Jäätä, seinää ja muuta jumppaa

Tähän alkuun pyydän teitä kuvittelemaan minut päästelemässä muutaman riemunkiljahduksen. Olen niin onnellinen kun olen pystynyt taas palaamaan erilaisten aktiviteettien pariin. Toipuminen alkaa olla siis erittäin hyvässä vaiheessa ja fysioterapeuttinikin totesi, että "jalka on valmis". Nyt ongelmana lähinnä on se, että miten maltan olla tekemättä liikaa. Lajeja mitä tällä hetkellä haluiaisin ehtiä normaalin viikon sisällä tekemään on seinä- ja jääkiipeily, työmatkafillarointi, jooga, lenkkeily, sali, lenkkeily ja hiihto. Joku välipäiväkin pitää viikossa olla. Mutta ehkä tämä on vain positiivinen ongelma.

 

Juoksemaan!

Alun perin lääkäri suositteli minulle, että aloitan juoksemisen nyt maaliskuussa. Mutta kun jalka on selkeästi kuntoutunut vauhdilla niin olihan minun vaikea malttaa odottaa siihen asti. Pari viikkoa sitten sunnuntaina minun oli tarkoitus mennä reippaalle kävelylle mutta ulos astuessani huomasin että näytän ihan siltä kuin olisin menossa juoksemaan. Ylläni oli talvijuoksutrikoot, nastalenkkarit, gps-sykemittari sekä kevyt Haglöfs Endo kuoritakki, jolle toimin testaajana. Ja haluan näin ohimennen mainostaa sen verran, että on muuten ensimmäinen käyttämäni Gore-Tex takki, joka oikeasti hengittää!

Jalka tuntui hyvältä ja energiaa riitti niin ajattelin, että ei kai se voi mitenkään haitata jos otan muutaman juoksuaskeleeen. Ensiksi sipsuttelin vaan ylämäkiä milloin pystyin olla käyttämättä kantaa. Luminen satumetsä oli vaan liian kaunis ja innostava joten en malttanut jättää sitä siihen. Kotiin päästyäni huomasin että kilsoja oli sitten kertynyt 5,5km - josta kävelin enintään kilometrin verran. Eli ei ehkä ihan maltillisin ensimmäinen lenkki mutta näin jälkeen päin voi onneksi todeta että ei siitä ainakaan mikään paikka kipeytynyt. Itse asiassa tämä oli päinvastoin, turvotus nilkassa väheni.

Seuraavat juoksentelut tapahtuivatkin sitten juoksumatolla paljain jaloin fysioterapeutin edessä. Tarkoituksena oli analysoida minun kävely ja juoksu. Tulos oli hieman yllättävä. Kävelen ja juoksen oikealla jalalla kuulemma todella nätisti mutta vasemmalla kintulla käännän jalkaterää hieman sivukiertoon ja en rullaa kunnolla isovarpaan yli. Hidastetussa videokuvassa tämä näkyi todella selvästi. En olisi jotenkin uskonut että löytyisi jotain näin selkeää todennäköisesti vamman aiheuttamaa virhettä. Vaikka kävely tai juoksu ei satu ollenkaan niin on silti mahdollista, että yritän jotenkin varoa jalkaa. Onneksi tämä selvisi kuitenkin nyt eikä esimerkiksi puolen vuoden päästä jolloin olisi voinut aiheutua jo lisäongelmia tämän takia ja muutos olisi vaikeampaa tehdä. Mutta muuten juoksen kuulemma taloudellisesti, käytän lantiota hyvin ja askel on neutraali - eli enpähän ainakaan ole ihan toivoton tapaus tuossa lajissa. Eli nyt harjoittelen käyttämään vasentaa jalkaa "oikein" mikä tuntuu vielä toistaiseksi hieman "väärältä".

Paljain jaloin juoksentelua Suomen Urheilufysiossa.

 

Pitkin seiniä.

Kiipeily koukuttaa minua koko aika enemmän ja enemmän. Olen parhaillaan mukana Adventure Partnerssin järjestämässä kiipeilyvalmennuksessa. Valmennus koostuu kolmesta jaksosta: peruskunto-, voima- sekä voimakestävyyskaudesta. Nyt peruskuntokauden aikana kiipeämme mahdollisimman paljon metrejä - eli helppoa reittiä yläköydessä putkeen ylös ja alas mielellään noin puolisen tuntia putkeen kerrallaan. Jalkani kannalta tämä on ollut ihan loistavaa treeniä. Tällä tavalla kehittyy myös tekniikka koska on pakko kiipeillä energiaasäästävästi, rauhallisesti ja harkitsevasti.

Peruskuntokautta kestää vielä kaksi viikkoa ja sitten alkaa voimakausi. Tämä tapahtuu boulderoiden mutta tippumiset on multa vielä kielletty niin joudun kiipeämään myös alas tai sitten poikittaisia linjoja alhaalla. Tai ehkä opettelen tippumaan selälleni.

Ajoitus tällä valmennukselle on aika loistava - olin ehtinyt käymään juuri muutaman kerran seinällä ennen valmennuksen alkua. Pääsiäisenä olen lähdössä Barcelonan suunnille kalliokiipeilemään eli saan ainakin hyvää treeniä reissuakin varten. Saa nähdä mitä sormet sitten tykkää kun siirtyy yhtä äkkiä sisältä kalliolle. Pitää muistaa pakata urheiluteippiä mukaan! Mutta aivan mahtavaa päästä taas kiipeilemään muutama pidempi kallioreitti.

Valmentajana toimiva Eetu demoaa tekniikkamuuveja boulderseinällä.

 

Jäätä!

Jääkiipeily on minulle varsin uusi harrastus. Kiipeilykertoja jäällä on takana vain noin kymmenen. Muutama viikko sitten olin ensimmäistä kertaa kiipeämässä luonnonjäätä - ja pakko sanoa, että aika erilainen kokemus Pirunkallioon verrattuna. Jää oli kovempaa ja pystympää sekä niin sanottuja valmiita otteita oli harvemmassa. Ensimmäisenä suunnistimme Valkealan Pyörämäen putoukselle. Heti kun näin jääseinämän edessäni olin todella epäuskoinen, että onnistuisin hakuttelemaan sen ylös asti. Jouduin ottamaan pari kertaa lepoa kyllä köydessä mutta ylös pääsin.

Me jouduimme huutelemaan "jäätä!" aika moneen otteeseen sillä putoukset olivat vähän herkässä kunnossa. Sieltä tuli alas pari todella isoakin jääkönttiä ja mietittiin, että selllainen kun osuisi päähän niin ei kypärästäkään olisi paljoa hyötyä. Eli varmistajat seisoivat turvallisen välimatkan päässä.

Kävimme myös läheisellä Lintojanvuorella kiipeämässä muutaman linjan. Koko porukalla oli kyllä hymy herkässä ja kiivettiin kyllä siihen asti, että kaikki pääsivät eroon voimistaan. Uskomatonta, että miten parista jääputouksesta riittää niin paljon hauskaa koko päiväksi. Perjantaina onkin sitten lähtö Korouoman jääputoukselle eli seuraava juttuni koskee sitten tätä reissua!

Pyörämäen putous Valkealassa.

Kova yritys päällä päästä ylös! Kuva: Kirsi H.

Lintojanvuori ja herkät jäät.

http://www.relaa.com/keskustelu/index.php?topic=39940.0
Käyttäjän AnneD kuva

AnneD