1 Pyörä – 600km – 37 tuntia

Otsikko tiivistänee olennaisen juhannusta edeltävän viikon ohjelmasta. Tavoitteena oli  jumpata Paris-Brest-Parisin viimeinen 600km karsintabrevetti ja sopivasti painetta polkemiseen toi tieto siitä, että team PBP:n toinen jäsen Ilpo oli klaarannut matkan tyylikkäästi vain pari päivää aiemmin Helsinki-Satakunta-Helsinki ajoissa. Itse en noihin kekkereihin Tanskasta ehtinyt, joten luvassa oli zen-henkistä soolopyöräilyä ensimmäiset 400km ennenkuin isäukko tuli kirittämään viimeiselle 200km veiville.

 Tour de Päijänne

 Perustin soolopyöräilyni tukikohdan Lahden kupeeseen, josta reittisuunnitelman mukaan ensin oli tarkoitus polkaista Tour de Päijänne, josta sitten perjantain puolella mentäisiin pienellä lisälenkillä aamukaffeelle Porvoon torille ja takaisin. Siinä olisi 600km paketissa – helppo homma! Suunnitelmaa noudattaen starttasin torstai-aamuna kahdeksan pintaan baanalle ja päätin aloittaa leppoisalla meiningillä, ensimmäinen leima 35km jälkeen Vääksyn kanavakahvilasta, jossa kassatäti tokaisi että “siehän olet aikaiseen lenkillä”. Naurahdin takaisin, että “no olis tässä vielä 565km jäljellä…” Tulkitsin kassatädin ilmeestä, että koko touhua ei varmaan tarvitse sen enempää selitellä ja poistuin paikalta vähin äänin.

Pauligin ja pullan voimalla ylitin Pulkkilanharjun ja fiilistelin Suomen suvea, joka tarjoili vaihteeksi auringonpaistetta. Kiertelin Päijänteen itäpuolta pohjoiseen pieniä kyläteitä pitkin sen suuremmitta murheitta. Säänjumala olisi voinut kääntää tasaisen vastatuulen pois päältä, mutta muutoin ensimmäiset 200km Jyväskylään sujuivat ilman sen suurempaa stressiä. Hävisin Vaajakosken korttelisuunnistuksessa hieman aikaa ja saavuin Suomen mäkisimpään pitäjään iltakuuden jälkeen, tässä vaiheessa oli poljettu 215km kymmeneen ja puoleen tuntiin. Jyväskylään olin suunnitellut ensimmäisen pidemmän huoltotauon: broileripastaa, riisifruttia, ja kuivat sukat jalkaan. Meno maistui mansikoilta.

Kuusen alla nukuttaa

 Puolitoista tuntia myöhemmin oli aika palata liikkuvaan toimistoon ja edessä oli ennakkoon kaikista haastavin ‘night stage’ Päijänteen länsipuolta takaisin Lahteen. Tuuli tyyntyi mukavasti iltaan, jonka ansiosta en päässyt myötätuulesta nauttimaan. Seurasin Jämsään asti Nelostien reunaa, joka ei ole pyöräilymukavuudeltaan ihan sieltä parhaimmasta päästä, mutta matka taittui ja käännyin pienemmälle Lahden tielle sopivasti ennenkuin aurinko laski yhdentoista aikaan. Ennen Jämsää hain 24/7 Teboililta leiman lenkin läntisimmässä pisteessä, ryystin vielä lisää kahvia koneeseen ja lisäilin vaatetta, koska viimeisen tunnin alkaessa oli alkanut vilu yllättää lämpötilan laskiessa. Huoltoaseman pihasta lähtiessä poliisimaija kurvasi pihaan ja autosta astuvat konstaapelit tuijottivat touhuani; keltainen sadetakki ja tuplavalot eteen ja taakse saavuttivat hyväksyvän katseen ja kahvitauolle poistuessaan toinen konstaapeleista toivotti turvallista matkaa.

Kroppa tuntui edelleen suhteellisen freesiltä ja ainoa huoleni oli vasen polvi, joka valitteli olemassaoloaan heti kun vauhtia yritti nostaa. Parinkympin keskarilla watteja ei kuitenkaan tarvitse sen suuremmin tuottaa – oleellista on, että kammet pyörivät ja matka jatkuu. 01.00 pamahti 300km mittariin, mikä tarkoitti 17 tunnin väliaikaa puolimatkaan eli 40 tunnin aikarajaan ei ollut hätiä mitiä. Alkuperäisenä taktiikkana oli veivata Lahteen, nukkua siellä tovi ja jatkaa matkaa, mutta puolimatkan jälkeen alkoi silmää painaa polvikivun voimistuessa. Taistelin kolmeen asti ylämäki – alamäki jumppaa, jonka jälkeen vit**** & väsymys veivät voiton. Jumppasin seuraavan edessä olleen mäen päälle ja koukkasin pyörineni viisi metriä metsän puolelle mättäälle makoilemaan. Sain nukuttua varmaan vartin, kunnes kylmä ja hyttyset herättivät minut uuteen päivään. Seuraavat parikymmentä minuuttia veivasin vauhdilla, jotta sain koneeseen lämmöt taas päälle ja olisin myynyt yhden valtakunnan (tai maantiepyörän) kahvikupillisesta. Huutoihini ei kuitenkaan vastattu, Kuhmoinen – kylmäasema, Padasjoki – kylmäasema, Vääksy – kylmäasema. Imeskelin geeliä katkerana ABC:n katoksessa Asikkalassa ja nappasin bensa-automaatin nollakuitin todisteeksi siellä olostani. 35km Lahteen, nälkää, kylmää ja kipua – kirosin koko projektin.

Sauna!

Lahteen saavuin tunnin aikataulua myöhässä vailla seitsemän ja matkamittari näytti neljää sataa. Lämmittelin 10min saunan lauteilla ja nukahdin tunniksi, jonka jälkeen olin valmis uuteen päivään. Olotilani oli hyvin lähellä Oxfordin sanakirjan määritelmää termille D niinkuin Dysfunctional (“not operating normally or properly”). Onneksi isäukko oli kirittämässä ja aamuisessa vesisateessa viiletimme hakemaan Villähteeltä ensimmäisen kontrollin, jonka jälkeen suunta taittui etelään kohti Orimattilaa, Myrskylää ja Porvoota. Polveen sattui, taas tuuli, mutta aurinko alkoi sentään paistamaan, mikä helpotti väsymystä.

 Porvoon aamukahvit vaihtuivat Hesburger-lounaaksi ja yhdeltä iltapäivällä oli 500km mittarissa. Naama punoitti kuin brittituristilla ja edessä oli viimeinen varvi Pornaisten kautta Mäntsälään ja vanhaa Helsingintietä Lahteen – aikaa oli riittämiin. Ironisesti viimeiset sata kilometriä tuntuivat kenties koko reissun pisimmiltä. Aurinko lämmitti hipiää ja toinen puoli pääkopasta kehotti heittäytymään tien varteen nukkumaan univelkoja pois samalla, kun toinen puoli vakuutteli että pistetään homma ensin pakettiin ja mietitään nukkumishommia vasta sitten. Tätä päänsisäistä prosessia lukuunottamatta loppumatkalta ei jäänyt sen suuremmin muistoja, mitä nyt snickerssit alkoivat sen verran tökkiä, että taidan koskea kyseiseen suklaapatukkaan seuraavan kerran elokuussa.

Vailla kahdeksan iltasella karavaani kurvasi lopulta kotipihaan kohtuullisella 36 tunnin ja 45 minuutin loppuajalla. 200km, 300km, 400km ja 600km brevettisarja on nyt virallisesti paketissa. Seuraavaksi pitäisi buukata lentoja Pariisiin ja veivata samanlainen suoritus tuplana. Team PBP vetäytyy nyt siis juonimaan 90 tunnin tiukkaakin tiukempaa kisataktiikkaa elokuulle höystettynä kuukauden kestävällä snickers-paastolla, jotta nuo pähkinäiset herkkupatukat uppoavat uudella innolla Pariisin velodromin takakaarteessa paahtaessa.

Team PBP:n blogi on luettavissa myös osoitteessa: http://parisbrestparis2015.wordpress.com

 - Ana

 

Käyttäjän teamPBP kuva

teamPBP