Khan Tengri

Tervehdys kaikille. Nimeni on Matti Kivinen ja kirjoittelen nyt tänne Relaan blogiin aikani kuluksi ja teidän huviksenne.

Ensiksi paikallaan taitaa olla pieni esittely. Ulkoilmaihmisenä olen varsin aktiivinen. Kaikenlainen liikunta kuuluu lähes jokapäiväiseen elämääni. Lähimpänä sydäntäni on kiipeily. Kiipeilyähän on monenlaista. Minä pyrin harrastamaan kaikkia kiipeilyn osa-alueita mahdollisimman täysillä. Joskus boulderointi tuntuu hauskemmalta, kun taas joskus huonosti varmistettavat trädi-linjat lämmittävät sydäntäni. Vuoret on sitten ihan oma juttunsa. Muita varteenotettavia ulkoilulajeja ovat melonta, maastojuoksu ja maastopyöräily.

Olen asettanut tavoitteita ensi kesälle. Yksi niistä on pyörinyt mielessäni viime syksystä alkaen ja oikeastaan ohjannut ainakin osittain elämääni sen keksimisestä lähtien. Khan Tengri.

Kaikki sai alkunsa joulun tienoolla 2003, kun pitkäaikainen kiipeilykaverini Teppo kertoi tästä vuoresta ja mahdollisuudesta osalistua seuraavana kesänä Puolalaiseen retkikuntaan joka yrittäisi nousua vuoren pohjoispuolelta. Osalistuin retkikuntaan, lähdin Khan tengrille nuoren miehen innolla. Todellisuus kuitenkin kohtasi nousijat nopeasti ja takaisin tultiin saavuttamatta huippua. Siitä lähtien mieleni syövereissä olen kypsytellyt ajatusta lähteä uudelleen. Viime syksynä mietin seuraavan kesän matkaa tarkoituksena toteuttaa jokin suuri haave. Mielessä pyöri alkuun Grönlanti ja Tasermiut-vuonon isot seinät. Pikkuhiljaa erinäisten seikkojen johdosta suunnitelmat muuttuivat ja varasin matkan Khan tengrille.

Khan tengri on Kazakstanin korkein vuori ja Tien Shan vuoriston toiseksi korkein huippu. Vuori sijaitsee Kirgisian ja Kazakstanin rajalla lähellä Kiinan rajaa, erittäin syrjäisellä alueella. Esteettisyydessän vuori on mitä mahtavin ja sitä sanotaankin yhdeksi maailman kauneimmista vuorista. Khan tengrin harjanteet nousevat jyrkkänä 7010 metrin korkeuteen muodostaen lähes täydellisen pyramidin. Khan tengri tarkoittaa taivaiden herraa. Vuoren pohjoinen sijainti tekee Khan tengristä verrattain vaativan kiipeilykohteen. Khan tengri on itse asiassa pohjoisin yli seitsemään tuhanteen metriin nouseva huippu. On myös merkillepantavaa että pohjoisen puolen perusreitti on huomattavasti hankalampi kuin monet muut seiskatonnisille vievät perusreitit. Säätila on heinä-elokuussa paras mahdollinen. Silti voimakkaat ja kylmät myrskyt riepottelevat vuoren rinteitä säännöllisesti ja Tien Shanin korkeimmat huiput ovat olosuhteiltaan usein huomattavasti ankarampia kuin esimerkiksi Himalajan vastaavat huiput. 

Khan Tengrille on käytännössä kaksi perusreittiä. Eteläpuolen perusreitti on helpompi, suositumpi ja suurin osa kaupallisista matkanjärjestäjistä pystyttää perusleirinsä etläiselle Inylchek jäätikölle.  Pohjoispuolen reitti on jyrkkää harjannekiipeilyä. Kruksikohdissa kiipeily on jopa kohtalaista mikstakiipeilyä. Reitit yhdistyvät  harjanteella, joka yhdistää Khan tengrin sen länsipuolella olevaan Pik Chapayevaan, ja huppupyramidi kiivetään samaa reittiä pitkin. Venäläisellä vaikeusasteella eteläpuolen reitti on 5a ja pohjoispuolen reitti on 5b, joka nopeasti käännettynä tarkoittaa ranskalaisella alppigreidillä n. TD+. Luonteeltaan reitit ovatkin kohtalaisen erilaisia. Kun pohjoisessa kiivetään ilmavaa harjannetta pitkin ja muita vaaratekijöitä ei juuri ole kuin korkus, etelässä sulloudutaan kahden vuoren väliseen solaan lumivyöryjen armoille. Vuonna 2004 eteläpuolen reitillä kuoli lumivyöryssä 12 ihmistä ja samanlaisia tragedioita on ollut myös muina vuosina. Tämä on ehkä yksi syy miksi Khan tengriä kutsutaan pikku-K2 nimellä. Huipulle kiivenneiden määrä verrattuna menehtyneiden kiipeilijöiden määrään lähentelee joinain vuosina 2:1.

Viime kerrasta viisastuneena olen päättänyt tänä vuonna pitää huolen siitä, ettei vuoren huiputus jää kiinni ainakaan fysiikasta. Lisäksi kahdeksan vuoden aikana tapahtunut henkinen kasvu ja jossain määrin kiipeilylliset haasteet ovat valmistaneet minua ensi kesän koitosta varten. Muista miltä tuntui vuonna 2004 huonosti nukutun yön jälkeen yrittää kiivetä jyrkkää lumirinnettä. Silloin se tunne osoittautui ylitsepääsemättömäksi ja käännyin takaisin. Ensi kesänä, ensinnäkin toivon ettei sitä tunnetta tule ollenkaan, ja jos tulee, niin minulla on siitä huolimatta rahkeita jatkaa ylöspäin.

Tarvittavan psyykeen ja fyysisen kunnon treenaaminen alkoi käytännössä jo viime vuonna ja on jatkunut intensiivisenä siitä lähtien. Olen pyrkinyt harjoittamaan mieltäni ja kehoani sopivaksi korkean vuoren kiipeämiseen. Pitkät pyörälenkit, yksinäiset melontaretket, jatkuva laskettelurinteen ylös alas kävely sekä monet muut harjoitteet olen jaksanut pitää viikko-ohjelmassani ja toivottavasti niistä on hyötyä ensi kesänä.

Tässä blogissa koetan parhaani mukaan kertoa valmistautumisestani tällaiselle reissulle ja toivottavasti myös tuleville reissuille sekä miksei myös kiipeilystä ja seikkailusta täällä kotosuomessa.

http://www.relaa.com/keskustelu/index.php?topic=40740.0

mattikivi