelen!) mutta jos before-ski ei riitä niin kaupungistahan löytyy tietysti myös paljon after-skitä. Valitettavasti huonot taloudelliset ajat ovat johtaneet siihen, että baarit täyttyvät enää lähinnä viikonloppuisin. Tiistai-iltana yhden aikaan yöllä ei oikeastaan löytynyyt mitään suosittua baaria. Siirryimme kuitenkin ihailemaan näköaloja Hotelli Grande Bretagnen kattoterassibaariin:

Kuvat ja video (c) Jari Arkko ja Mark Townsley. This blog is also available in English.

jariarkko