Keväisiä kuulumisia

Vihdoin tuli kevät. On sitä odotettukin. Edellisestä kirjoituksesta onkin jo aikaa, sillä pienet ja suuremmat elämänmuutokset ovat pitäneet mielen kiireisenä. Nyt on hyvä hetki summailla viime viikkojen outdoor-reissuja ja -rientoja.

Lumet ovat sulaneet lähes kokonaan kallioilta ja vihdoin on aika kalliokiipeilylle. Kevään kelit ovat olleet mitä upeimpia ja lämpimästä kalliosta on päässyt nauttimaan jo useaan otteeseen.

Talvi ja alkukevät ovat menneet lähinnä kiipeilyä treenatessa. Reissusuunnitelmia on pyörinyt mielessä lähes loputtomiin asti ja pikkuhiljaa alkaa ihan kelpo suunnitelmia olla toteuttamista vaille valmiina. Palataan näihin suunnitelmiin myöhemmin ja ensin paneudutaan vähän menneisiin tekemisiin.

Olen koettanut nyt kevään aikana käyttää kaiken vapaana olevan mahdollisen ajan ulkokiipeilyyn. Säännöllinen päivätyö tietysti hieman häiritsee edellä mainittua seikkaa ja käytännössä vapaa mahdollinen aika tarkoittaa viikonloppuja. Ne ovatkin tulleet kohtalaisen tehokkaasti käytettyä Kustavin kallioilla. Lähinnä olen viihtynyt Riskeläisvuoressa. Ehkä sen takia että kevät on ollut myös täällä etelässä superkylmä ja Riskeläisvuori on oikeastaan ainut paikka jossa tarkenee pakkaskelillä kiipeillä kunhan aurinko paistaa.

Pääsisäisenä tehtiin jo ehkä periteiseksikin muodostunut reissu Ahvenanmaalle boulderoimaan. Kelit olivat upeat ja oli mahtavaa fiilistellä lämpimiä auringonsäteitä Fågelbergetin rantakallioilla. Illalla vietettiin hyvää aikaa mökillä. Syötiin hyvin ja saunottiin hyvällä porukalla. Aivan mahtava reissu.

Toisen mieleenpainuvan viikonlopun vietimme Olhavalla maaliskuussa. Öisin oli kylmä, mutta päivisin lämpötila nousi sopiviin lukemiin. Kallio oli lämmintä ja nautinnollista kiipeiltävää. Kaksi päivää mahtavaa kiipeilyä mahtavilla reiteillä. On se Olhavan laatta vaan mahtava kiipeilypaikka reitteineen. Jokainen reitti on vähintään kolmen tähden arvoinen pläjäys.

Kolmas kevään muisto on viime viikonlopulta. Kutsuin ystäviä Kustaviin juhlistamaan kiipeilykauden avausta. Ja toden totta, kausi tuli sekä säiden puolesta sekä kiipeilyllisesti mahtavasti avattua. Arvelen, että jokainen sai kiivettyä tarpeekseen ja vähintäänkin naamansa poltettua lämpimässä kevätauringossa.

Vuokrasimme Itätalon talonpoikaiskartanon sauna- ja illanviettopaikaksi. Mahtavat puitteet tällaisen tapahtuman järjestämiselle. Maatilan pihalla meitä tervehti pienen pieni villisika, Leena. Siisti possu.

Itätalo on käymisen arvoinen kohde, varsinkin kesäaikaan. Paikasta löytyy eritasoista majoitusta. Pihalla voi telttailla, tai sitten voi majoittua päätalon viihtyisissä huoneissa, unohtamatta kaikkia muita majoitusvaihtoehtoja. Suosittelen lämpimästi. Ystävälliset omistajat ja rento ilmapiiri, sekä todella rauhallinen ympäristö.

Ensi perjantaina lähden ensimmäistä kertaa elämässäni Ruotsin Bohusläniin kiipeilemään. Nyt olen viimepäivät kuolannut kuvia ja topoja paikasta. Paljon onsaitattavaa ja hyvää treeniä kesän pääreissua varten. Siellä vietän hieman vajaa kaksi viikkoa.

Ruotsin reissun jälkeen täytyy tehdä hieman töitä ja opiskella eräilyä, paljon kiipeilyä täällä kotipuolen kallioilla ja muutamia projekteja olisi noustavaksi.  Kiipeilytreenipainotteisen kevään jälkeen täytyy myös hieman koitta aktivoitua juoksemisen ja ylämäkitreenin saralla. Olen nyt talven aikana koettanut juosta pari kertaa viikossa, mutta ennen reissua lenkit pitenee ja muuttuu ylämäkipainotteiseksi. Saa reidet kuntoon niin ei vedä jalkoja heti tukkoon ylämäen sattuessa eteen.

Kesäkuun 15. päivä suuntaan pakettiauton nokan kohti pohjoista. Määränpäänäni on Pohjois-Norjan kiipeilyparatiisi. Ensin Narvik, sitten Lofootit ja lopuksi Tromssan seutu. Aikaa seikkailulle on kuusi viikkoa, joten eiköhän siinä jonkinnäköisen kiipeilyreissun saa aikaiseksi.

 

http://www.relaa.com/keskustelu/index.php?topic=45504.0

mattikivi