Haglöfs Arctic Weekend

Tjena! 

 
Pari viikkoa sitten keskiviikko-aamuna starttasin Zillertalista kello 3.50 kohti Münchenin lentokenttää. Pienten aamukoomailujen jälkeen selvisin oikiaan koneeseen, ja perille Helsinkiin. Vietin päivän ja yön Helsingissä Jussin veljen perheen luona. Jännitysmomentin hommaan toi se, että Norwegianin lakko oli edelleen käynnissä, enkä vielä keskiviikkoaamuna tienny, päästäänkö jatkamaan Tukholmaan ja Kiirunaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin, lakko loppu, ja torstaina jatkettiin matkaa. Lopullinen määränpää oli siis Riksgränsenillä järjestettävä Haglöfs Arctic Weekend. 
 
Treffasin muut Suomesta lähtevät aamulla kentällä ja Tukholmassa sitten loppuporukka. Meitä oli yhteensä noin 50 samaa jengiä siinä koneessa. Työntekijöitä eri maista, Haglöfsin ystäviä ja asiakkaita. Oli niin huippua taas nähä kaikkia ja tavata uusia tyyppejä. Kavereilla ja tutuilla on vaan käsittämätön vaikutus omaan fiilikseen! Koneessa matkalla Kiirunaan olin niin täpinöissä, etten saanu nukuttua taas koko matkalla. 
 
Hyvin pirteä fiilis, kello 3.48 
 
Kiirunasta jatkettiin bussilla kohti Riksgränseniä. Ennen Björkglideniä tuli soitto, että tie poikki, koska sielä myrskys, ja rekka oli poikittain tiellä. Eessä oli muutaman tunnin ootus Björkkiksessä. Chillailtiin, syötiin ja vaihettiin kuulumisia, kunnes päästiin jatkamaan. Tämmöset pikku episodit kuuluu asiaan matkalla Riksuun. :) 
 
Riksun alueella keli on tosi paikallista. Tältä näytti Björklidenissä, ja Riksussa (30km matkaa) oli myrsky.
 
Oli ihan hullun siisti fiilis päässä perille! Se paikka vaan huokuu ihan erityistä tunnelmaa, niinku oon varmaan jo todennu sata kertaa. Illalla oli tervetuliaistilaisuus, oppaitten (eli meiän) esittelyä, turvallisuusmiittinkiä, ja illallista.
 
 
 Uulalaaa :) 
 
Tapahtuma toimii siten, että jokainen osallistuja voi ilmottautua edellisiltana haluamaansa aktiviteettiin. Niihin kuuluu leijailua, skinnausta, rinneoffareita ja iglun rakennusta (ja sielä nukkumista). Asiakkaat saa myös testata ensi kauden vaatteita mäkipäivinä. Oppaina toimii pääasiassa Haglöfsin ystävät, muutamia muita vuoristo-oppaita ja paikallisia oppaita. Minun jalka ei vielä oo siinä kunnossa, että sillä pystyis rytyyttämän ja hyppimään asiakkaitten kans, joten  vietin perjantain rinteessä suomalaisryhmän kanssa. Keli oli hieno, huippua porukkaa, ja hauskaa oli! :) 
 
 
 
Suomijengiä: Linnea, Roosa ja Raul. 
 
 
Per Jonsson ryhmänsä kanssa 

Linnea ja Roosa mäjessä 

Haastattelu Hollannin TV:seen, mielenkiintosta nähä episodi ens syksynä! 
 
Lauantaina oli niin kova tuuli, että rinteet oli aamupäivän kiinni. Vuoristo-opas Bruce Goodlad veti pienen teoriaosuuden lumiturvallisuudesta, ja sitten mentiin pihalle treenaamaan piipparihommia rinneoffariryhmien kanssa. Iltapäivällä muut lähti mäkeen, minä jäin lepuuttamaan jalkaa, mikä oli turvonnu edellispäivänä aika paljon. 
 
Hissit kiini, mutta näitten tyyppien kans harvoin tulee tylsää :) 
 
Tuuli oli kova, mutta ilma yllättävän lämmin. 

 
Ryhmässä etsintätreeniä, mukava olla motivoituneen ryhmän kanssa. 

Sanoko joku joskus, että skandinaavit on värikästä porukkaa? :D 
 
Illalla oltiin kuuntelemassa Edurne Pasabanin tarinaa. Hän on ensimmäinen nainen maailmassa, joka on kiivennyt kaikki 14 yli 8000m korkeaa vuortaa. Se oli varmasti inspiroivin esitys, mitä olen ikinä kuullut, ja muutenki inspiroivimpia tyyppejä, ketä oon tavannu. Tavallaan myös helpottavaa kuulla, miten muutki kamppailee normielämä/intohimo välisten päätösten kanssa. Sieltä sai paljon hyviä ajatuksia oman tulevaisuuden suhteen. Tästä linkisitä voi tutustua häneen vähän paremmin https://www.edurnepasaban.com/en-  
 
Sunnuntai-aamuna jatkettiin vähän Skade-projektin kuvaamista (mikä Engelbergissä alotettiin). Kuvattiin fiilistelyjä Ruotsin maisemissa, ja haastattelu. Sitten oliki eessä enää lounas, ja lähtö takasin etelää kohti. 
 
Johan Jonsson toimi haastattelijana, ja Hans Johansson kuvaajana, hauskoja tyyppejä. 

Haastattelupisteessä oli aika idylliset maisemat. :) 
 
Happy girl :) 
 
Ainut huono puoli Riksussa on se, että aina on tippa linssissä, ku sieltä lähtee. Sitä on vaikia selittää, mikä siinä on. Jäin vielä Tukholmaan lapsuuden ystäväni Terhin ja hänen poikaystävän, Adamin, tykö pariksi päiväksi. Oli kivaa viettää kaupunkielämää, mutta tuntu myös hyvälle päästä takasin Alpeille sen jälkeen. :) 
 
 Aaaw, onko pakko lähtiä pois? 
 
 
Perus turistinähtävyyet piti käyä taas kattomassa ;) 

Rokki-Adamin kans Tukholmassa shoppailemassa. 

Byebye Stockholm! 
 
Kaiken kaikkiaan mahtava reissu, taas. Seuraava kirjotus saaki koota Alppilan tapahtumat kuvien muodossa. :)
 
Bis bald! 
 
Jenni 
 

Jenska-Penska