Syksyn sävelet

Syksy on käynnistynyt hieman kaksijakoisissa tunnelmissa. Sain hankittua uuden sotaratsun, jolla oli tarkoitus päästä reisiä rankaisemaan vielä syyskeleissä, mutta samaan rahaan tuli sitkeä lentsu ja treenit ovat olleet lähinnä verkossa fiilistelyä.

Olin saanut projektin kummisedältä Mellasen Makelta pyörän lainaksi projektia varten, mutta jo muutaman ajon jälkeen oli aika selvää, että tämä kaakki ei vie maaliin saakka. Käsien puutuminen ja niskan jäykistyminen ei oikein motivoinut tienpäälle. Pyörä oli vaan auttamattomasti liian iso. Niinpä pyöräkauppa kutsui, ja Puhoksen Velo & Oxygenissä sainkin asiantuntevaa ja avuliasta opastusta pyörän koon miittaamisessa ja minulle sopivan ratsun valinnassa.

Tri-pyörä ja katukiituri?

Tässäpä kysymys ja mitä enemmän asiaan perehtyy niin sen vaikeampi kysymys. Toki asiaa helpottaisi iso budjetti, jolla voisi hankkia molemmat. Päädyin kuitenkin lopulta itselleni monikäyttöisempään katupyörään, johon sitten asentelen tri-kahvat, kun kevät rupeaa taas asvalttia lämmittämään. Ja mikäli tässä oikeasti innostuu niin en näkisi ihan mahdottomana ajatuksena, että kesällä toinenkin pyörä komistaa varaston nurkkaa. Ei ole ensimmäinen kerta kun kamahifistely vie mennessään.

Mikä kisa?

Toinen vaikea kysymys oli kisan valitseminen. Tästä löytyy kanssa monenlaista ajatusta ja mielipidettä. Koska oma valmistautumisaika kisaan jäänee kaiken kaikkiaan aika lyhyeksi niin pieni psyykkinen tsemppaus on paikallaan ja isosissa kisoissa matka taittuu aina mukavammin kun on hyvä tsemppi ja porukkaa kannustamassa. Näillä spekseill V&O:n Mika sai minut vakuuttumaan Barceloonan kisasta, ja kisalippu tulikin hommattua samoin tein.

Barcan kisa on ensi vuonna 4.10., joten valmistautumisaika onnekseni hieman sai lisäaikaa. Reitin profiili näytti myös melko miellyttävältä ja alkusyksyn kelit Espanjassa on varmaan aika passeli. Tänä vuonna tosin kisaa kiusasi sääjumalat, mutta keli on mikä on.

Reidet jäässä

Nyt vaan pitäisi viimeiset räät saada niistettyä, jotta pääsisi hieman herkistelemään niin pyörällä kuin juosten. Parit koelenkit syystuimaan jotenkin laittoi ajattelemaan koko projektin magnituudia. Kesän parilla lenkillä, jotka tein heti Pik Leninin retkikunnan jälkeen fillarointi tuntui mukavan kevyeltä ja keskinopeudetkin pysyivät 30kmh kantturoissa. Syksyn mittaan veri ilmeisesti hieman laimentui ja tuossa 30kmh:n matkavauhdissa olikin tekemistä. Toivon, että pääsyyllinen on pitkään jatkunut flentsu, mutta hieman totiseksi vetää. Ajatus 180km fillaroinnista on ruvennut hieman kauhistuttamaan.. 

Mutta ilon kautta! Upea talvi tulossa ja kevättä jo odottelen innolla. Pari lyhyempää kisaa kesällä tähtäimessä, jotta pääsee hiemen aistimaan kisatunnelmaa, testailemaan vaihtoja ja parviuimista ym.

Rock Rock!

Juha

Juha Viitala