Elämää Patiksen jälkeen ja Vapauden huumaa

Nyt on kulunut kuukausi siitä, kun palattiin Patiksesta Suomeen. Aika on kulunut kuin siivillä. Paljon on uutta tapahtunut ja ulkokiipeilykausi sai mukavan jatkumon reissun kiipeilyille, kun kelit ovat suosineet ja ollaan saatu nauttia auringosta ja kuivasta kivestä. 

Melkein heti seuraavana päivänä kotiin tulosta ajoimme Mannin Ollin kanssa Kustaviin toiveikkaana. Ollilla oli oma projekti viime vuodesta mielessä ja mulla oli viime vuodelta jäänyt projekti. Molemmat linjat ovat Riskeläisvuoressa Kustavissa.  

Ensimmäinen kerta jäi aika pitkälti projektoinniksi ja harjailuksi. Olli löysi reittiinsä muuvit, mutta Vapaudenkaipuu valutteli vielä sulamisvesiä.  

Seuraavalla kerralla kun mentiin, oli kallio muuttunut huomattavasti kuivemmaksi.  olin jostain syystä hukannut parhaat kiipeilykenkäni ja pääsin koittelemaan vain muuveja Vapaudenkaipuusta. Yllätyksekseni yläosan muuvit menikin kohtuu helposti.  

Olli sai kiivettyä tähän mennessä Riskeläisvuoren vaikeimman reitin, 50/50 jonka greidiksi arvioitiin 9-. Itsekin koittelin vähän muuveja siitä yläköydellä, mutta liidi taitaa jäädä tulevaisuuteen varmistettavuudesta johtuen. Nimi tulee siitä että reitin varmistukset saa suurin piirtein tasan puoleenväliin josta on kohtalaisen intensiivistä kiipeilyä ylös asti. Jos ylhäältä lipsahtaa voi maankamara hivellä aika kovakouraisesti jalkapohjia. 

Pikkuhiljaa myös Vapaudenkaipuun alaosa kuivui ja pääsin ottamaan liidiyrkkiä projektiini. Ensimmäinen yritys toissa viikon torstaina päättyi isoon haavaan ja verenvuotoon oikean käden etusormesta. Samalla alkoi sataa lunta, joten seuraavaa yritystä piti odottaa tasan viikko ja viime torstaina sain kiivettyä Riskeläisvuoren viimeisen vapauttamattoman halkeaman. Reitin nimeksi tuli Vapauden huuma ja greidistä en osaa sanoa muuta kuin että se oli ainakin itselleni vaikea. Ehkä vaikein reitti, jonka olen kiivennyt tähän asti. 

Mahtavaa reitissä on se että jo kymmenen vuotta sitten katselimme halkeamaa ja mietimme voisiko siitä päästä ylös. Tai kyllähän me silloin jo tiedettiin, että siitä pääsee ylös, mutta projekti osoittautui huomattavan vaikeaksi siihen nähden, miten hyvältä halkeama näytti.  

Viime keväänä sain muuvit tehtyä reittiin, mutta en saanut niitä linkitettyä putkeen. Lisäksi varmistusten laitto oli sen verran haastavaa että projekti jäi tähän vuoteen. 

Tästä on mukava jatkaa kiipeilyvuotta 2014. Ainakin nyt näyttää, että tästä keväästä on kelien puolesta tulossa paras kevät miesmuistiin.

mattikivi