Tunturihiihtoa ja Lapin lumoa

Siitä on nyt puolitoista vuotta kun olen ollut viimeksi suksilla. Olen odottanut talvea paljon sillä minulla on ollut valtava ikävä päästä taas laskemaan. Tein mielestäni hyvän ratkaisun jalan kuntoutumisen kannalta, että jätin viime kevään laskettelut kokonaan väliin. Tämä päätös lähinnä sen takia, että lihakset eivät olleet ehtineet palautua täysin eikä sen takia että luu ei olisi vielä luutunut. Mutta nyt tiedän olevani taas hyvässä kunnossa ja voin lähteä mäkeen luottavaisin mielin. 

Itsenäisyyspäivän aikaan oli helppo järjestää pitkä viikonloppu vapaaksi töistä - eli eikun Lappiin tuntureille! Määränpäämme oli Muonio ja läheiset tunturit Olos ja Pallas. Tiesin etukäteen, että Oloksen hiihtokeskus oli juuri avattu mutta Pallas on vielä suljettu. Suljettu hiihtokeskus ei tarkoita sitä etteikö pääsisi laskemaan mäkeä - kunhan jaksaa vähän kuntoilla ylämäkeen.

Hankin hiljattain ensimmäiset omat randokamat - eli kohdallani niin sanotut all mountain sukset, näihin Dynafit-randositeet ja skinit. Randositellä onnistuu siis myöskin hiihto tasaisella ja ylämäessä koska kannan saa irti. Skinit eli nousukarvat liimataan suksien pohjaan jotta suksissa on pitoa ylämäessä. Tällä reissulla meillä oli siis tarkoitus nimenomaan vähän randoilla hoidettujen rinteiden ulkopuolella ja tehdä myöskin pieni hiihtovaellus.

Ensimmäisenä päivänä päätimme tosiaan mennä verestelemään laskutaitoja Oloksen rinteeseen. Pakkasta oli noin kymmenen astetta ja keli oli kirkas - ja maisemat olivat aivan huikeat. Kun nousin hissillä ensimmäistä kertaa ylös niin fiilikset olivat aika pelonsekaiset. Uudet sukset alla ja takana aika pitkä tauko suksilta. Rinteen alku oli suhteellisen jyrkkä ja ensimmäiset käännökset olivat aikamoisen haparoivia. Mutta lasku laskulta uskalsin ottaa lisää vauhtia ja homma alkoi muistumaan mieleen. Ihan mahtavaa!

Näkymät Olokselta Pallakselle.

Oloksen offareilla.

Skinit takaisin suksiin.

Lapissa riittää valoa tähän aikaan vuodesta aika vähän. Kolmen aikaan kun alkoi hämärtyä niin suuntasimme otsalamppujen kanssa Oloksen offareille - eli juurikin hoidettujen rinteiden ulkopuolelle. Tämä tunturihan ei ole erityisen korkea mutta väliäkö sillä kun oli hauska päästä pitkästä aikaa skinnailemaan mäkeä ylös.

Seuraavana aamuna treffasimme yhden kaverini kanssa Pallaksen luontokeskuksella ja lähdimme hiihtämään kohti Pallaksen huippua. Sinne taisi hiihtää noin tunnin verran. Matkalla ihailimme kaunista valoa, kirkasta keliä ja etäällä hengaavia poroja. Tunturin huipulla tuuli jonkun verran mutta onneksi olen tottunut jos jonkinlaisiin keleihin alppireissuilla ja se tuntui oikeastaan virkistävältä ja hommaan kuuluvalta.

Pallaksen huipulla tuulee.

Orotuskeroa ylös.

Laskimme ja nousimme kolmestaan muutamia rinteitä hyvässä lumessa. Omat laskutaidot kaipaavat kyllä vielä aika paljon parannusta mutta tämä sellainen laji mitä ei tosiaan opi muuta kuin tekemällä. Pysyn vielä ihan mielelläni niillä hieman loivemmilla rinteillä. 

Kun aurinko alkoi pikku hiljaa taas laskemaan niin joukkoomme liittynyt kaverini lähti takaisin kohti lämpöistä kotia. Me taas jatkoimme reppuinemme kohti Nammalakurun autiotupaa. Matkaa oli siinä vaiheessa enää alle kymmenen kilometriä mutta skineillä hiihtäessä laduttomilla lumilla oli siinäkin jo tekemistä. Matka tuvalle oli aivan uskomattoman kaunis. Olimme aivan kahdestaan, ketään ei näkynyt missään. Ympäröivä sininen lumimaisema tuntureineen ja lumisine puineen on kyllä varmasti yksi kauneimpia maisemia mitä olen nähnyt. Sanoin ihan ääneen: "En haluaisi ollaan missään muualla nyt kuin juuri täällä" ja tarkoitin sitä todella. Sanonta "Lumoava Lappi" pitää kyllä paikkansa.

Sininen hetki matkalla Nammalaan.

Illallista tekemässä tuvassa.

Nammalakurun varaustuvassa ei ollut selvästikään kukaan hetkeen ollut. Tupa oli aika iso ja kesti aika monta tuntia saada se lämmitettyä pienellä kaminalla. Pieni vilu ei haitannut kun oli hieno fiilis mennä nukkumaan ensimmäistä kertaa autiotuvassa keskellä talven ihmemaata.

Aamulla sulattelimme lisää vettä lumesta, söimme hyvän aamiaisen ja lähdimme hiihtämään takaisin kohta Pallaksen luontokeskusta. Nyt keli ei ollut enää niin kuulas. Ympärillä oli niin sanottu whiteout, eli näkyvyys oli huonoimmillaan noin kymmenisen metriä. Mutta reitti on merkattu isoin paaluin eli suunnistamiseen ei tarvinnut käyttää pahemmin aikaa ja paikka oli tuttu hiihtokaverilleni. Huono näkyvyys, nousumetrit ja hieman huonosti nukuttu yö vaikutti toki vauhtiin. Vähän yli kymmeneen kilsaan meni aikaa pitkälti yli kolme tuntia vaikka emme pysähtyneet montaakaan kertaa.

Nammalakurun tuvalta lähdössä aamulla.

Nyt jouluna takaisin Lappiin! Tarkoitus laskea taas mäkeä, hiihtää ylämäkeä sekä käydä hiihtämässä myös murtsikkaa. Lumipuuhista innostuneena olin tänään myös kertaamassa lumiturvallisuusoppeja kurssilla. Nämä asiat on syytä myös osata Lapin tuntureilla.

Mukavaa joulua kaikille ja pitäkää kivaa suksilla!

 

 

 

http://www.relaa.com/keskustelu/index.php?topic=43247.0
Käyttäjän AnneD kuva

AnneD

Bär
Offline
Viimeksi kirjautunut: 10 kuukautta 2 viikkoa sitten
Liittyi: 20.01.2011 - 23:28
Re: Tunturihiihtoa ja Lapin lumoa

Jutun lukeminen puiden lehtien tippumisaikaan toi odotuksen vilunväreet. Niin paljon odotan lunta ja tunturihiihtoa, että tämäkin vain liikuttaa mieltä! Mahtavaa!