Juoksijan alku

Osa teistä onkin ehkä lukenutkin kirjoitukseni "Elämäni ensimmäinen maraton". Tässä jatkoa vähän samasta aiheesta. Olen pitkään kuvitellut, että ei minusta ole juoksun harrastajaksi. En varmaan ole ainoa joka miettii näin kun pistää lenkkitossut taas jalkaan vuosien tauon jälkeen. Nyt sanoisin, että ei kannata luovuttaa sillä on se mahdollista! Mulla on ollut kaikenlaisia haasteita tuon harrastuksen kannalta. Aikoinaan mulla oli niin pahat siitepölyallergiat että minkään sortin hengästyminen ei tullut kesäisin ulkoilmassa kyseeseen. Sitten menin heinän siedätyshoitoon neljäksi vuodeksi ja sen jälkeen juoksin elämäni ensimmäiset 30 minuuttia ulkona. Ja tästä on vain nelisen vuotta. 15 kuukautta sitten poikkasin sääriluuni ja taas tuli taukoa. Mutta nyt on tosiaan juostu maraton ja useampi parinkymmenen kilometrin polkulenkki. Ja kehitystä näköjään tapahtuu.

Kun huomaa, että kehittyy niin se motivoi kummasti. Monessa lajissa tulee vaiheita, että kehitys hidastuu ja tulee ehkä takapakkiakin. Itse kun en omaa mitään kestävyysurheilutaustaa niin tuntuu, että kehittyminen juoksussa on ihan todella hidasta. Sen verran olen järkeillyt, että kun kroppani ei ole vuosikymmenien aikana tottunut juoksemiseen niin turha odottaakaan, että kaikki nivelet, lihasaitiot ja jänteet kestäisi helposti juoksemisen tekemää iskutusta. Mielummin juoksen vähän vähemmän ja kehityn hitaammin kuin että järjestäisin itselleni jonkun pahan rasitusvamman. Mutta nyt vihdoin on ihan mahtavaa todeta, että voin lähteä parinkympin juoksulenkille ja huomata, että seuraavana päivänä ei ole ihan rikki ja palaudun nopeasti.

Isojärven kansallispuistossa 22km lenkillä lokakuussa. Välillä oli hieman kosteaa.

Joulukuun alussa Hollolassa 23km lenkki. Utuista mutta niin kaunista!

Viime keväänä ja kesänä en juossut oikeastaan ollenkaan kovalla alustalla. Juoksin siis enimmäkseen poluilla ja sitten jonkun verran hiekkateillä. Nyt kun huomaan, että jalkani kestävät niin käyn juoksemassa välillä asfaltillakin ihan vain sen takia, että kuvittelen, että sekin kehittää jotain. Maastossa juostessa sitä käyttää vaihtelevammin lihaksia kun epätasaiseen pintaan pitää pystyä mukautumaan reippaassakin vauhdissa. Tasaisella isku tulee aina samalla tavalla ja ainakin mulla siitä tulee isommat jumitukset jalkoihin kun maastosta. Juoksukenkiä alkaa minunkin kaapista löytymään jo moneen lähtöön. Aluksi juoksin vähän jämäkämmillä kengillä mutta fysioterapeuttini suosituksesta olen siirtynyt vähän kevyempiin. Tosin ihan kevyitä kenkiä jalkani eivät vielä tunnu kestävän pidemmillä lenkeillä poluillakaan mutta kun annostelee niitä tossuja sopivissa määrin niin eiköhän ne jalkojen pienet lihakset kehity. Barefoot-kenkiin en ole vielä uskaltanut lähteä mutta eiköhän niitäkin tule joskus kokeiltua maltillisesti.

Syksyllä järkättiin kaveriporukalla muutama reissu, joilla käytiin ihan varta vasten juoksemassa maastossa. Pakko kyllä sanoa, että juostenkin näkee kyllä upeita uusia maisemia. Keväällä olen suunnitellut osallistuvani muutamaan seikkailu-urheilukilpailuun ja sitten kesäkuussa taas Jukolaan suunnistamaan. Kesäkuun lopulla odottaa juoksukilpailu, jota odotan innolla mutta myöskin hieman epävarmoin odotuksin. Ilmoittauduin Mont Blanc Maratonin 23 kilometrin matkalle. Reitti kulkee vuoristopolkuja pitkin noin parissa tuhannessa metrissä. Nousua reitin aikana tulee noin 1500 metriä ja laskua 500 metriä. Eli mitään tavallisia puolimaratonin aikoja tässä juoksussa on turha yrittää tavoitella. Olen käynyt juoksemassa näitä polkuja muutamaan otteeseen joten tiedän mitä odottaa.

Jouluna Lapissa Olos-tunturilla. Pakkasta -20 mutta ei se juoksemista estänyt.

Loppiaisen pieni 41km lenkki rogaining-kilpailussa. Pääsi tarpomaan ihan umpihangessakin.

Voitin Nuuksio Classic polkujuoksumaratonin arvonnassa kahdeksan viikon juoksukoulun. Tämä alkaa huhtikuun alussa jolloin minulla on vielä noin kolme kuukautta aikaa valmistautua Blancin kilpailuun. Olen päättänyt juosta kilpailun sauvojen kanssa. Tämäkin vaatii opettelua. Kenkävalintakin on jo melkein varma. En yhtään tiedä miten homma tulee menemään mutta minusta on vaan hauskaa huomata, että miten suuri muutos tässä vuosien aikana mun juoksemiseen on tullut. Tiedän, että minusta ei tule koskaan mitään "oikeaa" juoksijaa mutta että voin osallistua juoksukilpailuihin olematta viimeinen, pitää itseni ehjänä ja ennen kaikkea nauttia siitä puuhasta.

Tämä ilta meni vaan juoksemisesta kirjoittamiseksi niin eiköhän se ole aamulla sitten laitettava nastalenkkarit jalkaan ja lähteä lenkille ennen töitä. Viikonloppu meneekin sitten Rjukanissa jääkiipeillessä - siitä lisää ensi kerralla! Alla on muutama fiiliskuva Chamonixista - juuri niistä maisemista ja poluilta missä ensi kesän koitokseni on.

-Anne

Mont Blancin huippu näkyy Mont Blanc maratonin reitin varrella.

Viime kesänä haikkailemassa kiipeilyn välipäivinä reitin polkuja.

Tältä näyttää ne vuoristopolut mitä juostaan.

Kisan aikana näitä tuskin ehtii ihailemaan, mutta onneksi lepopäivinä sentään.

http://www.relaa.com/keskustelu/index.php?topic=44078.0
Käyttäjän AnneD kuva

AnneD