Lennot varattu, Alpit kutsuu!

Heissan, 

vihdoin ja viimein on lennot buukattu, jiihaa!! Joka fyssarikäynnillä oon ollu tosi toiveikas, että saisin jo lähtiä, mutta maanantaina juteltuani Jari Alamäen  (eli minua hoitaneen fyssarin) kanssa, sain vihreää valoa! Se ei ei toki tarkota sitä, että jalka ois nyt täysin kunnossa, ja voisin lopettaa kuntoutuksen. Tiiän, että pitää ottaa tosi iisisti ilman minkäänlaisia riskejä, ja kuntoutus on vasta puolivälissä. Aion myös muistaa sen(cross my heart). Tämä tuntuu silti ihan mielettömältä palkinnolta viime kuukausien kuntoutuksesta! Ja niinku Jari sano, ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, ja päälle tekee hyvää päässä reissuun, VIHDOIN!! Jari on kyllä alansa huippu, suosittelen lämpimästi, jos tarvetta tulee (tietenki toivon, että ei tuu).

Tässä muutama retkikuva Pyhän pakkasista, kuvat Miikka Laineen ottamia 

Matkalla Karhunjuomalammelle Johannan (siskoni) kans, pakkasta vaan -28 astetta 

Pikku lämmittelytauko ja matka jatkuu  

Viime aikoina on ollu paljon aikaa miettiä kaikenlaista. Sillon, ku vielä pelasin lentopalloa, uusien ihmisten kysyessä, mitä teen, oli helppoa vaan vastata, että pelaan. Sitten ku lopetin pelaamisen, en oikeen tienny mitä sanoisin itestäni. Vähän sama olo on ollu nyt. Sitä määrittelee ittensä laskemisen mukaan, ja jos sitä ei voi tehä, tuntuu, ettei tee mitään muutakaan. Mut sitähän se on, ku käytännössä kaikki, mitä elämässä tekee, tähtää siihen yhteen asiaan. Oon tainnu aiemminki siitä kirjottaa, että se sama tietty ahistus tulee joka syksy, mutta heti, ku pääsee kunnolla mäkeen, se kaikki unohtuu. Tämä vuosi on ollu erilainen, ku tammikuu onki menny Alppien sijaan Pyhällä. Nyt tässä on ollu hyvää aikaa miettiä, ja tehä asioita sen eteen, että sais semmosen järkevän tasapainon tähän kaikkeen. Parasta ois, että sais arjen Keski-Eurooppaan, ja vois asua sielä ympärivuotisesti. Nyt oon kuitenki lukenu pääsykokeisiin, sekä hengaillu ja laskenu ystävien ja perheen kans, mikä on tullu niin tarpeeseen! 

Sanna Kaivantola matkalla kohti Jacksonia

Matti-Katti Kattainen nauttii Lapin auringon lämmöstä (pakkasta vaan -30)

Kylmää kyytiä tarjolla, anyone? 

Tähän maisemaan vaan ei kyllästy koskaan

Pyhällä on ollu luminen alkutalvi, ja älyttömän kauniita pakkaspäiviä (joo, niitä on kyllä riittäny, niinku kuvista voi päätellä). Laskeminen ei oo enää pelkkää lanailua, ja oon päässy testaamaan uusia suksia ihan superlumella. Onneksi koti ja porukat on täälä! Kiitos vaan äiti, iskä ja Jaana, että ootte jaksanu hoitaa tyttöänne/siskoanne :) Välillä on tullu ihan nostalginen fiilis. Jänniä muistoja ja tuntemuksia tullu lapsuusajalta mieleen. Tänäänki viiminen nousu hotellille; ihan hiljasta, ei ketään missään, pakkanen, iltamäki ja lumisade.

Juuso Kivikoski Aittokurussa. Niin siistiä laskia näitten veijareitten kans! 

Mintun kanssa jossain päin Pyhää pikkuhikoilulla

Tiiän, että tätä lunta on hehkutettu paljon pitkin somea, mutta ihan syystä! Kuva: Tero Kuisma 

Kyllä, Suomipyydaa parhaimmillaan! Kuva: Tero Kuisma 

Pikku hiljaa se alkaa tuntua taas laskemiselta :) Kuva: Markus Perttunen 

Vaikka oon ilonen, että laskeminen sujuu jo näinki hyvin, välillä tulee semmonen harmitus, että vitsi, ku vois laskia, niinku normaalisti, ja leikkiä enemmän mäessä. Mutta se tulee vielä, jos ei tänä talvena, niin seuraavana sitten! Kisoihin on ollu totta kai ikävä, ja kyllä välillä tulee tippa linssiin, ku miettii, mistä fiiliksestä jää paitsi. Ootan aina ihan neuroottisesti, että kuulen muilta, miten sielä on menny ja oliko hyvä meininki. :) Ku katoin ekaa world tour osakilpailua netistä, syke nous, ihan ku ois ite ollu sielä mukana :D Meistä n.15-20 tytöstä, jotka kiertää FWQ4* kisoja, on 5 loukkaantuneena, ja koko talven pois siitä maailmasta. Joten kyllähän se pistää miettimään lajin raakaa, eikä niin kivaa puolta. Turvallisuusasiat ja riskinotto on semmosia juttuja, mitä pitää välillä vakavasti pohtia. Sitä, miten pitkälle on valmis menemään, ja missä omat rajat kulkee. 

Mutta nyt siis perjantaina lähtö, siis YLIHUOMENA!! Lauantai menee ISPOilla, ja siitä sitten Itävaltaan. Vuoret, täältä tullaan! :) 

Heippa koti vähäksi aikaa, nähään maaliskuussa! 

Jenni 

Ps. Joo melkeen onnistu tuo "vähemmän tekstiä, vähemmän kuvia". :) 

Kamat (melkeen) pakattu

Tämän porukan ansiosta on kyllä nauru ollu herkässä viime aikoina! 

Heippa Pyhä vähäksi aikaa, nähään pian taas! 

Kohti uusia haasteita, kuva: Jussi Hynninen 

 

 

Jenska-Penska