1 viestiä / 0 new
Uusin kirjoitus
JPO
Cotopaxi - Chimporazo tour

Moi !
Me ollaan suunnittelemassa reissua, jossa tarkoitus huiputtaa  Cotopaxi ja Chimporazo vuoret Ecuadorissa.
Netistä löytyi oheinen ohjelma kts linkki, jonka pohjalta haluaisin kysyä asiantuntijoilta  muutaman jutun, kun itsellä ei ole riittävää kokemusta.
- onko ohjelmassa tarpeeksi aikaa aklimisaatiolle vai onko vauhti liian kova ?
- pitäiskö Quitossa olla muutama päivä aiemmin ennekuin lähtee ko kierrokselle ?
- mitä asioita tulisi huomioida, jotta ei tulisi kusetetuksi ?
- onko Marraskuu sopiva kuukausi reissulle ?
- saako Quoitosta vuokrattua asianmukaiset varusteet ?






http://www.ecuador-climbing.info/climb_cotopaxi_climbing_chimborazo_9.htm
   

teesaa

Aika tiukalta näyttää - tosin jos kunto ja kelit kohdillaan, ja akklimatisoituminen menee ongelmitta --> niin ihan tehtävissä oleva rundi. Kuitenkin - mikä tahansa yksittäinen vastoinkäyminen vaikuttaa dramaattisesti jäljellä oleviin päiviin. Olisi hyvä varata muutama varapäivä tuohon ohjelmaan (ei maksa varmasti paljoakaan lisää).

Quitossa 3000m korkeudessa ei juurikaan vielä tapahtu hyödyllistä akklimatisaatiota tuota reissuanne varten, joten siksi tuossa reissussa onkin noita päivätrekkejä laitettu fiksusti alkuun. Eli ei paljoa hyötyä extrapäivistä Quitossa, varatkaa ne vaikka sinne Chimbolle.

Aika luotettavia noi kansainväliset opashommat tuolla vissiin on, globaali nettipalaute on aika tiukka karsija. Mutta ainahan voi joutua kusetetuksi Suomessakin). Pyydä pari referenssihenkilöä esille ja mailaa niille.

Sellaiseenkin kannattaa varautua, että opas pitää asiakkaille liian kovaa alkuvauhtia (erityisesti Chimbolla, kun nousumetrejä autolta tulee ton ohjelman mukaan 1500m puolessa vuorokaudessa) ja sitten hyydytään puolessavälissä mäkeä. Nouskaa ainakin siihen saakka kunnes aurinko nousee ja vähän lämmittää kehoa ja mieltä.

Marraskuu varmaan paras kuukausi kiipeämiseen ja melkein kuumin tietty päiväsaikaan. Tuolla päiväntasaajalla +5km korkeudessa aurinko on aika voimakas jäätiköllä.

Quitosta saa varusteet kyllä (varaa mieluiten etukäteen) mutta omat kengät on tietty paljon mukavammat kuin kovat vuokrakengät.

Ja taas käy kateeksi - joku pääsee reissuun...;-)

Wannabe mies monessa lajissa!

juusojänkä

[quote author=teesaa link=topic=28161.msg167054#msg167054 date=1258997499]
Quitossa 3000m korkeudessa ei juurikaan vielä tapahtu hyödyllistä akklimatisaatiota tuota reissuanne varten, joten siksi tuossa reissussa onkin noita päivätrekkejä laitettu fiksusti alkuun. Eli ei paljoa hyötyä extrapäivistä Quitossa, varatkaa ne vaikka sinne Chimbolle.



Ei valitettavasti pidä paikkansa! 3000m on ihan varmasti riittävä aloituskorkeus aklimatisoitumiselle ja näin pari vuorokautta Quitossa ennen vastaavaa reissua auttavat
kyllä. Sitä vastoin en lähtisi siellä chimbon majalla oleskelemaan extrapäiviä muuta kuin säävarauksen verran.

Ohjelma on aika intensiivinen. Täytyy olla riittävän hyvässä kunnossa ettei virta lopu ennen Chimbon huippua. Tärkeetä myös ottaa lämmittelyhuiput riittävän iisisti eikä rehkiä niillä itseään puhki (just tähän auttaa ne muutamat aklipäivät 3000m:ssä ennen reissua).


teesaa

Nää fooruminyanssit on näemmä tosi tarkkoja. Extrapäivillä tarkoitan yleensä enemmän aikaa reissuun, ja että sen voi käyttää paremminkin akklimatisoitumisen suhteen kuin Quiton savuissa majailu.

En missään nimessä tarkoita sitä juuson viivottimella vetämää viivaa näiden extrapäivien viettämisestä reissun alussa Whymperillä - siinähän menee henki.

Wannabe mies monessa lajissa!

JPO

Kiitokset kommenteista !
Meillä on kaksi vaihtoehtoa toinen ko reissu Ecuadoriin ja toinen olisi ME base camp + Island Peak. Matkat ovat erityyppiset.  Ecuadorin reissulla on vauhti kova, kun liikutaan autoilla eri vuoren välillä, kun taas Nepalissa marssitaan pikkuhiljaa viikon verran ennenkuin päästään aloittamaan kiipeilyhommat.
Pitkä lähestymismarssikin Nepalissa voi tuntua tylsältä, kun toisaalta liian nopea tahti voi aiheuttaa ongelmia kehossa.
Parasta olisi tietty käydä tsekkaamassa molemmat paikat, mutta aikaa ei tahdo löytyä riittävästi.

pauliina

EIhän tuo linkki ole ainoa vaihtoehto noiden equadorin reissunkaan suhteen. Jos siinä häiritsee reissun "kiireisyys" niin siihen on helppo ratkaisu, tehkää enemmän omatoimiloma, ja ottakaa oppaat vain niille vuoriosuuksille, niin saa pitää itselleen sopivan ajan välipäiviä. Tai joku toinen matkanjärjestäjä jolla enemmän joustoa. Tuollaisella omilla kyydeillä ympäri vuoria kuljetusmatkalla ei pahemmin näe paikallista elämää.

Olen equadorissa kahdesti käynyt, ja könynnyt mm tungurahualla, cotopaxin ja illinizan rinteillä (en topissa) sekä vähän muuallakin, esimerkiksi käynyt tenasta käsin koskimelomassa muutaman päivän. Equadorissa menee hyvin "tunnelmallisia" busseja kaupunkien välillä mutta noihin kansallispuistojen yms tuntureiden parkkipaikoille julkisilla ei pääse. Eli voihan sen oppaan ottaa vain lähikaupungisa käsin sinne mäelle ja jatkaa sitten omatoimisesti seuraavaan kohteeseen niin näkee vähän enemmän paikallista meininkiä. Olen nähnyt tuon tyyppisiä akklimatisoitumisohjelmia muillakin firmoilla, eli on varmasti järkevä, ja nuo paikat on sellaisia mihin omatoimisen matkailijan pitäis käyttää jotain taksia tms, eli kätevästi pääsee matkanjärjestäjän kyydeillä. Mutta esimerkiksi baños on hauskempi paikka oleskella kuin quito, ja varmaan kaikki pienemmät kaupungit missä kävellen pääsee joka paikkaan. Quiton vanha kaupunki on kivempi kuin uudet kaupunginosat, ja sielläkin kulkee "ratikka" millä pääsee.

Sitten kannattaa olla tarkkana ettei saa mahatautia, muuten menee tiukka ohjelma vähän hukkaan. Eihän sitä nyt kovin helposti saa, mutta ite menin yhden kerran juomaan raanavedellä jatkettua hedelmämehua (yleensä niitä mehuja ei oltu jatkettu millään ja ne on tosi hyviä, mutta kerran sattui sitten huonompi tuuri).

Niin ja sitten siellä equadorissa on ne välimatkat kuitenkin aika lyhyitä ja bussit kulkee, ja kun sinne ei ehkä tule heti mentyä uudelleen, niin kannattais harkita jos olis sen verran aikaa että ehtis käväisemään siellä amazonin sademetsien puolellakin.

Espanjan alkeet helpottaa omatoimilomailua kummasti (pääsee bussiin ja saa ruokaa ja hotellin jne), ei tarvi kieliopista kuitenkaan stressata. Ylipäätänsä opaskin voi olla helpompi löytää jos myös espanjankielinen kelpaa.

Kannattaa tsekata lonely planet koska sielä on tosi paljon reppumatkailijoita ja siinä on varmasti hyvää tietoa myös kiipeilystä ja jos omatoimisesti etsii hotelleja yms.



Himalajallakin on varmasti hienoa.

Börje

Lämmitellään ketjua uudelleen. Mitenhän mie tätä kysyisin fiksuiten... No, Ecuadoriin mennään tammikuussa 2014, ja olisi kiva käydä katselemassa Cotopaxiakin. Jose Rivas Refugelle pääsisi ilman kummempia mountaineering skillssejä, ja mökki vaikuttaisi aika mukavalta kohteelta. Cotopaxin huipulle mökiltä verttejä kertyy noin 1000m ja aikaa 6-10 h riippuen nopeudesta, joten huiputusyritys olisi kaiketi tehtävissä?

Meidän reissu on lähinnä "traveller" (hyi helvetti mikä sana)-hommia, joten omia seikkailukamoja (hakkuja, kenkiä ja muita jäätikkökilkkeitä) ei kanneta ympäri maita ja mantuja.  Quitosta saa kaiketi kaiken tarvittavan vuokrattua, ja oppaita myös.

Kommentteja kaipailisin seuraavaan:

Retkikuntahommiin ja isossa porukassa rymyämiseen ei oikein pää eikä lompakko taivu, joten oman oppaan vuokraus kamoineen kaikkineen olisi kivoin homma. Onko Relaalaisilla hyviä vinkkejä oppaiden ja speksien etsimiseen?

Kuinka monta päivää olisi hyvä varata huiputusyritykseen, jos lasketaan, että Quitosta Jose Rivas refugelle menisi yksi (vai kaksi?) päivä (Pitääkö tohon siirtymään varata aklia?). Meneeko koko hommaan Quitosta Quitoon kolme päivää, viisi, vai seitsemän? Refugelta olisi kai hyvä tehdä aklin pari nousua muille töppyröille ennen toppiyrkkää?

Onko järkeä koko seikkailua edes yrittää, jos toisella seikkailijalla vuoristokokemusta on vain Norjan skinnaushommista (Toki alppikiipeilyn perusteet on hallussa, ja jäätikkökamojen kanssa on liikuttu, mutta voiko Norjaa edes verrata tähän?)  ja toisella seikkailijalla vuoristokokemus lähinnä nolla? Eikä tosta akli-hommasta ole kokemusta ollenkaan (periaate suurin piirten tuttu).

Riskit ja niiden tiedostaminen on kuitenkin uskoakseni kunnossa ja tiedossa. Ei sinne ole varaa lähteä väärillä kamoilla ylimielisesti urpoilemaan... Kaikkea voi käydä puutteellisen valmistautumisen, väärien päätelmien ja puutteellisen oman taitotason tiedostamisen takia, joten tässä vähän nyt vain futsitaan ääneen mahdollisuutta käydä ainakin alhaata tiirailemassa maailman korkeinta (?) tulivuorta.

Kiitos vinkeistä etukäteen!

jaakko

mun viimeisestäkin reissusta on jo melkein kymmenen vuotta eli tieto on enemmän kuin vanhaa. silloin satunnaisesti vuokrailin jotain haikkauskamoja ja ongelmana oli että kunnon vehkeitä ei ollut missään joten jos on vähänkään kamahomosteluun taipuvaista sorttia niin hermot menee välittömästi risoihin, väärän kokoisiin ja lenskuihin romuihin. noista vuorihommista en paljoa ymmärrä mutta on jo jonkinlainen turvallisuuskysymyskin.

ehkäpä asiantila on parantunut mutta nyt jos lähtisin näillä tiedoilla niin koittaisin ottaa mukaan omat vehkeet jotka sitten joko pistäisin postipakettina takaisin tai jättäisin johonkin luotettavaan hosteliin säilytykseen niitten travelleri Smile -hommien ajaksi.

koitappa kysellä jos tuolta löytyisi jotain tietoa voiko mistään löytää kunnon kamoja : http://www.saexplorers.org/clubhouse/quito-clubhouse

(taitaa kyllä olla nykyään aika kuollut ainakin ton keskustelupalstan perusteella)

teesaa

Cotopaxilla en ole ollut, mutta Chimbolla kyllä (Whymperin refugiolta). Vuori on iso ja otettava vakavasti. Ylemmältä majalta tulee vielä 1300 verttiä toppiin ja jos akklit ei oo kuosissa, niin se voi tietää ongelmia.

Omalla reissullamme ekalla yrkällä yhtä jäsentämme kyöräsimme autolla hätäkyytiä Los Banosiin toipumaan - onneksi laskeutuminen riitti ja lääkelaukussa riittivät tropit.

Vuori tosiaan ei ole mikään turistihomma vaikka sellaisen illuusion helposti voisi saadakin. Itse koin suurimmaksi ongelmaksi hiukkasenkin lämpimämmällä kelillä jäätiköstä alas surahtelevat kiviohjukset, jotka sitten loppuivat onneksi jossain 5,5km korkeudessa.

Toinen yrkkä meni sitten vinetoilleen 6,1km korkeudessa, kun kaverilta hajosi cramponi. Ylös olisi vielä ilman piikkejä mennyt (ehkä), mutta alas tuleminen olisi ollut liian riskaabelia - ei jyrkkyyden vaan vauhdin hidastumisen vuoksi - emme halunneet paistatella päiväämme 5-6 km korkeudessa päiväntasaajalla jäätiköss auringossa koko päivää.

Mutta maa on huikea ja vuori ihan tolkuttoman siisti. Nyt jos menisi 20v myöhemmin uudestaan, niin kannattaisi ehkä ottaa Whymperiltä reitti direct, ja unohtaa se vasemman harjanteen (castellan?) perusreitti.

Wannabe mies monessa lajissa!