Hunddalsin Hyttereissu

Hellurei, 

nyt tuleeki blogipäivitystä oikeen pari melkeen putkeen! On vaan ollu niin hienoja reissuja viimisten parin viikon aikana, että pitää nyt takoa, ku rauta on kuuma, haha. Ollaan oltu 2,5 viikkoa Riksussa, ja kelit on ollu ihan käsittämättömät! Normaalin whiteoutin sijaan onki ollu tosi tyyntä ja aurinkoista keliä. Uutta luntaki on tullu. Ei haittaa yhtään! 

Lähettiin Riksgränsenistä Jussin ja Nyytin kans illan vikalla junalla Katteratiin (Narvikin ja Riksun välillä), mistä ootti 12 km (melkeen) tasamaaskinnaus Hunddalsiin. Perttusen Markus ja Harjon Rune otti jo aikasemman junan Narvikin suunnalta sinne. Läpyteltiin paikan päälle, viiminen tunti semihuonossa näkyvyydessä. Tiiettiin, ettei oo hirviästi virhesuunnistuksille varaa, koska pimiä alko kolkuttelemaan just, ennen ku päästiin perille. Voihan sitä pimiässäki suunnistaa, mutta on se huomattavasti kivempaa ja helpompaa valosalla, haha.  Sielä oli onneksi helppo löytää perilla, ja matkaa tehtiin kaikkine pikkupausseineen 3 tuntia. 

Nyytin eka junamatka. Oltiin ainuat Riksusta kyytiin tulevat, ja konnari toivotteli hyvää skinnausta, varmaan arvas, mihin ollaan matkalla

Nousua juna-asemalta verteissä tulee vaan 300m kahentoista kilometrin matkalla. 

Lämpimässä mökissä ootteli Markus ja Rune, ja talvivaelluksella oleva tukholmalainen rouva. Ihana tunnelma! Pihalla oli telttailemassa myös pari kiirunalaista tyttöä koiriensa kanssa. Markus ja Rune oli ollu sen verran ajoissa perillä, ja virtaa oli riittäny, niin ne oli kiivenny Sörlenningenin kurun. Huolellisen tarkastelun ja tsekkailun jälkeen, ne oli päässy ylös asti, ja laskenu sen tosi hyvässä olosuhteessä. Oon niin ilonen niitten puolesta! 

Seuraavalle päivälle oli luvattu lumisaetta, mutta ei tuulta juurikaan. No, reilun vuorokauden tuli lunta. Ja se tuli vaakatasossa. Me oltiin toivottu kinkkaavamme kurulle sinä päivänä, mutta eipä sinne ollu niillä keleillä asiaa. Hengailtiin mökillä ja pelattiin korttia. Käytiin tasamaalla läpyttelemässä ihan vaan ulkoilumielessä, ku "keli vähän aukes", no, se aukes ehkä kymmeneksi minuutiksi, hehe. Teki ihan hyvää olla tekemättä mitään, ja vaan hyvällä omalla tunnolla olla, nukkua ja syyä. Ai että. 

Pojat puuhastelee, tytöt chillaillee (toinen pöyän alla) :D 

Norjalaiset hyttet on aika luksuksia. Mukaan tarvii vaan ruuat, ja silkkimakuupussin tai vastaavan, ja tietenki omat kamat. Hella löytyy, ja sängyissä on patjat, peitot ja tyynyt.

Siteet oli saanu kunnon jääkerroksen yön aikana. 

 

Semmonen keli! :D 

Sielä ei luonnollisestikaan ole kenttiä, puhumattakaan netistä, joten ei tiietty miten säätiedotus on muuttunu seuraavaa päivää ajatellen. Päätettiin pistää kellot 5ltä soimaan, ja kattoa säätiedotus sillon ikkunasta. Aamulla oli vielä vähän pöpperöinen keli, mutta toiveessa, että se siitä paranis, lähettiin laaksoa eteenpäin kohti Sealggachokkan jäätikköä.

Norjalaiset, hymy huulilla oli keli mikä hyvänsä. Ut på tur, aldrig sur. :) 

Tasamaalänkyttelyä oli 3 kilsaa, ennen ku nousu alko. Reitti oli tosi loiva, ja siinä pysty edetä turvallisesti. Keliki parani koko ajan, mutta kylmä oli! Pitkä kimalteleva puuterikenttä piti motivaation ylösmenoon korkialla! 

Luonnon omat poskipunat naamalla. 

Ku reitti tasottu, me alettiin välppäämään kamoja laskukuntoon. Meiän juna lähtis 15.40 Katteratista, joten aikaa ei ollu liikaa ainakaan. Markus ja Rune jatko vielä ylöspäin. Siitä varsinaiseen toppiin ois ollu 1,5 kilsaa käytännössä melkeen tasamaata. 

Päivän kohokohta, alamäki eessä! :D 

Nyyti on kyllä ihan super skinnauskaveri! Se sekoaa lumesta ihan samallai ku meki! Ja Jussiki on superskinnauskaveri! :)

Lounastankkaus.

JIIHAAAAA!!! Ai hitto että oli mukavaa! (huomaa pyydakoira vasemmassa reunassa :D)

Huhtikuu!!

Synkrohiihtoa sessen kans. (screencap Jussin videolta)

 

Suunnattiin takasin mökille, kerättiin loput kamat mukaan, otettiin evästä, ja lähettiin kohti junaa. Siinä vaiheessa 12 km tuntu aika pitkältä matkalta. Lumisateen jälkeen reittiä ei ollu kulkenu kukaan, mikä hidastutti matkaa jonku verran. 

Viiminen vilkaus kohti laakso, huhhuh, mikä paikka! Monta hienoa mäkeä laskettavaksi, jos vaan kelit ja olosuhteet natsaa! 

Viimiset kilometrit oli kyllä tuskaa, täytyy myöntää. Mulla tuli rakko jalkaan jo toiseen suuntaan mennessä, ja se oli aika kipiä. Molemmilla sattu polveen ja selkään, ja lonkankoukistaja oli hapoilla. Minä skinnasin koko reissun kisamonoilla, hahah! Ollaan molemmat oltu tosi kevyitä kamoja vastaan, ja ennemmin vähän kärsii ylöspäin mennessä, ja nauttii alaspäin tullessa. Mutta ehkä tämmöset näin pitkät reissut ois ihan fiksua vetää vähän kevyemmällä setillä! :D Ei se oo kamoista kiini, mutta ehkä siitä sais vähän nautinnollisempaa kevyemmillä välineillä. Kipu alko kiukuttamaan varmaan vähän molemmilla. Nyyti taas paineli menemään muina miehinä. Ihan uskomaton koira! Sillä kuitenki oli vyötäröön asti lunta, ja sielä se paino sen päivän aikana reilu 20 kilsaa menemään. Ajatus saunasta ja siitä, että kohta saa monot jalasta pois, pisti kuitenkiin laittamaan töppöstä toisen eteen. Juna-asemalla oltiin 7 minuuttia ennen ku junan piti lähtiä. Sielä oli jotaki ratahäiriötä, niin se oli vähän myöhässä. Aikaa ei siis tosiaan jääny liikaa! :D 

Reissu oli mahtava! En oo ikinä ollu erityinen skinnausfani, mutta oon jotenki ihmeellisesti alkanu tykkäämään siitä, kuitenki niin, että alamäki on ehottomasti se kohokohta! :D Tuskin tulee tänää keväänä toista nuin pitkää reissua tehtyä, mutta toivottavasti ens keväänä sitten, tai ehkä kesällä pyörällä? Myös mettäsuksillahan tuonne vois hiihellä ihan vaan maisemia kattelemaan ja eräilemään. Seuraavalla kerralla ois kiva mennä sinne ahkion kans, ja olla pari päivää pitempään. Jos joutuu tulla kiireellä pois, ei oo hirviästi kelivaraa. Kuitenki, hyvä porukka on kaiken a ja o, oli keli mikä hyvänsä! :) Kiitos seurasta Markus, Rune, Jussi ja Nyyti, tiptop jengi! 

 

-Jenni 

Jenska-Penska

Mikael
Offline
Viimeksi kirjautunut: 5 kuukautta 4 päivää sitten
Liittyi: 18.12.2002 - 08:00
Re: Hunddalsin Hyttereissu

Noi laaksot ovat vähän turhan pitkiä tuolla Hunddalenin mökillä. Lievästi tetsaamista, toki hienoissa maisemissa.
Ja siellä on yksi Riksu/Narvikin seudun hienoimmista linjoista jota melkein kukaan ei ole laskenut, mutta jota kaikki kuolaavat; Sörlänningen ränni Ristacohkkan huipulta. Allekirj myös :-)