Alkutalven mäkihommia

Hellurei, 

perinteinen alotus kuuluu näin: viimisestä kirjotuksesta on menny aika pitkä aika. Tänään sataa vettä (ylhäällä toivottavasti lunta;)), joten hyvä aika päivittää vähän kuulumisia. 

Tänä talvena päätettiin vaihtaa maisemaa Engelbergiin, ja näin reilun 4 viikon oleilun jälkeen tuntuu, että tämä vaihto oli parempi ku hyvä! Täälä on paljon helposti saavutettavaa hyvää laskua, korkeammat ja jylhemmät vuoret ku Zillertalissa, ja jo valmiiksi paljon tuttuja ihmisiä. Lisäksi tämä on hyvin lumivarma paikka (vaikka tänä vuona lumitilanne on normaalin nähen huono myös täälä). Täälä on myös paljon hyviä laskijoita, keiltä voi ottaa oppia. Vietettiin Zillertalissa 4 kautta, ja se on aika paljon. Toisaalta se teki helpoksi valinnan, mihin mennään laskemaan milläki kelillä, mutta toisaalta tuli laskettua samoja mäkiä uuestaan ja uuestaan, mikä ei hirveästi vie omaa laskua eteenpäin. Toki Zillertalissa on edelleen tosi paljon, mitä ei koskaan tullu laskettua, mutta sitä kangistuu niin helposti kaavoihin, ja laskee "tuttuja ja turvallisia" mäkiä, mitä on aina laskenu. 

Vaikka alku täälä oliki aikamoista tutkailua, ja on sitä edelleen, tuntuu ihan mielettömältä, että pääsee edelleen lähes päivittäin laskemaan uusia linjoja. Se on niin siistiä! Tuntuu myös, että omassa päässä on tapahtunu jonki sortin klikkaus - palikat on vihdoin menny kohilleen, haha! Oma fiilis on tällä hetkellä tosi hyvä, ja itseluottamus on parempi ku pitkiin aikoihin.

Viime kausi meni iisisti akillesta parantaessa, mutta nyt tuntuu, että sitä edeltävä, ja sen jälkeinen kevät Riksgränsenillä vei laskemista siihen suuntaan, mitä haluan sen olevan. Syksyllä mulla todettiin selkärankareuma, välilevynpullistuma, kulumaa fasettinivelessä, sekä rappeumaa välilevyissä. Lisäksi vanhan murtuman kohalle keskiselkään tuli nikamasiirtymä. Jossaki vaiheessa syksyä mietin eka kertaa tosissaan, että onko tässä oikiasti mitään järkiä, enkä uskaltanu oottaa talvelta oikeen mitään. Nyt kuitenki selkä (ja jalka) tuntuu suurimman osan ajasta hyvältä, kuhan vaan jaksaa huoltaa kehoa. Aamujooga on elintärkiää mulle. Tämä voi osalla mennä yli hilseen, mutta uskon, että joogalla on ollu myös suuri vaikutus siihen, miltä pääkopassa tuntuu. Jeah! Varmasti jokainen löytää itelle sopivan tavan, mutta tämä on kyllä tuonu mulle ihan uutta puhtia -samalla rauhaa- touhuihin. 

Mitä kisoihin tulee, aion kyllä kisata, mutta en ota niistä stressiä. Tämän viikonlopun kisa peruttin Hochfügenissä, mikä harmittaa, koska se on entinen "kotimäki". Myös seuraavan viikonlopun Engadin peruttiin lumenpuutteen takia. Tarkotus ois suunnata Les Arcsiin Ranskaan, missä sieläkään ei oo hirviästi lunta, mutta toivotaan, että tilanne paranee ennen viikonloppua. Siistiä nähä uus paikka, ja vanhoja tuttuja! Toissa kaudella laskin monta kisaa, ehkä liian monta. Tuntu, että koko laskeminen pyöri pelkkien kisojen ympärillä. Nyt en oo miettiny kisoja hirveästi, vaan nauttinu laskemisesta ihan älyttömästi. Tulee ihan semmosia onnellisuuskohtauksia, ku se on vaan niin siistiä!

Tämmösiä fiiliksiä täälä, halleluja, laskeminen on hieno laji! 

 Jenni 

Ps. Meitä voi seurata instagramissa @jennikaipainen ja @jupehynn. Sitä tulee päiviteltyä aktiivisemmin. ;) 

Tässä muutama fiiliskuva Pyhältä alkutalvesta (kuva: Jussi) 

 

Ku tultiin Engelbergiin, lunta ei ollu ihan hirviästi. Vuorilla onneksi enemmän, mutta meiän huudeilla ei senttiäkään. 

 

Vietettiin muutama päivä Verbierissä, missä tuli lunta ihan huolella! Jussi, Tuomas, Erkki ja Laura laski sielä pari FWQ-kisaa, ite nautin lumista, seurasta ja maisemista. 

Edelleen oon NIIIN fiiliksissä, että pääsen laskemaan hyvien tyttölaskijoitten kans! Laura voitti ekan päivän kisa, mikä oli samalla eka, minkä se koskaan laski FWQ:lla, niin hienoa! Jussi oli 17. ja 22., Tuomas 7. ja 7., Erkki 6. ja 2., eli hyvä Suomi!! 

Kisojen jälkeen laskettiin Suomi-porukalla, keli aukes, ja lumi oli ihan mahtavaa! Tämä kuva on otettu TomTom Bandit-kypäräkameralla. Se on meiän uus yhteistyökumppani. 

 

Ku palattiin Engelbergiin, lumitilanne on muuttunu aika paljon. Pelkästään hyvään suuntaan!;)

Åka Skidorin kuvauksissa pääsin laskemaan ehkä elämäni parasta lunta. Huhhuh! Johan fiilistelee ennen päivän vikaa laskua. 

 

Viime viikolla keli lämpes, ja tiedossa oli aurinkorando Marjan (meiän huippu kämppis), Jussin ja Nyytin kans. :) 

 

 

 

 

 

 

 

Jenska-Penska