Se "jämy yhteenveto"

Jämyn yhteenvedon kirjoittamisessa vierähti sitten tovi jos toinenkin. Mutta saimpa vihdoin aikaan senkin. Tapahtui siis mun vuorelta poistumisen jälkeen:

Kun mut oli toimitettu helikopteriin loppu porukka retkikunnasta hiihteli kolmosleiriin ja haki meidän tavarat sieltä pois. Keli oli kuulemma hyvä ja löydettiimpä tuolta liki viidestä kilsasta jään keskeltä elämääkin. Paikalliset linnut oli nimittäin löytäneet hieman huolimattomasti peitellyn muonavaraston. Ihme juttu, ei tullut ensimmäisenä mieleen, että tuolla korkeudella kaiken sen lumen ja jään keskellä tarvitsisi miettiä haaskalintuja; liikkuvat kuulemma tuotakin korkeammalla.

Kun tavarat oli haettu porukka tais pitää yhden päivän kelejä kakkosleirissä ja hiihteli sitten ahkiojunana perusleiriin (kaima kolleega veti parhaimmillaan kolmea ahkiota junana), missä sitten vierähtikin tuttuun tapaan tovi jos toinenkin lentokeliä odotellessa. Porukka päätyi lopulta suuremman myrskyrintaman lähestyessä poistumaan helikopterilla. Sää ikkuna oli vähän nafti ja helikopterin lentoonlähtöpaikalta ei ollu varmaa, että helikopteri pääsee perille vaan homma suoritettiin niin, että kopteri lensi pilvistä huolimatta ensin pilien yläpuolelle "tähystämään" mahdollista lentoreittiä. Se sen sijaan oli varmaa, että lasku tulee joka tapauksessa. Toisaalta näköpiirissä olisi ollut ainakin viikon odottelu, jos tuo sääikkuna olisi jäänyt käyttämättä.

Ihan toimettomana perusleirissä ei oltu. Porukka kävi hiihtelemässä useampana päivänä lähi rännejä, jotka nekin tarjoaa ihan messevää ja jyrkkää hiihtoa. Lisäksi siellä tehtiin muita tutkimusmatkoja (löytyi mm. n. 10 vuotta vanha ruoka- ja polttoainevarasto) ja hävittettiin roskia, sekä ylijäämäruokaa ja -polttoainetta. Löydöksen ruoka ei ollu oikein tikissä, mutta bensa kuulemma paloi vielä nätisti. Leiriin rakennettiin myös lumikuutioista "kuntosali" leuanvetotelineineen.

No mitä tästä kaikesta sitten jäi käteen? No ainakin paljon kokemusta ja se, että mieli tekee vuorelle uudestaan. Säällä on iso rooli kaikessa mitä tuolla tapahtuu ja Logan voi olla mille tahansa tiimille haastava paikka. Ens kerralle meinaan varata ainakin pari viikkoa enemmän aikaa ja harkinnassa on parin päivän extra hiihdosta huolimatta lento Kanadan sijaan Alaskan puolelta. Noista kokemuspuolen asioista voidaan todeta, että vaikka toi ahkioiden raahaaminen oli yllättävänkin vaivatonta hommaa, korkeuden kanssa ei ole leikkimistä. Keuhkot joutuu todella kovalle koetukselle ja nousuun on syytä varata riittävästi aikaa + erilaiset flunssa- ja muut oireet kannattaa ottaa vakavasti (lepoa + nappia napaan heti kun vähänkin siltä tuntuu).

Tää oli mun eka oikeasti korkealle suuntautuva expedition tyyppinen reissu, mutta en usko, että se jää viimeiseksi. :-) Hyvää kesää kaikille. Ainiin, niitä kuvia... oon ladannu mun ja muiden ottamia kuvia pitkälle toista sataa kappaletta osoitteeseen: http://www.climbingextreme.com/images/nggallery/all-images/mount-logan-t... ...mä koitan kirjoitella myös jotain englannin kielistä tonne blogiin (vaikka näillä kirjoitusten syntymisnopeuksilla ihan mitään välitöntä ei kannata odottaa).

http://www.relaa.com/keskustelu/index.php?topic=41177.0

Juho Risku