Valmistautuminen matkaan

Yksi hieno asia matkailussa on itse matkojen suunnittelu ja organisointi. On hienoa etsiä tietoa kaikenmaailman jutuista mitä tällainen matka pitää sisällään. Aluksi ei tiedä mitään ja pikkuhiljaa palapelin palaset loksahtavat paikalleen ja lopulta huomaa että on valmis lähtemään kohti uutta ja tuntematonta. Seuraavassa koetan suurin piirtein kertoa mitä kaikkea olen huomioinut lähdettäessä tällaiselle matkalle. 

Viime kesänä vuorikärpänen puri taas kovaa. Jotain suurempaa ja kaukaisempaa pitäisi päästä tekemään. Tein matkan Pohjois-Norjaan viime syksynä yksinäni. Siellä ehdin ajatella tulevia matkoja ja mahdollisia matkakohteita. Aluksi olisin mieluusti lähtenyt Grönlantiin. Kuitenkin kiipeily siellä vaatii köysitoverin eikä kukaan tuntemistani kiipeilijöistä ollut innostunut ajatuksesta, joten vaihdoin kohteen Tian shan vuoristoon ja Khan tengriin. Vuorelle kiipeäminen onnistuu huomattavasti paremmin yksinään kuin pitkien kallioreittien kiipeäminen. Tai onnistuuhan pitkät kallioreititkin yksinään, mutta vähän joutuu säätämään. Khan tengri tuntui kuitenkin luontevammalta vaihtoehdolta, sekä myös hintansa puolesta sopivammalta seikkailulta.

Kiipeily paketteja Khan tengrille järjestäviä firmoja on paljon tarjolla. Aikaisemman kokemuksen perusteella päätin varata koko hoidon Kazakstanilaiselta matkatoimistolta, Kantengriltä. Vuonna 2004 totesimme kyseisen firman hyväksi vaihtoehdoksi. Firman toimitusjohtaja Kazbek Waliyef on itsekin kohtalaisen kova tekijämies ollut vuorikiipeilyn saralla, ja on ensimmäinen Kazakki joka on saavuttanut mm. Mt. Everestin huipun aikoinaan. Kiipeily Khan tengrille toimii siten, että matkanjärjestäjältä voi ostaa erilaisia paketteja jotka kattaa hinnan mukaan erinäisiä palveluita.  Itse valitsin full package- tyyppisen ratkaisun joka kattaa koko hoidon kuljetuksineen, safkoineen ja asumisineen lentokentältä lentokentälle. Yksi syy matkanjärjestäjän valintaan oli myös se että haluan kiivetä vuorelle nimenomaan pohjoiselta puolelta. Etelästä menee helpompi reitti jota suurin osa operaattoreista käyttää, mutta huomattavasti riskialttiimpi.

Vuorelle kuljetaan joko Kazakstanin tai Kirgisian kautta. Molempiin maihin matkustettaessa tarvitsee viisumin. Itse hankin viisumin Suomalaisen matkatoimiston Lähialuematkojen kautta. Matkatoimiston kautta hankittuna viisumi oli kallis, mutta toisaalta säästyi aika paljon vaivaa.  Kazakstanin viisumi pitää anoa etukäteen ja Kirgisian viisumin sai ainakin vuonna 2004 lentokentältä. Minun matkani kulkee Kazakstanin kautta. Lennän Helsingistä Istanbulin kautta Alma Ataan josta matka jatkuu matkanjärjestäjän kuljetuksilla eteenpäin, ensin alempaan perusleiriin 2800 metrin korkeuteen. Sieltä lennetään helikopterilla 4000 metrin korkeuteen perusleiriin pohjoiselle Inylchek-jäätikölle. Välissä on pari päivää aikaa kiivetä ja aklimatisoitua alemmasta perusleiristä ympäröiville kukkuloille, jotka nekin kohoavat noin 4000 metriin. Jäätiköllä tulen näillä näkymin viettämään säästä riippuen noin 16 päivää. Perusleiri on hyvin organisoitu kompleksi josta löytyy kaikki mitä ihminen voi nyt tarvita sähköistä saunaan. Ruoka tarjoillaan pöytään säännöllisin väliajoin ja kokis maksaa euron tölkki.

On tärkeää että matkalta pystyy tarvittaessa olemaan yhteydessä kotimaahan ja perheeseen. Olen vuokrannut satelliittipuhelimen jolla pystyn hoitamaan peruskommunikaation vuorelta kotisuomeen. Koetan saada myös jotenkin päivitettyä tekemisiäni tänne blogiin aina silloin tällöin kun jotain ihmeellistä tapahtuu.

Ehkä vaativin osuus tällaiselle matkalle lähdettäessä on treenaaminen. Tai voihan matkaan lähteä harjoittelemattakin mutta treenaaminen parantaa huomattavasti mahdollisuutta onnistua tavoitteessa. Kuten aikaisemmin kirjoitin, treeni on jatkunut syksystä lähtien ja pikkuhiljaa alkaa tuntua siltä että matka voisi jo koittaa. Varsinkin peruskuntokausi oli todellista puurtamista ja välillä homma tuntui todelliselta työnteolta. Nyt viimeiset viikot on mennyt mäessä kävellen sekä juosten. Pian alkaa parin viikon tauko ennen reissua. Kauan odotettu lepo ennen todellista koetusta. Toivottavasti treeni tuottaa tulosta.

Reissu vaatii myös pohdintaa varusteiden osalta. Suurin osa varusteista on ihan normaalia retkeilytavaraa jotka jokaiselta retkeilijältä löytyy kaapista. Sitten on hieman spesiaalikamaa kuten kengät ja untuvavaatteet. Kun kiipeilen yksin, joudun kantamaan kaiken myös yksin. Se asettaa hieman vaatimuksia varusteiden suhteen. En halua kantaa kauheasti ylimääräistä joten olen jonkin verran panostanut varusteiden keveyteen. Kiipeilyreppu joka pitää sisällään vaatteet ja leiriytymisvarusteet painaa noin 9kg, jota voin pitää kohtalaisen kevyenä. Päälle ruoka ja jotain kiipeilysälää joista tulee jokunen kilo. Alle 15 kilon mennään joka tapauksessa.

Ravinto on myös kohtalaisen tärkeä osatekijä matkalla. En ole vielä sen tarkemmin paneutunut päivittäiseen ruokavaliooni vuorella. Safkat perusleirissä ja sen alapuolella kuuluvat hintaan. Olen hankkinut pakastekuivattuja retkiruokia kolmekymmentä pussia ruokavalion perustaksi. Lisäksi paljon kaikkea mikä on kevyttä ja missä on kohtalaisesti energiaa. Pääasia taitaa olla että ruoka maistuu hyvältä ja siitä saa energiaa. Alma Atassa on pari tuntia aikaa suorittaa ostoksia paikallisissa supermarketeissa ennen lähtöä ja sieltä saan ostettua kuivattuja hedelmiä, suklaata, säilykkeitä, karkkia yms. Suomesta asti raahaan luultavasti kuivaruokien lisäksi energiapatukoita, geeliä, urheilujuomaa sekä ehkä puuroa.

Pakkasin kertaalleen kaikki varusteet sekä suurimman osan ruoista. Painoa kertyi kaiken kaikkiaan 24kg. Jos en keksi mitään radikaalia mukaan otettavaa, ei paino suuremmin tuosta nouse, enkä joudu maksamaan paljoa ylikiloista. Käsimatkatavaroihinkin saa kuitenkin aika paljon tavaraa. 

Nyt matka alkaa pikkuhiljaa jännittää. Tuntuu epätodelliselta että kahden kuukauden kuluttua valmistaudun jo kotiin päin palaamiseen ja luultavasti olen monta hienoa kokemusta rikkaampi. Onneksi kaikki alkaa olla siinä määrin valmiina, ettei valmistautumisen puolesta tarvitse enää paljoa tehdä. Hyppään vaan lentokoneeseen ja käyn tsekkaamassa sen mäen, toivottavasti huipulta alaspäin katsottuna. Hienoa lähteä reissuun.

 

 

 

 

http://www.relaa.com/keskustelu/index.php?topic=40923.0

mattikivi