Ensimmäinen kuukausi Romsdalissa

Hei!

Talvi on taputeltu, ja kesä on täälä! Täälä on tänä kesänä yhtä ku Romsdalissa, Norjassa, kylässä nimeltä Åndalsnes. 

 
Minun hyvä kaveri, Anja, johon olen kisojen kautta ystävystyny, on asunu täälä pari vuotta, ja tulin tänne samaan hotelliin (Hotel Aak) sen kans töihin. Lähin kesäkuun alussa, enkä oikeen tienny mitä oottaa. Uuteen paikkaan on aina vähän jännää mennä. Nuorempana sitä lähti vaan reissuun sen ihmeemmin miettimättä, mutta mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän miettii kaikkea. Minkälaista porukkaa sielä on, pärjäänkö kielen kans, löytyykö kavereita, mitä sielä voi tehä, löytyykö kämppää jne. 
 
Lensin Osloon, ja tulin sieltä junalla tänne. Eka vaikutelma oli, mitä hittoa, ai tältäkö täälä näyttää?? Ja se oli pelkästään positiivista. En tajunnu, että täälä on näin dramaattiset vuoret. Mihin vaan kattoo, näkyy isoa seinää, jylhiä huippua, vesiputouksia, jokia, mettää ja merta. Ihan käsittämätön paikka! Aika äkkiä tajusin, miksi tämä on kiipeilijöitten (ja talvella laskijoitten) suosiossa, ja miten Norjan kiipeilyhistoria on täältä lähtösin. 
 
 
Trollstigen, yks Norjan suosituimpia turistikohteita. Tie aukeaa toukokuun puolivälin tienoilla. Täältä lähtee niin monta hienoa haikkia, kiipeilyreittiä ja suksitouria. Ehkä pitää vielä käyä skinnaamassa, eilen skauttailtiin, että pikkukävelyllä pääsis vieläki heleposti suksille. 
 
Tapasin heti alkuun paljon uusia ihmisiä. Norjalaisten kans on jotenki älyttömän helppo tulla toimeen! Ne on niin avoimia, ilosia, ja helppoja. Työ vaikutti alusta asti tosi kivalta. Niin mukavia tyyppejä töissä, jotka viettää kaiken vapaa-aikansa vuorilla. Hotelli itessään on ihanin, missä oon ikinä ollu. Idyllinen, kodikas, super hyvää ruokaa ja niin rento ja kotosa ilmapiiri. (Tämä ei ollu mainospuhe, vaan ihan puhas totuus, haha). Parin työkaveritytön kans käytiinki heti aika paljon haikkaamassa. Niitten perässä ei vaan meinaa mitenkään pysyä, huhhuh. Nyt pari muutaki laskukamua tulee tänne töihin, hauskaa!  Mulla ei ollu vielä omia pyöräkamoja mukana, mutta töissä meillä on etujousitettuja sähköpyöriä, niin niillä tuli rullailtua myös ympäriinsä. 
 
'
Töistä meiän ikkunasta. 
 
Tämä ei ole hipsteriruokapostaus. Tämä on vaan aamupala töissä. 
 
Työkaveri Ellen Sophi, niin ihana norskityttö! Harmi, että sillä ja Marilla toiset työt kutsu jo, ja ne lähti kotiin pari päivää sitten. 
 
Kelit myös on helliny, erityisesti pari ekaa viikkoa!
 
Trollveggen, sielä se on. Euroopan korkein pystysuora kallio. 1100 vertikaalimetriä suoraan alas päin. Weehaa! Huomena ois tarkotus kivuta sen reunalle pällistelemään. 
 
Kuka niitä piitsejä tarvii, ku vuorillaki voi pötkötellä? :D 
 
Seuraavalla viikolla lähettiin heti Stryniin. Sielä on semmonen tapahtuma, ku Strynefestivalen, missä on laskemista, pyöräilyä, SUPpailua, kiipeilyä ja melontaa. Kaikki 400-500 osallistujaa asuu Folvenin campingillä, harrastaa päivällä, ja viettää iltaa pihalla teltoilla ja mökeillä, grillaa ja chillaa. Anja, Haglöfs kaveri Linn, ja minä vedetiin tytöille sielä semmonen tyttöcamp. Seki jännitti vähän alkuun, mutta ai vitsi, että oli kivaa!! Muutenki kunnon semmonen gangshredding meininki mäessä, kevätlunta, ja porukka tykitteli menemään isoilla porukoilla. Sielä oli yllättävän paljon vanhoja tuttuja, ja meiän mökissä asu aika monta Haglöfsin kautta ennestään tuttua kaveria.
 
Legendaarinen Folven Camping 
 
 
Lauantaina sielä oli vapaalaskukisa, mihin sai käyä rakentamassa hyppyreitä edellispäivänä. Alhaalla oli myös iso boksi. Aikamoista jibbaajaa oli mäki täynä! Ite skippasin sen suosiolla, ei oo paikat siinä kunnossa, että tarvii vielä riskeerata. Anja heitti kolmosen hullun siististä paikasta, ja laski muutenki tosi hyvin. Tyttöjen taso oli muutenki kova, mutta Anja ansaitusti voitti koko homman, hiphiphurraa!!
 
Ihan super päivät, kerrassaan. Matka sinne ja takasin oli hauska, naurettiin veet silmissä, otettiin (minä otin) miljoona kuvaa ja hoilattiin menemään radion mukana. Tuli semmonen fiilis, että tästä tulee hyvä kesä! 
 
kuva: Bård Basberg 
 
:) 
 
 
Alkuun olin vähän ulalla norjan kielen kans, tuli aika paljon oltua hiljaa, jos oli iso porukka, missä kaikki puhuu nopiaa ja vahvoja murteita. Mutta nyt kyllä ymmärtää jo tosi hyvin, ja juttuki luistaa jo paremmin. 
 
Kämppäki löyty, pikku hybel ison omakotitalon yläkerrässä. Pienihän tämä on, mutta makuuhuoneen ikkunan näkymä motivoi kyllä lähtemään pihalle aina, ku mahollista. :) Kämpän löytäminenki oli oma säätönsä. Åndalsnes kuuluu kuntaan nimeltä Rauma. Yritin liittyyä facebook ryhmään, mistä tuli vastaukseksi, "Miksi haluat liittyä Rauman asuntoryhmään, Rauma on Norjassa". Haha. Lopulta sen viestin lähettäjä oli tämän talon omistaja, ja seuraavana päivänä muutinki jo tänne. :) 
Makuuhuoneen ikkunan maisemat. Ekan yön täälä nukuin pää tässä ikkunan eessä, ikkuna kokonaan auki. Vieläki käyn aika usein kurkkimassa ikkunasta, että vieläkö ne vuoret on sielä. Ja kyllä ne on. Joka aamu, päivä ja yö. 
 
Kaikista paikoista, mihin oon lähteny pitemmäksi aikaa, tämä tuntuu kaikista lupaavimmalta. Kavereita, vuoria, töitä ja normielämää! Nyt Jussi ja Nyytiki on ollu täälä jo pari viikkoa, niin mikäs täälon ollessa! Melkeen joka päivä tulee joku haikki tai pyörätouri vedettyä. Ollaan täälä mahollisesti ollaan marraskuun loppuun. Ei ainakaan vielä oo semmonen olo, että haluais olla missään muualla ku just täälä. :) 
 
Tässäpä oli alkufiilikset täältä ekoilta parilta viikolta. Laitan varmaan tulevina päivinä Jussin ja Nyden tulon jälkeisiä seikkailuja. Heh. Niitähän onki ollu. 
 
Ha det bra! 
Jenni 
 

Jenska-Penska