Sähköavusteinen maastopyörä on mörkö

Viime viikolla Markku Jussila kirjoitti Relaassa koeajamastaan Haibiken uudesta sähköavusteisesta maastopyörästä. Sillä ajaminen oli kuulemma yhtä juhlaa ja – ellei hintalappu olisi niin suuri – voisi Jussilakin mielellään hankkia sähköavusteisen maastopyörän.

Itse en ole sähköavusteisella maastopyörällä ajanut, enkä epäile lainkaan, etteikö sellaisella ajaminen olisi hauskaa. Esimerkiksi Haibiken sähkömoottori tuo 250 wattia lisää tehoa polkemiseen. Ja niille, joille watit eivät kerro mitään, voi suuntaa antavasti sanoa, että tuo teho yksinään on jo sellainen, jota lihasvoimin tuottaessa kovempikin polkija tietää jo polkevansa.

Tuollaisten lisäwattien avustamana pääsee kovaa niin ylös kuin alaskin päin. Ja kun tehoa on lisää, alkavat myös Suomen tasamaapolut näyttäytyä uudessa valossa ja entistä vauhdikkaampina.

En kuitenkaan voi iloita sähköavusteisista maastopyöristä. Itse asiassa ne huolettavat minua. Kun maastopyörään lisätään sähkömoottori, vaikkakin vain avustamaan polkemista, ei kyse ole enää puhtaasti lihasvoimalla etenemisestä. Sen taas pelkään vaikuttavan ihmisten suhtautumiseen maastopyöriin metsissä.

Sähkömoottori tuo lisää vauhtia, vie pyörät entistä pidemmälle luontoon ja voi myös edistää polkujen kulumista. Ja kun maastossa kovaa ajaminen on entistä helpompaa, madaltuu vauhdikkaan maastoajon kynnys. Onko olemassa uhka, että uudet, motorisoidut maastopyöräilijät luovat uuden lajikulttuurin, joka ei kunnioitakaan perinteisten maastopyöräilijöiden käyttäytymistapoja? Sattuuko vauhdin lisääntyessä enemmän läheltä piti -tilanteita muiden luonnossa liikkujien kanssa? Pillastuvatko hevoset? Kolaroimmeko keskenämme?

Entä miten käy maastopyöräilyn jokamiehenoikeutena? Jos pyörässä on moottori, saako sillä enää ajaa missä tahansa metsäpolulla tai jopa kansallispuistossa? Pitäisikö lainsäätäjän nähdä ero sähköavusteisen ja perinteisen maastopyörän välillä? Nykylainsäädännön mukaan maksimissaan 250 watin moottorilla varustetut sähköavusteiset pyörät rinnastetaan polkupyöriin. Onko uhka, että sähköavusteisten pyörien myötä kaikkea pyöräilyä maastossa rajoitetaan?

Sähköavusteiset maastopyörät saavat minut mietteliääksi. Pyöräilyn hienous on paljolti siinä, että pyörällä pääsee kovaa aivan omin voimin. Joskus ajaminen toki väsyttää ja mieli tekisi edetä vauhdikkaammin, mutta aina voimat eivät riitä.

Ennen lisävauhtia sai kovasti harjoittelemalla, nyt lisävauhtia saa kuka tahansa lyömällä taaloja tiskiin. Mihin tämä johtaa?

 

Mitä mieltä sinä olet? 

Keskustelua aiheesta käydään täällä.

 

Lue myös nämä: 

Sähkö tekee maastopyöräilystä entistä hauskempaa

Haibike Xduro on sähkömaastopyörä uuden ajan aktiiviharrastajalle



Antti Laiho