Aurinkoenergiaa ja rinnelaskua Italiassa

Tervehdys pitkästä aikaa! Kevät on jo pitkällä ja nyt vasta teen vuoden ensimmäisen blogikirjoitukseni. Talvi oli minulle melkoisen haasteellinen. Loppusyksystä minulla diagnosoitiin mykoplasma mutta myöhemmin diagnoosi vaihtui sittenkin ylirasitustilaksi. Oli syy mikä tahansa niin joka tapauksessa joudun käymään aikamoisen unettomuusjakson läpi mikä ilmeisesti alkoi ylirasituksesta johtuvasta autonomisen hermoston häiriöstä. Onneksi pystyin talvenkin aikana kuitenkin liikkumaan ulkona ja harrastamaan jotain vaikkakin vähän erilaiselle intensiteetillä mihin olen tottunut. Joogan ja pilateksen myötä lihaskunto säilyi ihan hyvänä mutta aerobinen kunto kärsi aika tavalla. Nyt kevään myötä alan olemaan taas vihdoin kunnossa ja juoksukin alkaa sujua. Kevättä rinnassa siis!

Vaikka tästä onkin jo vähän aikaa niin ajattelin kuitenkin kirjoitella pikku jutun tammikuun laskureissusta Italian Champoluciin. Bongasimme edullisen tämän reissun Ski Expoilta ja ilman enempiä kohteeseen tutustumatta valitsimme Champolucin tietäen, että ainakin eläminen ja oleminen on Italiassa vähän edullisempaa kuin esimerkiksi Sveitsissä.

Champolucista puhutaan idyllisenä ja rauhallisena perhekohteena ja sitä se olikin - positiivisessa mielessä. Itse kun en ole mikään bilehile ja after ski -pöytätanssija niin oikeastaan tämä kohde oli aika täydellinen. Kyliltä löytyi todella hyvää ja Suomeen verrattuna edullista ruokaa sekä maailman parasta jäätelöä. Ilmapiiri oli rento ja koska vilkkain turistikausi ei ollut vielä alkanut, niin ei myöskään tarvinnut jonottaa mihinkään. Ja ennen kaikkea rinteissä ei ollut ruuhkaa.

Champolucin kyliltä lähtee yksi hissi ylös mutta se ei tarkoita ollenkaan sitä, etteikö laskettavaa riittäisi. Meillä kävi jokseenkin tuuri kun lumiolosuhteet ja säät olivat todella hyvät. Vain kahtena päivänä oli pilvistä. Rinteet olivat aivan täydellisessä kunnossa, varsinkin vähän ylempänä. Kun Champolucista lähtee ylös, laskee muutamat rinteet ja tekee muutamat hissinousut niin pääsee ylös n. 2700 metriin Colle de Bettaforcaan, josta voi laskea seuraavaan laaksoon Gressoneyhyn. Gressoneystä pääsee sitten ylös Passo Salatiin, joka sijaitsee melkein 3000 metrissä. Sieltä lähtee noin seitsämän kilometrin musta lasku Alagnaan. Alagnaa pidetään myös Italian paratiisina offpistelaskussa. Tämä musta rinne Alagnaan oli elämäni ensimmäinen musta lasku ja ihan syyttä jännitin sitä. Siellä oli muutamat jyrkemmät kohdat mutta rinne oli niin loistavassa kunnossa, että hyvä lasku oli aika pitkälti reisilihasten kunnosta kiinni. Tämä laaksosta laaksoon -retki Champolucista Alagnaan ja takaisin olikin aivan mielettömän kiva laskupäivä upeine maisemineen.

Tykkään myös skinnailla mäkiä ylös ja laskea rinteiden ulkopuolella mutta tällä reissulla halusimme keskittyä laskutaidon kehittämiseen ja hissilasku antaa sille enemmän aikaa. Otimme myös muutaman hiihtotunnin paikallisesta hiihtokoulusta. Tunnit olivat ihan hyvät perusasioiden hiomiseen mutta sanotaanko näin, että kyllä oli hieman kielimuuriongelmiakin. Opettajamme Monica oli selvästi taitava laskija, mutta hän esimerkiksi sanoi "move your leg", kun tarkoitti "bend your knee". Eli oppiminen ei ollut kaikista tehokkainta vaikkakin kyllä siitä jotain vinkkejä tarttui.

Champolucin lähistöllä oli myös pieni ja melkoisen vaatimaton hiihtokeskus nimeltä Antagnod. Mielestäni se jos jokin on aivan mielettömän hyvä paikka opetella off piste -laskua. Siellä on paljon melko loivia ja harvapuisia reittejä alas hissiltä. Ja rinteetkin olivat ihan hauskoja vaikkakin aika paljon lyhyempiä kuin Champolucissa.

Yhtenä päivänä kävimme myös Cerviniassa mutta keli oli silloin harmillisesti ihan sinkissä ja ihan vieressä olevasta Matterhornista ei näkynyt vilaustakaan. Rinteet vaikuttivat sielläkin kyllä todella upeilta mutta keli toi vähän ylimääräistä haastetta. Se ainakin todettiin, että Cervinian punainen rinne on helpompi kuin Champolucin punainen. Kylänä pidin ehkä enemmän Champolucista mutta Cerviniassa toki enemmän vilinää ja palveluita. Iso plussa Cervinialle tuli rinneravintolan parhaasta kasvispastasta mitä olen ikinä syönyt! Ja se oli kaiken lisäksi vielä gluteeniton.

Tämä oli itse asiassa ensimmäinen laskureissuni Alpeille ja ei varmasti viimeinen. Oli todella kivaa päästä laskettelemaan vaikka en ollutkaan ihan täysissä voimissani. Mutta noista maisemista ja auringosta sai kuitenkin valtavasti energiaa. Saapi nähdä minne ensi vuonna suunnataan laskemaan mutta Italia on kyllä erittäinen potentiaalinen kohteena. Ruoka oli tosiaan niin hyvää, että tulee melkein vesi kielelle pelkästä ajatuksesta. Eli siis suosittelen kovasti!

Seuraavaksi tulossa juttua Viron seikkailukisameiningeistä!

Käyttäjän AnneD kuva

AnneD