Espanjan kalliolle kukkulalle

Kuvat kertokoon! Pääsiäisenä oltiin kavereiden kanssa kalliokiipeilemässä Espanjassa Lleiden suunnilla. Kotikylämme oli nimeltään Vilanova de Meia. Lähistön seinien lisäksi kävimme Terradetsissä jonne oli noin kolmen vartin ajomatka. Espanjalainen opas Fabio Levi asui kanssamme koko reissun ajan, kuskasi meitä ja liidasi suurimman osan reiteistä. Meistä ei kukaan ollut aikaisemmin käynyt suunnilla niin päädyimme, että ihan ajansäästönkin takia opas oli hyvä ratkaisu. Ja ratkaisu osoittautui oikeaksi koska olisimme todennäköisesti päätyneet aivan liian vaikeille reiteille. Alueen reittien greidaus (numero joka osoittaa reitin vaikeustasoa) oli todella paljon vaikeampi Suomeen verrattuna. Alueella kyllä riittää kiipeiltävää. Opas kertoi että Katalonian alueella pelkästään on noin 70 000 reittiä ja Montserratissa 7000. Eipähän tarvii kiivetä samaa reittiä koviin montaa kertaa.

Lähdössä kotoa perjantaina.

Kaikki seinät näyttivät olevat aikamoisen märkiä sateesta mutta yritimme löytää jotain kiivettävää. Kauhea hinku päästä seinälle! Taustalla Vilanova de Meian pääseinä Roca del Arcs.

Sade ei hellittänyt ja oli pakko hyväksyä, että kiipeilyt jää väliin siltä päivältä. Harjoittelimme kuitenkin köysihommia ja luonnollisilla varmistamista maantasossa. Kyseinen kohta ei olisi kyllä ihan se ideaalein jos joutuisi ankkurin siihen oikeasti rakentaa.. kivi murentui melkein käsiin.

Seuraavana aamuna sää onneksi suosi ja kivikin näytti jo kuivuneen! Tässä pääseinän oikeanpuoleinen sivu. Reitti nimeltään Camel ja pituutta 170m. Opas liidasi viereistä reittiä Heidin ja Pinjan kakkostaessa ja minä ja Riina lähdimme liidaamaan tuota. Kolmannen pitchin jälkeen totesimme tosin, että IV+ reitti olisi ihan mahdoton meidän liidata. Pulttiväli oli jotain kahta kolmea metriä sekä minusta se tuntui olevan lähemmän 5+ tai 6-.. Opas laskeutui avuksemme ja kakkostimme kaikki neljä muutaman pitchin hänen perässään. Liidasimme Riinan kanssa kolme ensimmäistä pitchiä sekä viimeisen. Kuva Heidi M.

Camelin toinen pitchi ja minun vuoro liidata. Pulttiväli about neljä tai viisi metriä. Hieman kyllä kuumotti kun ei meinannut löytyä paikkoja mihin laittaisi lisävarmistuksia. Mutta onneksi kiipeillessä oli kuitenkin tarpeeksi varma olo.

Otteet olivat enimmäkseen ihan hyviä mutta välillä ne olivat ihan "väärinpäin". Under-otteita kyllä riitti!

Reitin viides pitchi - hieman tiukempaa vitosta. Tätäkään en olisi kyllä liidannut. Kuva Pinja P.

Saavun toppiin liidattuani vikan pätkän. Loppu oli sen verran helppo, että viiden metrin pulttivälit pystyi sulattamaan. Kuva Pinja P.

Opas liidaa meille yläköyttä 6a Amelie reitillä. Pieni sporttikiipeilyosuus vielä multipitchin jälkeen. Tunsi ainakin tehneensä! Kuva Pinja P.

Espanjalaisia hieman vaikeampien reittien äärellä. Kuva Pinja P.

Terradetsin 500m seinä! Aika houkutteleva - ehkä ensi vuonna?

Cade reittiämme Terradetsissä. Pituutta reitillä 210m ja muutamat aika tiukat kohdat tästäkin löytyi. Kuva Pinja P.

Hieman kuumottavaa traversea.

Seinä olisi ollut melkein 500 metriin asti ja vaikeutunut loppua kohden. Noin puolessa välissä oli via ferrata jota käytimme "pakoreittinä". Sen jälkeen laskeuduimme polkua pitkin takaisin autolle. Kuva Pinja P.

Maanantaina vuorossa oli reissun pisin reitti Lleida Vilanova de Meian pääseinällä. Piirsin kuvaan reittiä - ei taida olla ihan tarkka ja ensimmäinen pitchi on puiden takana. Opas liidasi koko matkan ja kakkostimme Pinjan kanssa. Tämä reitti oli kyllä ihan huikean kaunis ja nautin jokaisesta 230 metristä. En olisi kyllä liidannut noista osuuksista kuin ehkä yhden tai korkeintaan kaksi. Reittiin kuului mm. yksi negatiivinen 6b+ osuus jossa oli pakko käyttää hieman narulenkkejä apuina. Kuva Pinja P.

Ensimmäinen haaste reitillä - pieni katto. Onneksi oli taas naruja mistä kiskoa, en minä tuosta muuten olisi päässyt.. varsinkin kun nauratti niin paljon.

Aika ilmava ankkuripaikka puskassa.

Pinja ja minä topissa! Jee! Ihan huikeat maisemat.

Toisessa ilmansuunnassa näkyivät Pyreneiden lumiset huiput. Kuva Pinja P.

Haikatessamme takaisin ihailimme muutamaa hieman haastavampaa reitin aloitusta. Kuva Pinja P.

Kotikatumme Vilanova de Meiassa.

Viimeisenä päivänä ennen lähtöä ehdimme menemään vielä pariksi tunniksi Montserrattiin kiipeilemään pari sporttireittiä. Kuvassa Heidi yläköysittelee 6a reittiä. Kivi oli erittäin jännää! Näyttää helpolta mutta sitä se ei ole. Näitä reittejä piti kiivetä enempi jaloilla koska käsiotteet olivat erittäin pieniä.

 

Kokonaisuudessaan erittäin opettavainen reissu! Tykkään kyllä todella paljon noista pitkistä reiteistä. Nyt tavoitteena että pystyisi itse liidaamaan jotain kutosta ulkona luonnollisilla varmistaen. Espanjaan on kyllä päästävä uudestaan kalliolle - valloittamaan pari uutta kukkulaa tai samaisten kukkuloiden eri reittejä. Suosittelen!

http://www.relaa.com/keskustelu/index.php?topic=40435.0
Käyttäjän AnneD kuva

AnneD