Klasssikkoainesta: Nuuksio Classic

Nuuksio Classic järjestettiin tänä vuonna kolmannen kerran, mutta tapahtumasta on jo nimensä mukaan kovaa vauhtia klassikoksi. 414 juoksijaa todisti tänä vuonna upeasti hoituvia järjestelyjä, mahtavia maisemia ja kerrassaan upeaa yhdessä tekemisen henkeä ja kannustusta. Pelkästään fiilis, mikä kisäpaikalla ja tapahtuman aikana välittyy on hyvä syy osallistua, vaikka ei vannoutunut polkujen tallaaja olisikaan. 

Vuosi sitten pääsin mukaan peruutuspaikalta ja kyseessä olikin ensimmäinen maratonmatka. Polun hellä kosketus rohkaisi lähtemään, vaikka juoksutreeniä oli melko vähän pohjalla. Pusikossa eteneminen on vaan hieman jäsenille ystävällisempää, vaikkakin samalla hieman raskaampaa. Oma eteneminen oli aika tunnustelevaa, ja tavoitteena vain ylittää maaliviiva ilman suurempaa draama, varovasti askelta viedän saavuinkin kohtuu pirteänä maaliin n. 6:30 ajalla.  

Tällä kertaa olin jälleen peruutuspaikalla mukana ja tuleva triathlon-haaste mielessä lähdin matkaan sillä fiiliksellä, että vauhtia on pakko nostaa ja maaliin on päästävä vaikka pahalta tuntuisi. Ensi vuoden marathon 180km fillarin jälkeen tulee joka tapauksessa tuntumaan pahalta, ja kehoa ja mieltä on hiema koulittava kurjuuden sietämiseen. Lähdin matkaa ilman aikatavoitetta, mutta tavoitteena oli juosta koko matka ja pitää itselle reipasta tahtia. Tuntuikin, että olisin juossut koko matkan samaa vauhtia, vaikka kilometrivauhdit putosivat koko ajan. Viimeiset 15km oli hieman haastavaa, koska lonkkien jäykistyessä liikkuvuus jaloissa huononi sen verran, että juurakoissa pomppiminen osoittautui haasteelliseksi. Samoin juoksutahdin ylläpitäminen rasitti nilkkoja aika paljon. 

Kuva: Anne Dalhgren 

Kuitenkin hyvällä nesteytyksellä ja energian tankkaamisella sain pidettyä hyvän vireystason yllä ja vaikka keho ei oikein suorittanut niin pää pysyi hyvin mukana. Mielestäni yleisesti ottaen kestävyysurheilun treenaamisessa keskitytään liikaa kehon harjoitteisiin, vaikka pää on monesti suuremmassa roolissa kuin ruho. 

Tuntemuksia matkanvarrelta

1-11km 
Tunnelma todella hyvä, askel keveä ja mieliala korkealla. Keskinopeus n. 7min/km. Kanssajuoksijoista sai hyvin poimittua itselle sopivia "jäniksiä". 

11-26km 
Maasto teknistyi aika paljon, mutta askel pysyi kevyenä ja mieliala todella hyvänä. Välillä mielen valtasi ajatus todella kovasta loppuajasta (itselle). Keskinopeus 8min/km. 

26-35km 
Jalkojen paino rupesi raastamaan ja mielialakin välillä seilasi hieman. Varsinaista seinää ei tullut, mutta puutuneet jalat ja yksin juokseminen laski keskinopeutta niin, että välillä mentiin 10min/km. Haaveet kovasta loppuajasta valui polulle ja välillä meinasi tulla hätä, että 6h aikarajakin tulee vastaan. Ajatuksena oli päästä lopulta maaliin ns. hyväksytyssä maraton-ajassa. 

35-42km 
Häämöttävä maali sai fiilikset taas korkealle ja keskinopeuskin nousi takaisin 8+min/km paikkeille. Maalissa oli upeaa kannustusta ja mieli ylevä. 

Loppuaika oli lopulta 5:45, johon oli erittäin tyytyväinen. Parannusta viime vuoteen n. 45 minuuttia. Ennen kaikkea olin tyytyväinen, että vireystila pysyi hyvänä ja yleensä pitkillä matkoilla riivaava tylsistyminenkään ei vaivannut. Polulla juostessa joutuu sen verran keskittymään olennaiseen, että tylsyys ei pääse yllättämään. 

Kiitokset järjestäjille ja kaikille kanssajuoksijoille. Olen päättänyt ottaa Nuuksio vuotuiseksi tapahtumaksi, jossa voi käydä tekemässä pienen kuntotasotarkistuksen. Toki matka helpottuu joka vuosi kun saa tuntumaa ja voimien ja vauhdinjako helpottuu kun oman kehon tuntemus kasvaa. 

Erittäin arvokasta treeniä triaa silmällä pitäen. 

 

 

 

 

Juha Viitala