Tunnustelua lajiin - puolikas treeniksi

Päätin kokeilla miltä puoli-tria tuntuu ja suuntasin Porvoon mökille testaamaan kamoja ja mittaamaan lähtökondista. 

Uinti - märkäpuvusta iso apu

Olin viime kesänä parit kerrat kokeillut lyhyitä vetoja avovedessä ja ensimmäinen huomio oli nopeasti kehittyvä "motion sickness" tai päänheilunnan ja veden ja taivaan kontrastista syntyvä huimaus. Toiseksi yksin uikkareissa uinti tuntui jotenkin aika karulta, joten mitään hirveän kovia odotuksia uinnille ei ollut. Sää onneksi suosi ja vesi oli täysin tyyni. Huoltoveneenkin sain vierelle, joten ei tarvinnut etäisyyksistä olla huolissan. Uinti on aina ollut jotenkin helppoa ja sitä on puolisäännöllisesti tullut armeija-ajoista asti tehtyä. Märkäpuvulla en ole kuitenkaan koskaan uinut. Märkis toikin yllättävän suuren avun uintiin, lämmin puku toi hyvin kelluvuutta ja turvallisuuden tunnetta. Ensimmäiset 500m meni hieman hakiessa tuntumaa ja kehittelin itselle sopivan uintirytmin aika nopeasti, kolme hengitystä oikealta, ja yksi vasemmalta. Juuri tuon huimauksen estämiseksi, olen yrittänyt harjoitella tuota vasemmalta hengittämistä. Tämä tuntui toimivan hyvin avovedessä.    

1,97km / 36min 

Pyöräily - tuntuma hukassa 

Paria ulkomailla tehtyä pyörämatkaa lukuuottamatta pyöräily ollut lähinnä kaupungissa suhaamista. Ns. kilpapyörällä en ole koskaan ajanut, saatikaan triathloniin suunnitellulla. Ajoasentoa ei oikein meinannut löytyä ja sarvien päissä olevat vaihteet olivat hieman oudot. Pääosan matkasta istuinkin selkä suorassa, kämmenet kyynärtukien päällä. Silti selkä ja hartia kipeytyivät. En tiedä onko miehessä vai pyörässä vika, mutta ns. triapyöräilyasento tuntui aika utopistiselta. Lisäksi reittisuunnittelma meni rajun ukkosen takia hieman uusiksi ja päädyin ajelemaan Porvoon saariston, yllättävän mäkisi rannikkoteitä. Suunnon Ambit näytti korkeuseroa reitille melkein 800m ylös ja alas. En tiedä onko se paljon, mutta tuntui siltä. Sain kuitenkin pidettyä kohtuullisen tahdin ja mielialan. 

95km / 3h 27min 

Juoksu - jäykkää, jäykkää 

Monelta olen kuullut, että juuri pyöräilystä juoksemiseen vaihtaminen on haastavaa ja sitä kannattaa treenata. Kuluneen vuoden juoksut kun oli muutenkin todella vähissä oli juuri juoksuosuus hieman pelottava. Ja niinhän se meni, heti alussa reidet tosi tukossa, eikä toiveista huolimatta vetristyneet ollenkaan. Vauhti laski tasaisesti 6min/km - 6,5min/km - 7min/km ja lopussa löntystely oli jo 8min/km paikkeilla. Juoksu nyt on sinänsä tuttua, että siinä auttaa kun juoksee vaan. 

20,5km / 2h 28min  

Kokonaisuudessaan setistä jäi hyvä ja positiivinen fiilis. Sykkeet pysyivät hyvällä tasolla ja vauhti oli kohtuullista. Uskon, että treenin kautta nopeutta saa lisättyä, kuitenkin niin, että ei tartvitse koville sykkeille mennä. En ottanut kokonaisaikaa, pidin n. vartin tauot lajien välissä ja tankkailin. Joten ihan vertailukelpoinen tulos ei ole ns. oikealla suoritukselle. 

Treenaamisesta ja filosofiasta

Viime bloggauksessa hieman raflaavasti julistin treenifilosofiaa. Tarkoitus ei ollut kuulostaa ylimieliseltä vaan halusin asettaa muutaman oman lähtökohdan projektille, jotka olen huomannut hyväksi omissa vuoriprojekteissa ym. Eli löytää hyvä kultainen keskitie tekemiseen ja yrittää säilyttää hyvä fiilis, joka on äärimmäisen tärkeää. Liian vakavasti tai ryppyotsassa kun vetää niin se ei tunnu oikein kestävän aikaa. 

Ohessa lyhyetä jatkoselvitykset filosofian taustalla. 

"En seuraa erityistä ruokavaliota, pyrin syömään tuoretta, hyvää suomalaista itse tehtyä ruokaa".

Jos syö riittävästi hyvistä raaka-aineista tehtyä ruokaa ja välttää isompia hiiliripommeja ja pitsoja ei mielestäni sen kummempaa ruokavaliota tarvita. Tykkään kovasti pitsasta, hampurilaisista ja viinistä sekä oluesta. Niiden käyttämiseen kiinnitän vähän huomiota, mutta kieltolakia en julista. 

"En seuraa valmista treeniohjelmaa. Treenaan fiilispohjalla ja kuuntelen omaa kehoa ja fiiliksiä". 

En ainakaa vielä siirry käyttämään mitään ohjelmaa treenin tueksi. Yritän vain saada riittävästi tunteja uintii, juoksuun ja pyöräilyyn. Välillä tehdä intensiivisempiä treenejä, välillä pidempiä matkoja. Näen, että niin kauan kuin aikatavoite täysmatkalla on kohtuullisen lempeä niin systemaattinen treeniohjelman noudattaminen ei ole pakollista. Kestävyyttä ja sitkeyttä kohtuullisella sykkeellä. Jos keväällä olen kovasti innostunut aiheesta niin en näe mitään syytä, miksei myös treeniohjelma olisi hyvä jatke valmistautumiseen."

"En lue triathlon-kirjoja tai tilaa lehtiä". 

No tää nyt on tälläistä uhoa, että vedän tän verkkarit jalassa vanhalla jopolla :D Olen jonkin verran lukenut tria-blogeja ja juttuja liittyen valmistautumiseen. Kyllä viisaammilta voi oppia, mutta näen että ne on vähän kuin reseptit ruuanlaitossa, kun tunnet raaka-aineen (itsesi), voit valita sieltä täältä hyviä vinkkejä ja improvisoida siitä oman keitoksen. 

"En syö lisäravinteita, D-vitamiinia saatan talvella ottaa". 

Viittta tuohon ensimmäiseen. Hyvästä ruuasta saa tarvitsemansa. On hieman hassua, että ihmiset jotka eniten saarnaavat ja opettavat ruokavalioista, lähiruuasta ym. syövät valtavasti erilaisia pitkän teollisen prosessin läpikäyneitä lisäravinteita, ravintolisiä ym.. Itse en oikein edes usko, että elimistö pystyy hyödyntämään kuin osan noista lisistä. Ja proteiini esim. on aika helppo saada ihan riittävästi ihan perusruuasta. Mutta ehkä se on osa ns. treenirituaalia, ja jos siitä tulee hyvä fiilis ja apua treeniin niin hyvä niin. Itse löydän ilon hyvästä ruuasta. 

"Vältän liian kireiden vaatteiden ostamista".

No joo, ostin jo kireän paidan ja minulla on kompressiospandexit. Joten tää menee provokaation piikkiin. Hyvillä kamoilla on kivempi treenaa ja harrastaa! 

Rasitusvammaa 

Kylmiltään vedettynä puolikas oli ehkä hieman raaka keholle. Jalkapohjasta tulehtui joku jänne ja onkin pitänyt pyllyn penkissä siitä lähtien. Onneksi se on parempaan suuntaan menossa ja kohta uskaltaa lähteä taas pyörän selkään hakemaan ajoasentoa ja fillarituntumaa. 

Näillä mennään, ilon kautta!

Juha Viitala 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Juha Viitala