Heppoja, ulappaa, kallioita ja seikkailuja...

 

Tervehdys reippailevat kanssaihmiset! Luette ensimmäistä blogipostaustani Relaa.comissa, joten lienee hyvä aloittaa pienellä esittäytymisellä ja kertoa ulkoilutaustani. En ole tunnettu kilpaurheilija enkä kova tekijä missään lajissa. Olen vaan ehkä astetta aktiivisempi puuhaamaan monenlaisia juttuja, joista tässä blogissa jatkossa kerron.

Ensimmäisenä tulivat hevoset. Älkää huolestuko, Relaan mieslukijat, ette joudu lukemaan heppajuttuja - ellen sitten lähde vaikkapa ratsastusvaellukselle Mongolian halki. Hevosten kanssa tuli vietettyä aikaa ihan riittämiin, joten tukka sotkussa ja ei aina niin hygienisissä olosuhteissa oleminen on tullut tutuksi.

Opiskeluaikana aloitin potkunyrkkeilyn, mutta kun luut alkoivat murtumaan niin vaihdoin tennikseen. Vähän myöhemmin päätin aloittaa purjehtimisen. Olen kilpaillut kolme kautta match race -purjehdusluokassa. Atlantista olen ylittänyt kolmanneksen. Siitä upeasta reissusta on ehkä luvassa muistelua joku kerta. Tiedä vaikka tulevaisuudessa tulisi hinku päästä koko lätäkön yli?

Viime kesän viihdyin ulapan sijasta enimmäkseen kallioilla. Aloitin kiipeilyn aloitin puolitoista vuotta sitten yläköysitellen. Koukutuin lajiin pikku hiljaa enemmän ja enemmän. Toukokuussa 2011 kiipesin ensimmäistä kertaa kalliolla. Myöhemmin kesällä liidasin kokeneemman kiipeilykaverin kanssa monen köydenpituuden reitin Norjassa. Ranskan Alpeilla pääsin puolestaan kokeilemaan, miltä tuntuu kiikkua parisataa metriä pitkällä reitillä 3800 metrin korkeudessa.

Seikkailu-urheilu on laji, mihin haluan satsata tulevaisuudessa kiipeilyn ohella. Minulla ei ole kestävyysurheilupohjaa, mikä tuo omat haasteensa, sillä matkat ovat useasti pitkiä. Tavoitteeni on kisata parin vuoden sisällä kansainvälisissä kisoissa - ja olla rikkomatta itseäni.

Tiedostan, että teen paljon juttuja, jossa on loukkaantumisen riski, mutta olen erittäin huolellinen ja varovainen luonne. Vähäisellä kokemuksellani minun on valittava seurani tarkkaan ja ennen kaikkea oltava rehellinen kaikille omista taidoistani. Tämä pätee moneen lajiin. Olen järjestänyt asiani niin, että olen päässyt testaamaan hienoja juttuja nopeasti ja toki nälkä kasvaa syödessä, mutta yritän pitää mieleni maltillisena. Monet asiat oppii kunnolla vasta kokemuksen kautta.

Olen onnellinen, että olen löytänyt tieni sellaisten ulkoilmaharrastusten pariin, että voin aina odottaa innolla niin talvea kuin kesääkin. Tänä kesänä olen pyöräillyt teillä sekä maastossa, melonut, purjelautaillut, suunnistanut, juossut polkuja, kiipeillyt, vaeltanut ja purjehtinut. Huhtikuussa olin ensimmäisen kerran laskupuuhissa vuorilla, hoidettujen rinteiden ulkopuolella, ja nousuja tuli skinnailtua melkein Everestin verran parin viikon aikana. Samalla reissulla innostuin myös alppikiipeilystä... Tästäkin aiheesta lisää lähiakoina!

Ja tosiaan - olenhan minä oikeissa töissäkin, toimistossa, onneksi suhteellisen jännissä hommissa sielläkin.

Tavoitteenani on pitää kaikki tekeminen mielekkäänä, antaa aikaa läheisille ja innostaa muitakin liikkumaan. Inhoan sanaa suorittaminen. Minulle gps:llä varustetun sykemittarin kanssa juokseminen ei ole suorittamista vaan tavoitteellista urheilua.

Palasin juuri Kolin maastosta. Nimeni oli Vaarojen Maratonin osallistujalistassa mutta lievä jännetulehdus kintussa esti osallistumiseni. Kyseessä on rasitusvamma - eli jotain en ole tehnyt ihan oikein. Hoidan sen kuntoon huolella.

Seuraavaksi tässä blogissa on luvassa raporttia, miltä Kolilla näyttää syksyisenä viikonloppuna, kun 500 juoksijaa painelee pitkin liukkaita polkuja!

 

Kuva: Cosmiques'n harjanteella Aiguille du Midin tuntumassa Chamonix'ssa syys-kesällä 2011. Kalliokiipeilyä keskellä mieletöntä alppimaisemaa!

 

http://www.relaa.com/keskustelu/index.php?topic=37636.0
Käyttäjän Relaa kuva

Relaa

Elämä ulkona - Relaa netissä