Lunta ja aurinkoa vähän liiankin kanssa

Lunta riittää. Yritystä vuorille, sohjoa ja häntiä koipien välissä.

 

Isojen lumisateiden jälkeen päätimme lähteä pienellä porukalla laskemaan Courtesin koillisseinämää Argentièren jäätiköltä. Usein keväällä mennään yöpymään valmiiksi ylös majalle, jotta aurinko ei ehdi lämmittää lunta vaaralliseen kuntoon. Aamuksi oli luvattu melko viileää säätä, joten piheyttäni päätin nukkua yön omassa sängyssä ja suunnata ylös aamun ensimmäisellä hissillä.

 

 

Hissiltä meni reilu tunti nousta mäen alle. Avasimme vuoronperään reittiä jäätiköllä umpihangessa, ja se kyllä tuntui sekä päässä että jaloissa, vähän ehkä pelottikin. Lähtökohdat vaikuttivat todella hyviltä. Ranskassa ei yleensä saa harrastaa helihiihtoa, mutta poikkeuksellisesti kolme ihmistä pääsivät nenämme edestä helikopterin kyydistä suoraan vuoren laelle ja laskemaan koillisseinän täydellisellä puuterilla. Ihastellessamme heli-hiihtäjien laskua huomasin, että kuumuus alkoi vaikuttamaan.

 

 

Ennen reunarailolle pääsyä ylhäältä tuli jo ensimmäinen sohjovyöry. Päättäväisesti jatkoimme kuitenkin matkaa. Reunarailot saattavat olla jopa sata metriä syviä, ja ne ylitetään yleensä köydellä varmistaen. Reunarailolla isille alkoi tulla olo, että kotiolähtö on lähellä. Useampien sohjovyöryjen jälkeen koko porukka kääntyi suosiolla takaisin. Jäätiköltä bongasimme useampia lupaavampia nousuyrityksiä, mutta myös yhtä susia kuin omamme.

 

 

Jälkiviisas olisi yöpynyt majalla tai yrittänyt jotain viileämpää pohjoisseinää. Osa porukasta lähti vielä grillaamaan naamoja Argentieren jäätikön eteläpuolelle, mutta minä ja Mikko suuntasimme takaisin Chamonixin kyliä kohti.

 

 

Seuraavassa postauksessa luvassa kunnon menoa ja kiljahtelua!

Seuraa meitä myös Instagramissa. Mukana menossa myös Cébé, Black Crows, Lajikumppanit Oy ja lapittaako.fi?

 

- Sami

haapasalmikallinen