Lumikenkäilyä Nuuksiossa

Tiimikaverini SnowFlakes seikkailu-urheilujoukkueestamme sai muutama viikko sitten mitä mainioimman idean. Hän ehdotti, että lähtisimme lumikenkäilemään Nuuksioon viikonloppuna. Lähtö olisi töiden jälkeen perjantai-iltana ja takaisin tulisimme lauantaina - heti sitten kun olisimme lumikenkäilleet joku 50 kilometriä. Innostuin heti tästä pienestä itsensärääkkäysajatuksesta sekä siitä, että saisi ainakin olla kunnolla ulkona. 

Suunnitelmana oli lähteä liikkeelle Pirttimäestä Reitti 2000-reittiä vastapäivään. Reitti löytyy ainakin Nuuksio-Luukkaa retkeilykartasta ja se on tarkoitettu patikointiin ja maastopyöräilyyn. Reitti on merkattu maastossa sinivalkoisin nauhoin. 

Pirttimäki - Solvalla - Haukkalampi

Alkuosa matkasta Pirttimäestä Solvallaan oli latupohjia pitkin ja matka eteni verkkaisesti. Meillä taisi mennä noin kolme tuntia Pirttimäestä Nuuksion Haukkalammelle noin 16 kilometrin matkalla. Välistoppi tehtiin uudella Solvalla Arenalla jossa oli käynnissä käsipallon EM-turnaus. Taisimme hieman erottua joukosta tamineissamme vaikka kukaan ei tullutkaan kyselemään puuhistamme.

Haukkalammelle saapuessamme tähdet kimaltelivat kirkkaalla öisellä taivaalla. Meillä oli tarkoitus mennä yöpymään Holma-Saarijärven laavulle mutta kun tepastelimme Haukkalammen Luontutuvan ohitse saimme idean olla siinä terassilla yötä. Tämä oli lähempänä reittiämme ja laavu tavallaan sekin. Lämpötila oli nollan tuntumassa nukkumaan mennessämme. Aamuksi oli luvattu räntää tai vesisadetta mutta se ei retkeilyfiilistämme latistanut. Oli kyllä ihan mahtava fiilis päästä noin helposti töiden jälkeen luonnonhelmaan. Tuli taas todettua, että ei sitä tarvitse aina lähteä kauas kun haluaa tehdä jotain vastaavaa.

Iltalenkillä ollut hiihtäjä kuvasi iloisen lähtöhetkemme Pirttimäessä.

Onhan se hieman hankalaa pysyä lumikengillä pystyssä kun joutui hieman laskettelee sohjossa! Kuva Kati L.

Haukkalampi - Salmi - Lakisto

Aamupalan popsittuamme kaksi meistä lähti seikkailemaan kohti Salmen ulkoilualuetta jossa oli ensimmäinen päivän taukopaikka. Alkumatka oli enimmäkseen koppuraista lumista polkua, kaatuneiden puiden ja sulamisvesipurojen ylityksiä. Lähempänä Salmea reitti kulki aika paljon ulkoiluteillä - välillä kävelimme lumikenkiä kantaen ja välillä lumikengillä koska tiet olivat niin jäisiä, että lumikenkien nastoille oli tarvetta.

Puunylitysharjoitus lumikengillä. Kuva Kati L.

Se helpompi tapa ylittää puro. Kuva Kati L.

Vähä-Myllylammen laavu.

Lounastauolle pysähdyimme kesken rankimman umpihankiosuuden noin kahden kolmen aikaan iltapäivällä. Löysimme Vähä-Myllylammen rannalta nätin laavun ja laitoimme tuletkin hetkeksi. Tässä vaiheessa jaloissa kyllä jo tuntui kuljetut kilometrit. Takana oli yhteensä noin 40 kilometriä ja sille päivälle jo noin 25 kilometriä.

Loppuosan umpihankiosuudessa tuli huomattua, että niitä reittiä merkkaavia nauhoja olisi kaivannut hieman useampia muutamassa kohdassa. Metsä oli aika tiheää ja kun talvella kulkee niin polkuja ei ole näkyvissä. Sai ainakin vähän lisätreeniä kun mentiin umpihangessa pientä siksakkia. Pientä hämäännystä aiheutti meidän kartassa oleva vanha versio reitistä joka oli ainakin Salmen ja Lakiston välisellä alueella eri kuin mitä merkit maastossa. Pariin kertaan tarkastelin kompassisuuntaa, että olimme ainakin menossa kutakuinkin oikeaan suuntaan - eli kohti Luukkia.

Eteneminen umpihangessa oli paljon hitaampaa kuin mitä olimme arvioineet. Päätimme, että lopetamme reippaan retkemme Lakiston suunnille ja tilasimme kyydin sinne. Kilometrejä oli kuitenkin kertynyt melkein 50 muutenkin. Kropassa tuntui siltä, että nyt oli kyllä jo urheiltu tarpeeksi. Olin erittäin tyytyväinen miten hyvin jaksoin ja erityisesti siitä, miten hyvin kinttu on kuntoutunut. Lääkäri sanoi muutama viikko sitten, että "antaa mennä vaan" niin minähän menen! Tämä 22 tunnin ulkoilu oli erittäin mukava viikonloppupuuha - halpaa, helppoa sekä lähellä. Ensi vuonna uusiksi!

http://www.relaa.com/keskustelu/index.php?topic=40265.0
Käyttäjän AnneD kuva

AnneD