Vuorilta Teräsmieheksi, case closed

Haaste on heitetty

Reilu vuosi sitten istuin Kirgisiassa saunanlauteilla, olin juuri kiivennyt Pik Leninin. Lenin on maailman ainoita yli 7000m vuoria, joilla ei tarvita teknistä vuorikiipeilytaitoa, niin sanottu vaellushuippu. Tästä voitaneen taas helposti päätellä, että huipulle kävely tarkoittaa loivaa nousua yllin kyllin, vuori onkin tunnettu sen raskaudesta ja pitkistä leirien väleistä. Monet käyvät täällä harjoittelemassa ennen nousua Himalajan kasitonnisille.

Nousu huipulle meni yllättävän leppoisasti, vaikka olin samalla suomalaisen ryhmän oppaana ja tämä työllisti hieman enemmän kuin itsekseen vuorella operointi. Olin tietenkin tyytyväinen, mutta samalla hieman pettynyt; vuori oli raskas, mutta en joutunut äärirajoille, sitä olin vähän tullut etsimään. Vuoren perusleiristä löysimme suomalaisen saunan ja kanttiinista olutta. Kun löylyt oli heitetty, olin lupautunut suorittamaan triathlonin kuninkuusmatkan seuraavan vuoden loppuun mennessä. Ajattelin, että jos tämä ei laita miestä koville niin ei mikään.

Filosofiaa

Kirjoitin blogissa tuoreeltaan reilu vuosi sitten.

”Vaikka projekti tulee olemaan iso ja vaatii paljon harjoittelua. Ajattelin kuitenkin olla hurahtamatta, ja kokeilla seurata omaa vuoristoissa kehittämääni treenifilosofiaa”:

1. en seuraa erityistä ruokavaliota, pyrin syömään tuoretta, hyvää suomalaista itse tehtyä ruokaa.


2. en seuraa valmista treeniohjelmaa. Treenaan fiilispohjalla ja kuuntelen omaa kehoa ja fiiliksiä.


3. en lue triathlon-kirjoja tai tilaa lehtiä


4. en syö lisäravinteita, D-vitamiinia saatan talvella ottaa. 


5. vältän liian kireiden vaatteiden ostamista


6. pyrin siihen, että homma pysyisi hauskana

”Alustavasti tavoitteena on treenata n. 50h per laji. Tää on kaukana ns. suosituksista, jotka lienee liikkuvan 10-15h viikossa. Uinti on vahvin lajini ja siitä en ole huolissani, pyöräilyä on jonkin verran tullut tehtyä, kuitenkin pisin päivämatka on n. 100km tähän saakka. Kohtuullisen pyöräkunnon saaminen lienee työntakana, jotta tuon 180km jaksanee vetää kohtuullisella tahdilla. Juoksu on hieman mysteeri uinnin ja fillarin jälkeen. ”

100 tunnin valmistautuminen

Näin jälkeen päin arvioituna seurasin aika tarkkaan sitä mitä olin puhunut. Kuuden kohdan listasta muut paitsi kohta 5. noudattivat aika tarkoin suunnitelmaa. Kohdasta kolme on pakko sanoa, että vaikka en lehtiä tai kirjoja lukenut, niin netistä tuli aika paljon luettua sekä osallistuttua keskusteluun FB:n ryhmissä. Ja sanottava on, että triathlon-piirit vaikuttavat todella mukavilta, ja ottavat hyvin vastaan meitä toukohousujakin. Kiitokset kaikille vinkeistä ja kannustuksesta. Ja kireät vaatteet nyt vaan ovat osa lajia, turha sätkiä vastaan.

Säännöllinen treenaaminen ei koskaan ole ollut vahvin puoleni. Siksi tykkään tapahtumista ja matkoista, koska silloin tulee ”pakkotreeniä”. Vaikka olin suunnitelmassakin ajatellut treenavani n. 50h laji. niin todellisuus jäi tästä aika paljon. Pakko myöntää, että itsellä oli aika huono omatunto, että en edes tälläisen haasteen edessä saanut itseäni tarpeeksi treeneihin..

Huonosti menneen treenisyksyn jälkeen ajattelin, että rakennan kisakunnon seuraavasti:

1.    Peruskuntoon rysäyksellä tammi-helmikuussa  
2.    Henkinen valmistautuminen pitkillä treeneillä ja tapahtumilla
3.    Kisakauden kautta lajituntuma

Kisat ovat hyvää treeniä. Vuoden kisakalenteriin laitoin seuraavat tapahtumat. Oli myös tärkeää saada vähän kisakokemusta triatlonista. Parvilähdöt, vaihdot ja energiantankkaus oli tärkeää testata oikeissa kisatunnelmissa. Ja kisat on myös äärimmäisen hauskoja!

1.    4.7. Vierumäen perusmatka (2h59min)
2.    18.7. Joroisten puolimatka (5h45min)
3.    22.8. Masokistin unelma (67km kohdalla keskeytys)  
4.    6.9. Uusi-Lahti Maraton  (4h10min)

Tapahtumien lisäksi oli tarkoitus suorittaa kertaalleen täysmatkan lajit. 4km uintia testasin altaassa keväällä, 180km polkupyörä elokuussa ja 5h maratonvauhti tuolla Masokistin unelmassa.

Kaiken kaikkiaan treenikalenteri näytti treeniä n. 100h mukaan lukien kisat. Tammi-heinäkuussa tuli n. 50h lyhyinä treeneinä ja kesän aikana toinen mokoma, lähinnä pyöräilyä ja juoksua.

Barcelona Ironman

Olin valinnut Barcelonan kisan sen pyöräprofiilin takia. Lähes merenpinnalla pysyttelevä pyöräreitti helpotti matkantekoa melkoisesti, koska vähäiseksi jäänyt pyörätreeni tuntuu selkeitten ylämäissä, joissa syketasot nousee liiaksi ja jaloista loppuu watit.  

Olosuhteet kisapaikalla oli lähes täydelliset ja kisa meni kaikin puolin niin hyvin kuin vain saatoin uneksia. Itse asiassa lajit menivät lähes minuutilleen, kuten olin ajatellut. En vain ollut ihan varma jaksanko tehdä niitä putkeen ajateltuihin aikoihin.

Uinti: 1h 23min (tavoite 1h20min)
Pyörä: 6h 01min (tavoite 6h)
Juoksu: 4h 58min (tavoite 5h)

Kokonaisaika 12h 36min, joka oli kyllä yllätys itsellekin! Ja kärpänenhän tässä on puraissut. Ensi vuodeksi olen jo pari kisaa varannut ja uusi Ironman himottaisi, ne vaan myydään loppuun pirun aikaisin ja heräteostoksille vaikea päästä.

Loppukommenttina sanottakoon, että Frank Ironman on kyllä onnistunut tuotteistamisessa loistavasti ja saanut kolmesta itsessään melko tylsästä lajista rakennettua kiehtovan ja inspiroivan kokonaisuuden.

Post Post Scriptum, pakko kehua vielä Suunto Ambit 3 härveliä, jota ilman koko hommasta ei olisi tullut mitään! 

Juha Viitala