Pyöräleffoissa fiilistellään välineitä, laskupätkissä suorituksia



Kuvakaappaus elokuvasta Signatune Bis. Fiksipyörä ja hipsterinomainen vaatetus kertovat maailmasta, jossa tässä pätkässä liikutaan.

Pyöräilyelokuva kuulostaa ennakkoon hieman hassulta. Siis miten tavallisesta liikkumismuodosta nyt saisi mitään kiinnostavaa esiin, varsinkin kun kyseessä ovat urbaania pyöräilykulttuuria edustavat leffat Bicycle Film Festivalin valikoimista, eivätkä isot maastopyöräilyproduktiot?
 
Pistän edellisten festarivuosien lyhärit pyörimään – pääosa BFF:n tarjonnasta on lyhytelokuvia ja -dokumentteja ympäri maailman. Ovet aivan uuteen maailmaan aukeavat.

Pyöräily on sinänsä vanha ja perinteinen laji, joka elää monien harrastajien arkipäivässä sekä liikkumisvälineenä että harrastuksena. Kulttuuri on rikasta, ja siihen on ehtinyt kerrostua useita eri tasoja. Kaikki leffat eivät avaudu kaikilta tasoiltaan kulttuuria tuntemattomalle, tunne on vähän samanlainen kuin ei-laskijalla, joka lukee Setämiesten kolumneja vapaalaskusta.

BFF:n rotaatioon päässeet pätkät ovat pyöräilyvideoiden parhaimmistoa, ja sen huomaa. Elokuvat ovat kekseliäitä, monipuolisia ja konseptuaalisia. Niiden eteen on nähty myös paljon vaivaa. Toki lyhärissä pitää osata tiivistää paremmin kuin pitkissä elokuvissa, mutta silti monista yksityiskohdista huomaa, että tekijät ovat taitavia.


Kuvakaappaus elokuvasta The Cyclist. Elokuva on film noir -henkinen teos, jossa on huolellinen kuvasto.

 

Pyöräilyssä kamat ovat tärkeitä

Silmiinpistävintä on välineiden fiilistely. Pyöräilykulttuuriin kuuluu kamojen rassaus ja tuunaaminen, kun taas laskupuolella suksiin ja lautoihin suhtaudutaan enemmän välineinä, jotka mahdollistavat tekemisen. Pyöräilyssä liikkuminen ja liikkumisväline tuntuvat sulautuvat enemmän yhdeksi kokonaisuudeksi. Ei suksileffoissa kuvata lähikuvissa kantteja tai grafiikoita, ei ihastella suksen yksinkertaista muotoa tai rakenneta suksesta idolisoitavaa ja laskijan arvoon vaikuttavaa tekijää, toisin kuin vaikkapa fiksipyöristä kertovissa pätkissä (Signature Bis).

Pyöräleffoissa on paljon samaa kuin urbaanissa laskukuvaamisessa. Molemmissa toistojen määrä on suurempi kuin vuoritouhuissa, ja elokuviin saa erilaista suorituksiin liittyvää huumoria. Pyöräilyleffoissa konseptuaalisuus on vahvemmin läsnä. Itse suorituksista on voitu irrottautua ja keskittyä kehystarinoihin, jotka viittaavat enemmän urbaaniin kulttuuriin ja jossa pyöräily on vain sivuosassa (Cyclist).

Laskupuolella lähimmäs tällaista metatasoa pääsee ehkä Nipwitzin olympiaunelmista kertova webisodi parin vuoden takaa, jossa laskeminen oli vain sivuosassa, sekä tietysti Sherpa´s Cinemasin pitkät elokuvat.

 


Kuvakaappaus elokuvasta The Road from Karakol. Päähenkilö on kuvannut koko elokuvan pokkarikameralla ja kypäräkameralla. Kiinnostava ja vaativa konsepti.

 

Missä idolit?

BFF-ohjelmistossa fanitetaan yllättävän vähän pyöräilijöitä tähtinä. Laskupuolella leffojen esiintyjät ovat pääosin sponsoroituja laskijoita, mutta pyöräpätkissä näkyy paljon tuntemattomia hahmoja, jolloin tarina on pääosassa, ei suorittaja. Ehkä urbaanin pyöräilyn kuvauksessa kulttuuri on merkittävämpi tekijä kuin itse suorittaja, jolloin sitä voidaan kuvata rauhassa laajemmin – myös lyhäreiden budjetit lienevät teoriassa vain tekijän työaikaa, kun taas laskuleffoissa liikkuminen suorituspaikoille on kallista. Niinpä pyöräilyssä voi kuvata vaikka itseään tekemässä erilaisia arkipäiväisiä asioita satulassa yhdellä kypäräkameralla kuvattuna (The Man Who Lived on His Bike). Samanlaista arkielämän ja laskemisen yhdistelmää olisi ehkä jo lähtökohtaisesti vaikeaa tehdä, sillä harva kulkee twintipeillä kouluun.


Kuvakaappaus elokuvasta The Man Who Lived on His Bike. Koko elokuva koostuu samasta kuvakulmasta kuvatusta materiaalista, jossa kekseliäisyys on huipussaan. Hieno.

 
Kuvaustyyli vaihtelee elokuvamaisesta ja upeasti värimääritellystä ammattilaistuotannosta (Cyclist) kypäräkameralla kuvattuihin teoksiin. Yksi pisimmistä (The Road from Karakol) oli kokonaan pyöräilijän itsensä kypäräkameralla dokumentoima 23-minuuttinen eepos. Tällaiset keskipitkät elokuvat ovat helposti pieniä pettymyksiä, sillä yksilövetoisessa tarinassa sekä tarinan että päähenkilön pitää olla erittäin vahvoja ja dramaturgian toimia, koska kuvallisesti liikutaan rajoitetulla alueella.
 
Tarinankerronta ja uskalluksen ja oivallusten yhdistelmä pyöräelokuvien tekijöillä on hallussa. Elokuvien aiheiden rikkaus liittyy pyöräilyn moninaisuuteen. Kun laskeminen on teoriassa vain harrastus, jossa kurvaillaan erilaisia mäkiä alas, on pyöräily myös osa arkea ja tavallista elämää. Toki molemmissa lajeissa on myös elämäntapaelementtejä, jotka näkyvät yksityiskohdissa tai suoraan elokuvan aiheena (fiksikisoja kuvaava Road Sage), mutta pyöräily on niin laaja kokonaisuus, että siitä riittää ammennettavaa vaikka pyörän käyttämiseksi musiikki-instrumenttina (TDF).

BFF-leffojen pohjalta hyvän käsityksen siitä, kuinka laajasta ilmiöstä on kyse, kun puhutaan pyöräelokuvista. Maastopyöräpuolen pätkistä nyt puhumattakaan.

Kirjoittaja on kuvajournalisti, joka ollut tekemässä kahta vapaalaskuelokuvaa (Virne 2009 ja Pilke 2013) ja leikkaa parhaillaan lyhytdokumenttia telttaretkestä norjalaisella jäätiköllä.


Lisätietoja Bicycle Film Festival Helsinki - festareista täältä.

Arttu Muukkonen

Markku Jussila
Offline
Viimeksi kirjautunut: 1 vuosi 5 päivää sitten
Liittyi: 15.08.2011 - 21:35
Re: Pyöräleffoissa fiilistellään välineitä, laskupätkissä...

Hyviä havaintoja!

Tähtijuttuun liittyen:

Ehkä kyse ei ole siitä onko sponssattuja tähtiä vai ei. Fillaripuolella niitä on. Myös kaupunkifillaroinnissa maailmalla. Fillaripuolella saattaa olla jopa enemmän ja isommin sponssattuja tähtiä.

Kyse voi olla vaan siitä että laskuleffat tuovat tähdet korostetusti esiin. Tyyppien nimiä väläytellään ruudulla ja tarinaa viedään eteenpäin starakohtaisten osioiden avulla. Tähtiä ja tähteyttä alleviivataan aika huolella.

Fillarifilmipuolella (varsinkin kaupunkipyöräilypuolella) jätetään jostain syystä tuo alleviivaaminen vaan tekemättä. Onneksi.
 

Toi oli hyvä havainto että harva hiihtelee twintipeillä tai läskeillä päivittäin kouluun ja duuniin. Se vaikuttaa tosiaan aika paljon siihen miten sitä välinettä ja harrastusta voi kuvata.

Arttu Muukkonen
Offline
Viimeksi kirjautunut: 5 kuukautta 3 viikkoa sitten
Liittyi: 16.09.2011 - 19:47
Re: Pyöräleffoissa fiilistellään välineitä, laskupätkissä...

Siinä Road Sagessa ehkä oli pääteltävissä, että päähahmot ovat jollakin tavalla tähtiä omassa skenessään.

Mietin myös, että onko se enemmän fillariskenen vapaalaskupuolen eli mtb:n maailmaa se fanitus, mutta että ei, kyllä niitä kaikkialla on.

Miten tuo pyörien rakentelu ja sponsorointi menevät yhteen, vai menevätkö? Eli saako sponssipyöristä tehdä mieleisiään?

Markku Jussila
Offline
Viimeksi kirjautunut: 1 vuosi 5 päivää sitten
Liittyi: 15.08.2011 - 21:35
Re: Pyöräleffoissa fiilistellään välineitä, laskupätkissä...

Mun mielestä tän blogissa mainitun BFF 2012:n klasssikon ois hyvin voinut tehdä ihan identtisenä randovapaalaskukamoista, ehkä myös kiipeily- tai vaellusrepustakin:

 

PeeTee
Offline
Viimeksi kirjautunut: 1 vuosi 3 kuukautta sitten
Liittyi: 29.08.2011 - 19:47
Re: Pyöräleffoissa fiilistellään välineitä, laskupätkissä...

Tällänen traileri pomppas ton festarin facesta. Mites tälläsen scifin sais väännettyä hiihtoleffaks?

JM
Offline
Viimeksi kirjautunut: 2 viikkoa 5 päivää sitten
Liittyi: 30.11.2003 - 23:49
Re: Pyöräleffoissa fiilistellään välineitä, laskupätkissä...

Ihan samaa huttua ne on? Vapaalasku = MTB, kattoo vaikka CRC tiimin koosteen viimeviikonlopun kahinoista Meribelissä, vois ihan hyvin olla joku vapaalaskusegmentti

https://www.youtube.com/watch?v=1bONbCTBW4U

Kyl mä ainaki fiilistelen tossa tota tekemistä.. suht jäätävää menoa.

Eri asia sitte joku hipsterifiilistely, missä ihastellaan hiljaisessa hegemoniassa takakiekon, ketjun ja kampien pyörimistä samaan tahtiin. Mut samalla laillahan sitä jotain randokilkkeitä fiilistellään? Tai pilvien lipumista vuorenhuipun ohi..