Takakireä Arosa

Parin päivän oleilun jälkeen matka jatkui Engelbergistä reilun kolmen tunnin päähän Arosaan. Huh, Churin laaksosta ylös Arosan kylään oli ehkä yksi kuumottavin autoilukokemus ikinä.. Kapea vuoristotie yhdistettynä jyrkkiin kalliorotkoihin on kombinaatio, jota jokainen korkeanpaikankammoinen välttelee viimeiseen asti. Onneksi Arosaan pääsee myös turvallisesti junayhteydellä, jolloin panoraamamaisemia voi ihailla ilman sydämentykytystä ja hikisiä käsiä.

 

Kohde on vissiin melko tuntematon suomalaisille ja kylä näyttikin olevan enempi sveitsiläisten matkailijoiden suosiossa. Edellisestä dumpista oli kulunut reilu viikko, mutta silti laskettavaa riitti pienten haikkien jälkeen. Lämpötila alkoi kohota kuitenkin heti aamusta sen verran korkealle, että päätimme minimoida vyöryriskit ja keskityimme puolenpäivän jälkeen parkin hinkkaamiseen. Kokemustemme perusteella Arosa onkin monipuolinen kohde laskujen suhteen. Uuden lumen sataessa suuressa laaksossa on loputtomiin korkattavaa. Varsinaista vapaalaskusceneä ei ole, joten tuoreesta lumesta ei todellakaan tarvitse tapella.

Arosan parkki on moitteeton, hyvin sheipattu, paljon eritasoisia linjoja sekä worldcup-tasoinen paippi. Muutoinkin parkissa on hyvä meininki ja paikalliset ovat ystävällisen auttavaisia ulkopuolisille.

Valitettavasti Arosalle on annettava muutama miinuspiste tylsästä kylästä. Ensinnäkin se on rakennettu loputtoman pitkään rinteeseen, jossa palvelut on ripoteltu yhden kylänraitin molemmin puolin. Jos käytössä ei ole autoa tulee ylä- ja alamäki varmasti tutuksi. Meno kuolee täysin heti alkuillasta ja varsinaisesta afterista voi vain unelmoida. Tämä ei tietenkään ole aina reissun tarkoitus, mutta toisinaan on hauska sosialisoida paikallisten kanssa laskujen jälkeen ja kysyä vaikkapa vinkkejä seuraavia päiviä varten. 

 

http://www.relaa.com/keskustelu/index.php?topic=40383.0
Käyttäjän Parom kuva

Parom