Lanta haisee ja karavaani kulkee

Team PBP:n matka kohti elokuussa Pariisissa odottavia pitkänmatkanpyöräilyn karkeloita etenee kuin Siperian pikajuna kohti Vladivostokia.  Epäonnistuneen 200km kaudenavauksen jälkeen (ks. edellinen blogi-postaus) tiimin Tanskan-jaosto eli allekirjoittanut päätti ryhdistäytyä ja 200km, 300km ja 400km brevetit on nyt suoritettu onnistuneesti. Viimeisin 400km pyöräilytuokio antoi jo esimakua siitä, miltä oikeastaan tuntuu viettää satulassa istuen koko päivä ja kenties toinenkin. Viimeisin brevetti kului ajassa 17h 18min, viikonloppuun siis sisältyi kaksi lakimääräistä kahdeksan tunnin työpäivää plus pikkaisen ylityötunteja. Seuraavassa hieman mielenvirta-blogia siitä, mitä urhean brevettipyöräilijämme mielessä oikein ehti liikkua 400km pyöräilytuokion aikana.

Kello 7.00 – Lähtö: Ajelen aamutuimaan silmät suht ristissä Nærumiin, Kööpenhaminan ulkorajoille – samaiselle liikuntahallin parkkipaikalle, jossa olen värissyt aamutuimaan jo kolmena muunakin viikonloppuna. Tänään ajajia näyttäisi olevan  yhteensä parisenkymmentä, paikoitellen jo tuttuja naamoja. Small-talkki tanskaksi ennen aamukahviaikaa on ehdottomasti yksi lempiharrastuksistani. Suomalainen parikymppinen randonneur-pyöräilijä herättää kiinnostusta tanskalaisveteraanien keskuudessa. Onneksi kohta mennään, niin pääsen irti ristikuulustelusta ... 

 Kello 11.00 – 100km: Mørkøvin pikkupitäjän Shellillä Roskildesta länteen. Päivän toinen leima brevetti-passiin. Porukka hajosi jo ensimmäisen parinkympin aikana vinhan vauhdinpidon seurauksena. Meillä on pieni neljän hengen pyöräilijuna kasassa, jossa vauhdit ovat olleet järkevää 28km/h luokkaa. Aurinko-paistaa, mutta väsyttää ja jalkoja painaa jostain syystä jo tässä vaiheessa, mikä ei lupaile kovin hyvää loppupäivälle. Juon Redbullin ja syön kanelikorvapuustin – sugar rush ja takaisin baanalle.

 Kello 15.00 – 200km: Nykøbing ja puolimatka paketissa. Juna kulkee ja aamupäivän väsymys on taakse jäänyttä elämää. Palkitsen itseni sämpylällä ja take-away kahvilla, jota kutsun myöhäiseksi lounaaksi. Maisemat viimeisin parin tunnin aikana ovat olleet pääasiassa peltoa ja tasamaata. Farmareilla on ‘season opening’ selkeästi käynnissä, lanta haisee ja karavaanimme jatkaa matkaansa muutamalla lisävahvistuksella, jotka ovat tippuneet päivän mittaan ensimmäisestä ajajaryhmästä.

 Kello 17.00 – 240km: Takaisin Mørkøvin Shellillä, Roskilden luoteislenkki on nyt heitetty. Matka jatkuu etelään, josta vielä lisälenkki aivan Sjællannin pohjoisosaan.  Lähetän facebook-viestiä Ilpolle, Team PBP:n toiselle jäsenelle Helsinkiin: “240 poljettu, sää suosii, mutta S****** on tässä harrastus. Pikkaisen vielä iltajumppaa.” Porukkamme kokoonpano on vakiintunut ja vauhtikaan ei ole karannut, josta olen mielissäni, koska nyt reittisuunnistus ei ole suurimpia murheitani. GPS:n puutteessa paperiohjeita on nimittäin viiden sivun verran – Tanskassa riittää risteyksiä.

 Kello 20.00 – 310km: Frederikssund ja ylitimme juuri komean Roskilden fjordin. Lauttasaaresta on vastattu: “Mä täällä parvekkeella venytän kramppaavia pohkeita kun traineri ei anna armoa. On tässä harrastus. Tsemppiä loppuvarville!” Mietin, että kait tämä trainerilla polkemisen voittaa. Viimeisen satasen kuumin keskustelunaihe on ollut päivällinen. Kurvaamme McDonaldsin pihaan ja mutisen tilaukseni: “Jeg vil gerne ha’ en McBacon”. Jutut alkavat olla vähissä ja ruokailuun ei tuhlata aikaa, koska valoisaa-aikaa on jäjellä tunnin verran. Vessa-visiitillä pelästyn peilistä katsovaa kuvaani, silmäni punoittavat kuin reippaammankin juhlimisen jälkeen.

 Kello 22.00 – 250km: Sjællannin pohjoisin piste Gilleleje, enää yksi etappi kotiin. Pimeän laskeuduttua alkoi tulla kylmä ja huomasin, että revin päivällistauolla otsalamppuni kaapelin irti asentaessani sitä kypärään – P******. Nyt mennään siis perus pyöränvaloilla. Minut nähdään, mutta oma näkemiseni on pieni ongelma,  vajaan kolmenkympin vauhdeissa pieni ennakointiaika kun ei olisi pahitteeksi. Kuuma kaakao ja päivän kenties neljäs korvapuusti, laitan kaikki vaatteet sadetakkia myöten päälle ja suuntaamme täysikuun valaisemaan yöhön.

 Kello 00.18 – 408km: Takaisin samalla parkkipaikalla, josta lähdimme aamulla. Viimeiset kilometrit tuntuivat pitkältä, vaikka ajoporukkamme sitkeimmät pitivät yllä kiitettävää kolmenkympin keskinopeutta. Minulta ei jalkoja löytynyt ja olin tyytyväinen, kun muilta löytyi menohaluja vetopuuhiin. Vapaarattaiden sirinä hiljaisessa yössä vaikuttaa kuin tuutulaulu, ja viimeisen tunnin keskityin pitämään silmäluomia yläasennossa. Viimeinen leima korttiin, nopeat jälkipelit ajoporukkamme kesken ja pyöräillen kotiin – palelee, mutta muutoin ei ole syytä valittaa. Kerrassaan hyvä päivä.

 

Team PBP:n brevetti-karsintasarja huipentuu 600km ajoon kesäkuun alussa, joka on viimeinen osallistumisvaatimus matkalla kohti Paris-Brest-Paris 1200km pitkänmatkan pyöräilykarnevaalia elokuussa. Siispä, stay tuned – more is to come!  Team PBP:n blogi on luettavissa myös osoitteessa: http://parisbrestparis2015.wordpress.com

 - Ana

 

Käyttäjän teamPBP kuva

teamPBP